Olen kyllä edelleen ollut niin kiitollinen viimeisimmän vauvan syntymästä. Kiitollinen toki olen jokaisesta lapsesta ja heidän onnistuneista synnytyksistään, mutta tuo viimeisin synnytys vajaan puolentoista vuoden takaa, se oli kyllä aivan upea tapahtuma.
Kyllä sitä vaan synnytys vaikuttaa moneen, sitä ei ole kiistäminen. Se ajatus oli koko vauvavuodenkin ajan läsnä. Hyvä synnytyskokemus voi myös oikeasti kantaa pitkälle. Postpartum-aikana, eli aika synnytyksen jälkeen, osaa olla tosi intensiivistä. Raskaushormonit ovat vaihtuneet imetys- yms pikkuvauvahormoneihin, imetyksen alku ja siihen mahdollisesti liittyvät kivut (itselläni ollut jokaisesta alussa n. pari viikkoa, ennen kuin rinnat taas tottuvat uuteen tehtäväänsä), riittämättömyys, jälkivuoto, imetysjumit, jälkisupistukset, perheen muut lapset ja muu. On siinä aluksi paljon aina kaikenlaista, kun vauva syntyy.
Mutta kaikkea tätä kyllä kantoi tälläkin kertaa tuo ihana synnytys. Aina tuli niin syvä liikutus ja kiitollisuus, kun mietti tuota vauvan syntymää. Kiitollisuus kantaa.
Meidän neljäs vauvahan tosiaan syntyi suunnitellusti kotona, kuten kaksi edellistäkin. Tämä synnytys oli lisäksi myös ns vapaasynnytys, avustamaton kotisynnytys. Synnytyskertomuksen tästä kotisynnytyksestä pääset lukemaan täältä.
Vapaasynnytys oli pidemmän pohdinnan ja rukoilun tulos. Ei itsestäänselvä päätös, mutta meille sopiva. Apua synnytykseen olisimme tarvittaessa saaneet, ja jos synnytys olisi vaikkapa ollut pitempi, niin oltaisiin varmaan pohdittu lisäkäsien kutsumista mukaan. Ja tosiaan, sairaalaanhan aina pääsee myös.
Olen synnytyksestä kiitollisen nöyränä Taivaan Isälle. Että saatiin niin upea synnytys, sain synnyttää miehen kanssa kaksin kotona, rauhallisella mielellä, kehoa kuunnellen, Taivaan Isä mukaan toivottaen. Hyvä synnytys ei millään tapaa johdu pelkästään itsestä - olemme myös Jumalan käsissä (ja toki sairaalassa ollaan myös muiden ihmisten ja sairaalan protokollien käsissä, hyvässä ja pahassa). Jumalan kädet onneksi kantavat ja niihin voimme turvata, oli synnytyskin sitten millainen tahansa. Oli ihanaa ja itseä kantavaa, kun sai synnyttäessäkin huokaista Jumalan puoleen.
Vaikka en koe, että tuo upea synnytys oli omaa aikaansaannostani, haluan silti painottaa valmistautumisen tärkeyttä. Ettei kukaan vaikkapa lähtisi henkseleitä paukutellen synnyttelemään omassa kaikkivoipuudessaan, vaan ymmärtäisi oikeasti synnytystä ja kehon toimintaa. JA olisi nöyränä elämälle.
Vaikka emme voi suunnitella synnytystä, voimme valmistautua, ja myös suunnitella, miten missäkin tilanteissa olisi hyvä toimia, mikä edesauttaa kehon ja mielen yhteistä synnytystyötä. Synnytys voi olla myös tosi upea kokemus. Hyvän synnytyskokemuksen toivominen ei ole itsekästä, se on koko perheen etu. Synnytyskokemuksen hyödyistä vauvalle puhumattakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti