sunnuntai 22. syyskuuta 2024

Surua elämässä - Rakkaan isäni kuolema


Elokuu oli meillä surullinen kuukausi. Tai no, oikeastaan koko kesää varjosti suru isäni tilanteesta. Tiesimme, että hänen lähtönsä aika lähenee. Vietimme isän kanssa mahdollisimman paljon aikaa ja hoidimme isää vitamiinein, eteerisin öljyin ja yrtein, saaden isän vointia ja oloa paremmaksi. Kiitos siskolleni, joka pääsi käymään isäni luona lähes päivittäin, vaikka he suurperheenä elävätkin vauvavuotta. 


Lapset saivat nähdä ukkia, he ovat aina olleet ukille tärkeitä, ukki on tykännyt heitä hemmotella. Isäni ehti nähdä kymmenen lastenlasta ja elää kahdeksankymppiseksi saakka. Olen isäni elämästä hyvin kiitollinen. 

Hän sai todella laajan ja vakavan aivoinfarktin ollessani yhdeksänvuotias, ja jo silloin hänen elämänsä jatkuminen oli hiuskarvan varassa. Ja kuitenkin saimme pitää hänet vielä 26 vuotta sen jälkeen! Vaikka isäni ei palautunutkaan siitä enää työelämään tai saanut puhekykyään takaisin, olisi elämä ilman isää ollut kuitenkin hyvin erilaista. Saimme isän pitää kuitenkin, elossa, meidän kanssamme. Saimme yhteisiä vuosia, ja nyt viimeiset vuodet saimme olla pitämässä isästä huolta. Niin kuin elämä on tarkoitettukin, pitää läheisistä huolta, olla toisiamme varten. 

Elämä on arvokasta. Kesän aikana, ja nyt, kun isäni on kuollut, on tullut paljon mietittyä elämää, sen arvoa ja tätä yhteiskuntaa. Yhteiskuntamme on erittäin vääristynyt, arvottaen tuotteliaisuutta, hyviä veronmaksajia ja muuta. Vammaiset lapset abortoidaan, vanhukset unohdetaan laitoksiin. 

Alla oleva tekstin kirjoitin päivänä, jolloin isäni kuoli.



Elämässä ilo ja suru vuorottelevat. Tänään oli tarjolla surua. Meidän niin rakas isä ja lasten ukki poistui tästä maailmasta. Niin suuri suru ja ihan uskomaton olo, että isä ei ole enää täällä! Ja samalla kiitollisuus siitä, kuinka Jumala vastasi rukouksiin kuolemankin hetkellä.


Eilen vietettiin päivää isän luona, oltiin junaretkellä ukin luona. Isä jaksoi ihastella lasten puuhia ja silitellä yksivuotiasta❤️. Saatiin vielä rukoilla isän puolesta ja suukottaa otsalle. Kertoa, että rakastetaan. Isällä oli pitkälle edennyt maksasyöpä, kaiken elämässä kokemansa hurjien asioiden päälle. 


Saatiin isän synttäreitä juhlia 20.7, ihan tovi sitten ❤️❤️. Sitä jännitettiin kesä, saadaanko synttärit. Onneksi saatiin, ja vielä ekstrapäiviäkin ❤️ saatiin juhlia elettyä, yhteistä elämää.  Muistella ja iloita 🥰 Oli ihanat ja kauniit juhlat ❤️


Tänään saatiin puhelu, nyt taitaa isällä olla viimeiset hetket käsillä. Tavallaan ihan yhtäkkiä. Sisko soitti isän luota videopuhelua, lapset sai jokainen sanoa vielä heipat ukille ❤️😭. Me lähdettiin ajamaan isän luo, muttei enää ehditty. Isä kuoli kun oltiin matkalla. Josta päästään siihen rukousvastaukseen ❤️ Isä kuoli levollisesti ja kivuitta, rakkaiden keskellä. Nukahtaen. Niinkuin oltiin rukoiltu ❤️. Sisko perheineen sai olla paikalla, siunaamassa isää. Ukin vanhin lapsenlapsi valitsi Pyhän Hengen johdatuksessa Cory Asburyn kauniin Reckless love -nimisen kappaleen, jonka aikana isä hengitti viimeisen kerran. Isällä sai olla kaunis kuolema. Kiitos Jeesus siitä! 


Kiitos isä rakas kaikesta ❤️❤️. Taivaassa me tavataan! Kiitollisena, mutta niin isossa surussa ❤️😭. "Meidän ihana rakas ukki. Ukki antaa meille taivaassakin Kindereitä" ~3v ❤️❤️❤️😍🥰



1 kommentti:

  1. Otan osaa. Voimia suruunne!

    Olen samaa mieltä, että yhteiskunnassamme ihan väärät asiat ovat usein ykkösenä.

    VastaaPoista