Syksyn raamikset ystävien kanssa korkattu 🤗. Jatkettiin siitä, mihin keväällä jäätiin, eli tällä kertaa oltiin erämaavaelluksella israelilaisten mukana ja maisteltiin makoisia tuliaisia Kanaaninmaan vakoiluretkeltä.
Ja no, voi israelilaisia! Aika monta kertaa meni heillä kaikki ihan mönkään, kun unohtivat Jumalan siunaukset ja ihmeteot, ja vain napisivat ja kapinoivat. Meri oli jakautunut, mannaa satoi taivaasta, vettä tuli kalliosta, pilvi johdatti tiellä, ja mitähän kaikkea muuta. Niin silti.
Ihmismieli on vähän sellainen, että aika nopsaa se unohtaa aiemmat asiat, niin hyvät kuin pahatkin. Unohtuu kiitollisuus siitä, miten paljon Jumala on jo tehnyt, sekä luotto siihen, että kyllä Jumala pitää huolen.
Erämaavaellus on tavallaan hyvä esimerkki meille siitä, miten se meidän oma suunnitelma ei todellakaan ole aina se paras suunnitelma, vaan Jumalalla on parempaa luvassa. Maltetaan ja odotetaan, pysytään lähellä Jumalan sanaa, niin napinat ja muut ei silloin pääse myrkyttämään mieltä ❤️❤️.
Ekassa kuvassa tietenkin Kanaanin suuret rypäleet, yhtä terttua kantamaan tarvittiin kaksi miestä 🙌. Toisessa kuvassa israelilaisten telttoja, kolmannessa lisää Kanaanin herkkuja. Neljännessä kahdentoista sukukunnan edustajat sauvoineen, viidennessä Aaronin kukkiva sauva: Jumala osoitti napisijoille, että tämän miehen hän on valinnut johtamaan. Askarteluina kyseinen sauva 🤗.
Erämaavaellus lasten kanssa tuo mieleen, miten jokainen askel muistuttaa meitä paitsi fyysisestä matkasta, myös hengellisestä polusta. On hienoa, miten lasten avoin mieli ja usko kohtaavat tarinat ja opetukset. Tämä hetki opettaa meille kaikille, kuinka tärkeää on luottaa johdatukseen ja pysyä kiitollisena arjen pienistä ihmeistä. Kiitos, että jaoit tämän kauniin kertomuksen – se inspiroi pysähtymään ja löytämään merkityksen jokaisesta askeleesta.
VastaaPoista