Imetys loppui meillä aika lailla juuri sillä tavoin, kuin olin ajatellutkin. Silti sen nopeus pääsi tälläkin kertaa yllättämään. Sinne kahteen vuoteen kuitenkin päästiin tällä kertaa, siitä olen iloinen.
Tämän postauksen olen kirjoittanut talteen syksyllä.
Mun vinkki imetyksen lopettamiseen kaksivuotiaana ei taida olla kaikilla toimiva :D Ja joo, imetystä nyt voisi muutenkin jatkaa paljon pitempäänkin. Oma vinkkini siis on uusi raskaus. Heh. Minulla jokaisessa raskaudessa maidon tulo on vähentynyt huomattavasti, ja lapsi on lopettanut maitohommat omaehtoisesti.
Tälläkin kertaa siis meni samaa kaavaa. Imetystä oli jatkunut 1-2 kertaa päivässä jo jonkun aikaa, lähinnä päiväunien jälkeen. Selvästikään maitoa ei tullut enää reilusti, mutta oli taaperolle tärkeä asia silti. Äidinmaito on sellaista superjuomaa, ettei toista taida olla. Siinä on itselle ollut tarpeeksi motiivia jatkaa, ja toki imetyksestä on terveyshyötyjä itsellekin, pitkä imetys ehkäisee mm. naisten syöpiä.
Yhtenä viikonloppuna meillä oli enemmän menoa, ja taaperolla jäi imetyskerrat välistä. Ja arjen tullen ei sitten enää osannutkaan imeä! Imuote oli kadonnut, eikä lapsella ollut mitään käsitystä, miten maitoa saadaan rinnasta tulemaan. Jotenkin tosi koomista, että miten se asia voi unohtua niin nopeasti. Ja että kaikilla meidän lapsilla on ollut sama homma.
Hänen kanssa sitten todettiin yhdessä, että maito on loppu, ja hän kuulemma säästää sen vauvalle. Voi muru. Sellainen imetystaival tällä kertaa. Aika ihana taipale, tärkeä sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti