Perhepäivähoitajan arkea

Aluksi oli tarkoitus olla perhepäivähoitajana vain alkuvuosi, mutta kuinkas siinä kävikään? Tässä sitä ollaan edelleen. Kevätkausi meni mukavasti, ja nyt tämän syksyn lisäksi tarkoitus jatkaa vielä talven ajan.

Keväällä meillä oli omien lisäksi 1,5 lasta, eli yksi kokopäiväinen ja yksi iltapäiväläinen. Nyt syksyllä hoitolapsia on kaksi kokopäiväistä. Neljä alle kouluikäistähän on se maksimimäärä ryhmää ajatellen, ja tähän lukuun lasketaan myös omat lapset. Oma taaperoiseni on joukon nuorin lapsi, minkä ajattelen olevan toimivaa ja helpointa hänelle itselleen. Hän kun kuitenkin joutuu äidin huomiota jakamaan muutaman oman perheen ulkopuolisen lapsen kanssa. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmänhän sitä tarvitsee apua, huomiota ja syliä. Näissä asioissa meillä on onneksi mennyt tosi hyvin, omat lapset tulevat hyvin toimeen hoitolapsien kanssa.

Arki kyllä soljuu edelleenkin omalla painollaan ihan hirmuista kyytiä. Meitä rytmittää oman koululaisen viemiset ja hakemiset. Näiden lisäksi arjen säännöllisiä puuhia on muutama mukava yhteinen aamupäivän puuha, muskari ja perhetupa. 

Lisäksi arkeen mahtuu toki kaikkea ihanan tavallista. Ulkoilua, metsäretkiä, leikkipuistoja, kirjastoa, leikkitreffejä ja muita. Kotona myös pelataan lasten lautapelejä, luetaan kirjoja ja pidetään aamuhetkiä, joissa pientä toimintaa ja tehtävää. Harjoitellaan ikätason mukaisia taitoja ja pohditaan vuodenaikoja, luontoa ja muuta. 

Kannustan kyllä pohtimaan perhepäivähoitajaksi alkamista, jos toiveena on vaikka olla vähän pidempään omien lasten kanssa kotona. Muutenhan tämä on aika leppoisaa vaikka tokikin työntäyteistä, mutta tuo autoilu meillä tuo lisämausteensa ylimääräisine pukemisineen ja autoon lastaamisineen, päiväuniaikatauluista puhumattakaan. Toki me mietitään päivää niin, että esim. ulkoilut yhdistyy kätevästi niihin hetkiin, kun ollaan jo valmiiksi ulkovaatteissa.

Omia lapsia ajatellen positiivisin asia, kaveriseuran lisäksi, taitaa olla se, että äiti jaksaa järjestää kaikkea kivaa vähän enemmän 😄 Tulee ulkoiltua enemmän ja järjestettyä tavoitteellista yhteistä toimintaa. Muutenkin sitä kyllä kokee itsensä hyvinkin aikaansaavaksi aina hetkittäin tämän porukan kanssa 😊

Yllättävän hyvin kaikki silti sujuu, siitä olen iloinen. Varmasti jonkun verran vaikuttaa myös oma asenne, tähän tarvitsee semmoista joustavaa hyvänmielen asennetta.

Tämän lisäksi minulla ei taida olla sen kummempaa kerrottavaa, kuin keväälläkään. Nyt syksyllä paperihommia oli paljon vähemmän kuin työtä aloittaessa, onneksi! Ne tuntuivat kyllä vähän uuvuttavilta silloin, ja ilta-aikaahan niihin menee, kun harvemmin niitä lasten kanssa on hyvä hoidella. 

Veroasiat ovat välillä kyllä vaatineet useamman ajatuksen, nyt syksyllä kun tarvitsi alkaa maksamaan myös yeliä, eli yrittäjän eläkemaksua. Toki tämäkin asia olisi yksinkertaisempi, jos olisi yksityisen perhepäivähoitajan, eli yrittäjän sijaan kunnan palkkalistoilla kunnallisena perhepäivähoitajana, mutta omassa tilanteessani se ei onnistuisi (esim. se autoilu ei olisi silloin sallittua), joten näillä mennään. 

Tällä viikolla me ollaan muun muuassa taiteiltu isänpäiväkortteja, potkupyöräilty, musisoitu ja väritelty värityskuvia. Ja vielä on viikkoa jäljellä moneen mukavaan 😊