Hommissa Operaatio Joulun Lapsen keskusvarastolla

Tätä ajankohtaa olen odottanut taas vuoden verran: kun Joulun Lapsen keskusvarastolle pääsee 
pakettien tarkastustalkoisiin. Vuosi sitten käytiin parina päivänä ahkeroimassa, sitä edellisen kerran taisin päästä paikalle vuonna 2019. 

Joulun Lapsi -paketteja puolestaan ollaan väsäilty perheenä ekan kerran vuonna 2016. Siitä se lähti silloin.

Omia paketteja meiltä lähti tänä vuonna neljä. Pakettien kasaus oli meillä tällä kertaa ympäri vuoden kestänyt harrastus, alebongailut kaupoissa lasten kanssa näitä paketteja varten. Jotain tarvikkeita jäi vielä seuraaviinkin paketteihin.

Vielä minulla on yksi vuoro varattuna paketteja tarkastamaan tänä vuonna. Pakettien tarkastamisesta tulee kyllä jotenkin tosi hyvä mieli itsellekin. Siellä tajuaa, että paketteja on oikeasti paljon lähdössä, ja ihmiset haluavat auttaa ja välittävät toisista. Me eletään täällä kuitenkin toisiamme varten.

Sain myös taas uutta ajatusta omien, seuraavien pakettien sisältöön. Vaikkapa penaaleita voisi ommella itsekin (miksei ihan enemmänkin), kangasjämiä meiltä kaapista kyllä löytyisi jo valmiiksikin. Jotkut ovat myös itse virkanneet tai ommelleet pehmoleluja paketteihin. Täytyy laittaa korvan taakse, jos vaikka Pinterestistä löytyisi joku kiva ja simppeli idea ompeluun. 

Tähän mennessä ollaan siis ostettu kaikki kaupasta. Paketteihin saa laittaa tosiaan pelkästään uusia asioita, ei edes vähän käytettyjä.

Eräs rouva kertoi tuttavansa virkanneen viime vuoden paketteihin 700 pientä pehmoa. Aika hyvin, eikä ollut edes eläkeikäisestä kyse, vaan ihan työn ohessa ehtinyt vapaa-ajastaan antamaan aikaa. Siinä saa jo olla aika näppärät sormet!

Täältä voi ilmoittautua mukaan paketteja tarkastamaan. Jos et tänä vuonna enää ehdi, laita korvan taa ensi vuotta varten. Myös virtuaalipaketteja voi yhä lahjoittaa 😊

Pakettien tarkastus tarkoittaa käytännössä sitä, että paketteihin kurkataan, onko kaikki tarvittavat asiat laatikossa. Tarvittaessa täydennetään, ja vastaavasti kielletyt asiat (esim nesteet, ruoka) poistetaan.

Tänä vuonna Operaatio Joulun Lapsi -keräyksellä on yksi uusi kohdemaa. Moldovan ja Romanian lisäksi jouluiloa viedään tällä kertaa myös sodan keskelle Ukrainan lapsille.

Perhepäivähoitajan arkea

Aluksi oli tarkoitus olla perhepäivähoitajana vain alkuvuosi, mutta kuinkas siinä kävikään? Tässä sitä ollaan edelleen. Kevätkausi meni mukavasti, ja nyt tämän syksyn lisäksi tarkoitus jatkaa vielä talven ajan.

Keväällä meillä oli omien lisäksi 1,5 lasta, eli yksi kokopäiväinen ja yksi iltapäiväläinen. Nyt syksyllä hoitolapsia on kaksi kokopäiväistä. Neljä alle kouluikäistähän on se maksimimäärä ryhmää ajatellen, ja tähän lukuun lasketaan myös omat lapset. Oma taaperoiseni on joukon nuorin lapsi, minkä ajattelen olevan toimivaa ja helpointa hänelle itselleen. Hän kun kuitenkin joutuu äidin huomiota jakamaan muutaman oman perheen ulkopuolisen lapsen kanssa. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmänhän sitä tarvitsee apua, huomiota ja syliä. Näissä asioissa meillä on onneksi mennyt tosi hyvin, omat lapset tulevat hyvin toimeen hoitolapsien kanssa.

Arki kyllä soljuu edelleenkin omalla painollaan ihan hirmuista kyytiä. Meitä rytmittää oman koululaisen viemiset ja hakemiset. Näiden lisäksi arjen säännöllisiä puuhia on muutama mukava yhteinen aamupäivän puuha, muskari ja perhetupa. 

Lisäksi arkeen mahtuu toki kaikkea ihanan tavallista. Ulkoilua, metsäretkiä, leikkipuistoja, kirjastoa, leikkitreffejä ja muita. Kotona myös pelataan lasten lautapelejä, luetaan kirjoja ja pidetään aamuhetkiä, joissa pientä toimintaa ja tehtävää. Harjoitellaan ikätason mukaisia taitoja ja pohditaan vuodenaikoja, luontoa ja muuta. 

Kannustan kyllä pohtimaan perhepäivähoitajaksi alkamista, jos toiveena on vaikka olla vähän pidempään omien lasten kanssa kotona. Muutenhan tämä on aika leppoisaa vaikka tokikin työntäyteistä, mutta tuo autoilu meillä tuo lisämausteensa ylimääräisine pukemisineen ja autoon lastaamisineen, päiväuniaikatauluista puhumattakaan. Toki me mietitään päivää niin, että esim. ulkoilut yhdistyy kätevästi niihin hetkiin, kun ollaan jo valmiiksi ulkovaatteissa.

Omia lapsia ajatellen positiivisin asia, kaveriseuran lisäksi, taitaa olla se, että äiti jaksaa järjestää kaikkea kivaa vähän enemmän 😄 Tulee ulkoiltua enemmän ja järjestettyä tavoitteellista yhteistä toimintaa. Muutenkin sitä kyllä kokee itsensä hyvinkin aikaansaavaksi aina hetkittäin tämän porukan kanssa 😊

Yllättävän hyvin kaikki silti sujuu, siitä olen iloinen. Varmasti jonkun verran vaikuttaa myös oma asenne, tähän tarvitsee semmoista joustavaa hyvänmielen asennetta.

Tämän lisäksi minulla ei taida olla sen kummempaa kerrottavaa, kuin keväälläkään. Nyt syksyllä paperihommia oli paljon vähemmän kuin työtä aloittaessa, onneksi! Ne tuntuivat kyllä vähän uuvuttavilta silloin, ja ilta-aikaahan niihin menee, kun harvemmin niitä lasten kanssa on hyvä hoidella. 

Veroasiat ovat välillä kyllä vaatineet useamman ajatuksen, nyt syksyllä kun tarvitsi alkaa maksamaan myös yeliä, eli yrittäjän eläkemaksua. Toki tämäkin asia olisi yksinkertaisempi, jos olisi yksityisen perhepäivähoitajan, eli yrittäjän sijaan kunnan palkkalistoilla kunnallisena perhepäivähoitajana, mutta omassa tilanteessani se ei onnistuisi (esim. se autoilu ei olisi silloin sallittua), joten näillä mennään. 

Tällä viikolla me ollaan muun muuassa taiteiltu isänpäiväkortteja, potkupyöräilty, musisoitu ja väritelty värityskuvia. Ja vielä on viikkoa jäljellä moneen mukavaan 😊

Taaperon paketti - Operaatio Joulun Lapsi 2022

Meidän taapero on melkoinen toiminnan täti, mallioppija parhaimmillaan, ihan kaikessa. Eipä ole juuri kotitöitäkään, joissa tuo kaksivuotias ei olisi ollut mukana. Hän pääsi tänä vuonna myös valitsemaan pakettia jollekin toiselle pikkutaaperolle, lähtemään Operaatio Joulun Lapsi -keräyksen matkaan Itä-Euroopan köyhimmille lapsille.

Tänä vuonna ollaan tosiaan ostettu ennakkoon asioita keräykseen alennusmyynneistä pitkin vuotta, ja koottu useampi paketti. Näistä tavaroista taapero pääsi valitsemaan kenkälaatikkolahjaan laitettavia. Toki hän koitti aluksi täyttää laatikkoa pelkillä leluilla, hassu. 

Ostoksilla käydessä hän valitsi lahjaan ihanat pupuvillasukat, jotka olivat selvästi hänen mieleensä. Varmasti nuo pupunkorvasukat ilahduttavat myös lahjan saajaa, kukapa voisi niitä vastustaa? ❤️

Heppoja, pehmo ja hiekkalelut. Villasukat, lapaset, pipo ja pitkähihainen paita. Piirrustusvälineitä. Siinä taaperon ihana paketti.

Tästäkin paketista puuttuu vielä hiusharja ja palasaippua. 

Tänä vuonna keräysviikko on 14.11.-21.11.2022. Vielä ehtii paremmin kuin hyvin aloittamaan laatikon täyttämisen 🤗 Tyhjiä laatikoita voi hakea keräyspisteiltä, jonne paketit palautetaan täytettyinä palautusviikolla. Listaa palautuspaikoista löydät täältä. 

Sivuilta pääsee varaamaan myös vuoroja pakettien tarkastamiseen Helsingin Konalaan päävarastolle. Parina vuonna olen ollut mukana tuolla, ja tällekin vuodelle on jo yksi vuoro varattuna, toisen varaan lähempänä. Näin voi antaa lahjaksi myös aikaa. Sekin on arvokasta! Lisäksi tuo tarkastustyö on mielestäni kivaa ja palkitsevaa. 

Muutama kirjavinkki syksylle

Tälle syksylle on löytynyt edellisen vinkkauksen jälkeen muutama mainitsemisen arvoinen kirja, joten kirjoittelenpa talteen, ettei unohdu.

Vuorten laulu - Nguyễn Phan Quế Mai

Tämä hyppäsi eteeni uusien kirjojen hyllystä kirjastosta. Aina mukavaa löytää hyvä kirja suoraan hyllystä, se kun on itselle harvinaisempaa.

Vuorten laulussa eletään Vietnamin sodan aikoja, eli 1950-1970-lukuja. Tytön vanhemmat ovat lähteneet sotaan, ja tämä on jäänyt isoäitinsä kanssa jatkamaan arkea pommien tuhotessa heidänkin kotikaupunkiaan. 

Isoäiti alkaa kertomaan lapsenlapselleen omaa elämäntarinaansa. Ja aika huima tarina se onkin menetyksistä, sorrosta ja sinnikkyydestä. Samalla, tarinan lomassa he odottavat sukulaisiaan sodasta palaaviksi.

Tykkään paljon tällaisista sukupolvitarinoista. Vuorten laulu on hyvin kirjoitettu, ja siksi se onkin myös nopeasti luettu. Vietnamiin sijoittuvat kirjat ovat harvinaisia, eli myös mielenkiintoinen lukukokemus. 

Iso plussa Vuorten laululle tulee siitä, että tämä oli puhtaasti sukupolvitarina, eikä sisältänyt suuremmin romantiikkaa.

Kätilön koettelemukset - Patricia Harman

Tämä on kakkososa kirjalle Hope Riverin kätilö, jota suosittelen myös kovasti. Ykkösosan luin jo kolmisen vuotta sitten, kakkososa ilmestyi suomeksi juuri.

Kätilön koettelemuksissa eletään lama-aikoja 1930-luvun Länsi-Virginiassa. Työttömyyttä ja pulaa ruoasta. Hope Riveriin muuttaa sairaanhoitaja Becky Myers, joka ajautuu yhteisön kätilön työkaveriksi, vaikka ei oikeastaan siihen hommaan tahtoisi. 

Kirjasta löytyy mm. selviytymistä niukoissa oloissa, pahasti traumatisoitunut holhokki, yhteisöllisyyttä, luonnon mullistuksia ja tietenkin niitä synnytyksiä. 

Kiovan muistojen kirjuri - Erin Litteken

Vuorten laulun tapaan Kiovan muistojen kirjurissakin liikutaan kahdessa aikatasossa. Lähes nykyhetkessä Amerikassa, sekä Ukrainassa vuonna 1929. 

Maatalouden pakkokollektivismi  leviää, ja osa Ukrainasta on pieniä kyliä myöten Stalinin toimien armoilla. Eri mieltä olevat katoavat ja nälänhätä leviää. Päähenkilö Katja perheineen yrittää sinnitellä, ja samalla pitää kiinni elämästä, toivosta ja inhimillisyydestä.

Kirjan lopussa opin uuden käsitteen, holodomor. Huh. Jotenkin tosi hurjaa, Ukraina on kuitenkin maantieteellisesti lähellä meitä, ja jotenkin tämä kansanmurha on mennyt itseltä aiemmin ohi. 

P.S. täältä pääset lunastamaan kokeilujakson Storyteliin/Bookbeatiin/Nextoryyn tai Elisa Kirjaan, ja tuet samalla Lappeenrannan kristillistä päiväkotia ja koulua. Kiitos! 

Lasten Raamistreffit: Jerikon valloitus

Tällä kertaa meillä oli lasten Raamistreffien aiheena Jerikon valloitus. Lapset rakensivat Jerikon muureja jo aamulla valmiiksi, ennenkuin lähdimme viemään koululaista kouluun. 

Täältä löydät postauksen Raamistreffeistä, jonka aiheena oli Mooses kaislakorissa.

Ollaan taas edetty Vanhaa testamenttia eteenpäin. Meillä on Raamiksessa osanottajina kuusi kappaletta 1-5-vuotiaita, joten Raamatun kertomukset on mietitty tätä kuulijakuntaa parhaiten palvelemaan. Syksyllä Vanhaa testamenttia, jouluna Jeesuksen syntymä ja "kevätkaudella" sitten Uuden testamentin tapahtumia.

Aloitettiin kertomus Jerikon muureista, eli Joosuasta, ja siitä,  kuinka Joosua sai ohjeet Jerikon valloittamiseen Jumalalta. Ei tavanomaisimmat ohjeet, mutta Joosua tiesi, että kannattaa luottaa Jumalaan. 

Koululaisen kanssahan me useimmiten käydään Raamis vielä uusiksi kun hän pääsee koulusta (hänen toiveestaan), ja niin tänäänkin. Hänen kanssa mietittiin myös taustoja, eli mitä oli tapahtunut, ennen kuin oltiin siinä pisteessä, että päästiin Jerikoa kiertämään.

Raamista varten keräsimme duplo-ukkeleista joukon väkeä kiertämään Jerikoa. Kulkueen edessä seitsemän pasuunan soittajaa, sitten liiton arkku ja väkijoukko. Välissä mentiin leiriin nukkumaan telttaan yöksi (kuva). Teltta ja nuotio oli meidän askarteluja muista leikeistä.

Seitsemäntenä päivänä kierrettiin seitsemän kertaa, ja silloin lasten kanssa kajautettiin asiaan kuuluva sotahuuto. Ja muurit murtuivat! Tämä taisi lasten mielestä olla Raamiksen paras osuus, kun koko rakennelma meni palasiksi.

Kuuntelimme Youtubesta myös laulun Jerikon muureista. Pinterestistä löytyi aiheeseen sopiva pasuuna-askartelu. Mitäpä ei sieltä löytyisi. Lapset värittivät torvensa ja nitojalla nidottiin ne torvien muotoon. 

Lopuksi syötiin yhdessä lounasta. Hyvä aamupäivä, tärkeiden asioiden äärellä! 

Liiton arkku

Välillä mentiin leiriin yöksi lepäämään. 

Muurien sortuminen taisi lapsista olla se paras osuus. 

Torviaskarteluun löytyi idea Pinterestistä.

Oli muuten taaperollekin yllättävän tärkeä tämä torvi 😊