Vauvan "vessahätäviestintä", kun kotona on 3 alle kouluikäistä

Heh, olen tämän postauksen aloittanut silloin, kun kuopus oli vielä vauva. Hups. No, mutta, jospa nyt olisi hyvä aika kertoilla, miten kolmannen lapsen kanssa vessatusasiat menivät. Edellinen tekstini aiheesta on Vessahätäviestintää kuusiviikkoisen vauvan kanssa.

Otsikkoon olen laittanut vessahätäviestinnän heittomerkkeihin. Tässä vuosien varrella on vahvistunut ajatus siitä, että termi "vessahätäviestintä" saa koko homman kuulostamaan vaikeammalta, kuin mitä se onkaan. Koko homman pointti on oikeastaan vain vauvan vessattaminen, vessassa käyttäminen. Viestiminen puolestaan kuulostaa työläältä, aikaa vievältä. Sellaiselta, mihin pikkulapsiperheessä ei välttämättä olisi aikaa!

Näin olen kirjoittanut noin vuosi sitten:

"Miten vauvan vessahätäviestintä onnistuu, kun alle kouluikäisiä on kotona kolme kappaletta, joille huomiota jakaa?

Sanoisin, että se menee aika rutiinilla. Kuten aiemminkin olen todennut, on helpointa havainnoida oman vauvan rytmi, ja sitten toistaa sitä. Tosin aika lailla perusjutut pätevät joka vauvaan, eli tietty aika maidon saannista pissattaa, unien jälkeen, ruokailun (kiinteät) jälleen potalle jne.

Näihin vauvakin tottuu, vauvathan osaavat luontaisesti pidättää, jos tätä taitoa vaan on ylläpidetty. Näin meilläkin, kolmannellakin kerralla. Se, että asia oli meille jo tosi tuttua (kaikkien lasten kanssa samaa toteutettu) teki sen, että vauvan vessattaminen oli samalla lailla osa vauvavuotta, kuin joku muukin asia. Ei siis tuntunut ekstralta, vaikka kotona pyöri vauvan lisäksi täysipäiväisesti myös kaksi muuta lasta. 

Miten tämä nyt sitten sujui vauvavuoden ajan? Oikeastaan melko hyvin, oltiinhan omien aikataulujemme herroja. Syksyllä eskarissa reissaaminen tiettyyn aikaan tekee sen, että lähdöt on välillä lennokkaita ja päivässä tulee muutama pissa vaippaankin. Ei aina tai joka päivä, mutta välillä. Taapero on taitava näissä hommissa."

Nyt: 

Vuosi sitten tuo eskari toi vähän uudenlaista rytmiä meidän arkeen. Aika hienosti pottailut ja muut silti sujuivat, tuommoinen vajaa vuosikas/pikkutaapero kun osaa mukavasti tehdä pottaan muuallakin kuin kotona. Jos on siis pottailuihin ja muihin tottunut. Käytiin ahkerasti mm. muskarissa, kerhoissa ja kirjastoissa esikoisen eskaripäivän aikana.

Loppukeväästä (tänä vuonna), eli siinä puolentoista vuoden paikkeilla uskalsin häneltä jättää päivävaipan pois, ja hyvin nopsaa olikin sitten päiväkuiva. Hassua kyllä, mutta melkeinpä saman tien. Nimenomaan tuo vaipan pois jättäminen oli käänteentekevä. Vaikka sitä ennen oli harvakseltaan pissoja siellä vaipassakin, kun vaippaa ei enää ollut, oli se kuin merkki, ettei enää voi liritellä pöksyyn. 

Minulla on ollut vähän sama juttu jokaisen lapsen kanssa, lapsi olisi valmis olemaan ilman vaippaa, mutta äiti ei uskalla sitä pois ottaa :D Päiväunivaipat taisi jäädä siinä samassa kohtaa pois, yövaipat vasta elokuussa, kun lomat oli lomailtu, eikä ollut enää yökyläreissuja niin ahkeraan. 

Tällainen vessatus-kuivaksioppimisen elinkaari tällä kertaa. Eli aika samalla lailla meni, kuin edellistenkin kanssa, vaikka toki joka lapsella on vähän omat juttunsa. 

Minua rohkaisi tuohon päivävaipan poisjättämiseen se, kun eräs suurperheen äiti, jolla on 12 lasta, kertoi, että hän on jokaisen taaperonsa opettanut kuivaksi juurikin niin, että vaippa on vain jätetty pois. Lapsesta riippuen hommaan on mennyt kahdesta päivästä kahteen viikkoon. Ajattelen, että siinä on jo hyvä otantakoko lasten eroihin. Heillä ei ole ollut vauvan vessatustaustaa. Eikä se muutoinkaan ole varhaisessa kuivaksioppimisessa välttämätöntä, vaikka varmasti voikin edistää asiaa, kuten vaikkapa myös kestovaipat.

Aiemmat tekstit aiheesta löydät täältä.