Jo jonkin aikaa on ollut ajatuksen tasolla päiväpeiton ompelu kolmanteen lastensänkyyn, mutta välillä näissä projektien aloituksissa hieman kestää. Arki kun tuppaa viemään mennessään, eli jos ei johonkin ryhtymällä ryhdy, niin tekemättä jää.
Yhdellä Tallinnan reissulla tässä syksyllä poikettiin myös Karnaluksissa, josta hain muutamaa kangasta päiväpeittoa varten. Osaa oli vielä edellisistä peitoista jäljellä, mikä oli kiva, niin ovat kivasti samannäköisiä, kaikki nuo kolme peittoa.
Ihan yhdessä illassa tätä ei ommeltu, illat kun ovat aika lyhyitä. Yhtenä päivänä ompelin palat jonoiksi, toisena iltana sitten surauttelin jonot yhteen ja koko lopun peiton. Taapero leikki kankaanpaloilla ja puki niitä päälleen. Isommat lapset pohtivat, mitä haluaisivat ommella leluilleen. Seuraavaksi pikkuprojektiksi voisikin ottaa tyttöjen kanssa yhdessä ompelun.
On kyllä palkitseva olo, aina kun saa jotain valmiiksi. Peitosta tuli mielestäni tosi kaunis, nuo kankaat kun ovat niin ihanat, ettei niistä huonoa kyllä taitaisi saada tehtyäkään. Tästä on varmasti silmälle iloa vuosiksi eteenpäin!
Kurkkaa myös
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti