Huomaan vauvavuoden olevan ohi, koska..

Vauvavuosi tuntuu jo jotenkin todella kaukaiselta asialta, vaikka eihän meillä oikeasti ole ollut taaperoikäinen kuin vasta kolmen kuukauden ajan!

Meillä oli tosi ihana vauvavuosi kaikenkaikkiaan (ne ilmeisesti tuppaavat paranemaan lapsi lapselta?), mutta toki vauvavuosi aina myös kuormittaa. Imetyksiä, päikkäreitä, sylittelyä ja kaikkea muuta vauvapuuhaa muun lapsiarjen seassa.

Nyt tuntuukin, että sitä on ihan voimia täynnä taas (ai tältäkö se tuntuu :D ). Etenkin kodin siivoamisesta sen huomaa, nyt kun on taas energiaa ja käsiä itsellä vapaana useammin, siistiä kotiakin kaipaa enemmän. Vauvavuoden aikana monesti tuntui tarpeelliselta istahtaa ja juoda hissukseen teetä, silloin kun siihen oli mahdollisuus. Nyt taas monesti huomaan ajattelevani, että mitäs nyt siivoaisin. Ja se tuntuu tosi kivalta. 

Toki arjen realismi tekee sen, että tavallisten tiskien ja ruoanlaiton lisäksi ei aina ehdi kummempaa. Mutta kuitenkin, itsestäni se on kuvaavaa, että eri lailla taas haluaa ja pystyy laittamaan aikaa kotiinkin, lasten ohessa. 

Lähiaikoina on aina välillä ehtinyt puuhailla kaikkea pientä ekstraa. Esimerkiksi barbit ovat saaneet pieniä ompeluksia, kuten pitsiesiliinoja ja lakanoita. Kaappeja on käyty läpi ja myyty taas ylimääräistä tarpeetonta. Monta pientä projektia on mielessä, jahka niille joku rako löytyy jostain kohtaa. 

Tuntuu hyvältä, että vauvavuosi oli niin lempeä, että jaksoin olla itselleni lempeä, vaikka koti ei ollutkaan aina viimeisen päälle. Mutta eikö kuitenkin koti ole meitä varten, emme me kotia varten.. :)

Ja niin, aika aikaansa kutakin. Lapsiarjessa mikään ei taida olla ikuista, on kaikenlaisia kausia ja uusia asioita putkahtelee kun lapset kasvavat.