Päivitys äitikenkiin

Oikeastaan jo viime talvena oli ajankohtaista talvikenkien uusiminen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Jalkaterän koko kasvoi  viimeisimmän raskauden myötä -en ollut ajatellut, että niinkin voi käydä!

Sinällään aika ärsyttävää kyllä, joutua uusimaan kenkiä. Tähän onneksi yksi ratkaisu oli kulkea kesä paljain jaloin, heh. Vaikkei se paljasjalkailuun motiivi ollutkaan.

Sarjassamme postauksia, joita en olisi ajatellut kirjoittavani, mutta mikäpä tässä, olen ihanan äitiytynyt (siitäkin voisi kirjoittaa!) ja iloinen siitä, joten kerronpa äitikengistä, pysyhän mukana!

Mutta talvikengät, ai että ärsytti, kun vanhat Sorelit tuntuivat ahtailta ja tönköiltä. Viime talven sinnittelin sitten muutamilla kirpparilta löydetyillä karvakengillä, joissa oli ihanan leveä lesti ja tasainen pohja. Eivät vaan olleet kovaan käyttöön, kevään tullen olivat jo roskiskamaa. Ja loskasäällä kärvistelin niissää pienissä ja tönköissä Soreleissani.

En itse asiassa muistanutkaan ennen talven tuloa, että mulla itselläni ei ole kenkiä. Etsin niitä karvakenkiä varastosta, kunnes muistin, että ne kuluivat puhki. Tyypillistä, lapsille löytyy kenkiä joka koossa ja vähän ylikin, jemmassa jalan kasvamista varten. Ja itselle ei sitten ollutkaan edes niitä yksiä sopivia kenkiä! 

Hyvän kengän etsiminen on vähän työlästä puuhaa. Sama, kuin hyvien legginsien kanssa. Tarpeeksi korkea vyötärö, jämäkkä mutta samalla joustava kangas, mielellään ei isoa prosenttia tekokuituja, pehmeät ja kestävät. En ole kovin monia legginsejä noilla kaikilla kriteereillä omistanut (saa ilmiantaa!).  Kengissä tuo litania on muotoa: tarpeeksi leveä lesti, ei purista mistään kohtaa, mahtuu villasukka, ei maksa överisti, on lämmin, pitää vettä, taipuisa pohja.. Mitähän vielä? Paljasjalkakenkiä en edes yritä etsiä itselle talveksi, syystä että hinta/kulutuksen kestävyys/ei tarpeeksi lämpimiä/vedenkestäviä jne. 

Kerroinkin, kuinka olen ohimennen sovitellut uudemman mallisia Kuomia. Ei täydelliset, mutta lesti on leveä ja kenkä on muutenkin mennyt kehityksessä eteenpäin, pohja mm. jo paljon aiempaa notkeampi. Lasten versioiden kantakorko tuntui överiltä jalassa, mutta aikuisten kengässä paljon paremmalta. Päädyin selailemaan erilaisia Kuomia ja pähkäämisen jälkeen tilasin itselleni Kärkkäiseltä Kuoma Kawaiit (siksi, koska ne oli siellä 25€ halvemmat kuin Kuoman omassa kaupassa).

Nyt mulla sitten on äitikengät! Naisellisemmat kuin peruskuomat, mutta Kuomat kuitenkin.  Niitä olen ilolla käytellyt niin mekon ja villakangastakin kanssa kuin myös toppahousujen kanssa pulkkamäessä. Ja olen kyllä ollut tosi tyytyväinen!

Huomaan vauvavuoden olevan ohi, koska..

Vauvavuosi tuntuu jo jotenkin todella kaukaiselta asialta, vaikka eihän meillä oikeasti ole ollut taaperoikäinen kuin vasta kolmen kuukauden ajan!

Meillä oli tosi ihana vauvavuosi kaikenkaikkiaan (ne ilmeisesti tuppaavat paranemaan lapsi lapselta?), mutta toki vauvavuosi aina myös kuormittaa. Imetyksiä, päikkäreitä, sylittelyä ja kaikkea muuta vauvapuuhaa muun lapsiarjen seassa.

Nyt tuntuukin, että sitä on ihan voimia täynnä taas (ai tältäkö se tuntuu :D ). Etenkin kodin siivoamisesta sen huomaa, nyt kun on taas energiaa ja käsiä itsellä vapaana useammin, siistiä kotiakin kaipaa enemmän. Vauvavuoden aikana monesti tuntui tarpeelliselta istahtaa ja juoda hissukseen teetä, silloin kun siihen oli mahdollisuus. Nyt taas monesti huomaan ajattelevani, että mitäs nyt siivoaisin. Ja se tuntuu tosi kivalta. 

Toki arjen realismi tekee sen, että tavallisten tiskien ja ruoanlaiton lisäksi ei aina ehdi kummempaa. Mutta kuitenkin, itsestäni se on kuvaavaa, että eri lailla taas haluaa ja pystyy laittamaan aikaa kotiinkin, lasten ohessa. 

Lähiaikoina on aina välillä ehtinyt puuhailla kaikkea pientä ekstraa. Esimerkiksi barbit ovat saaneet pieniä ompeluksia, kuten pitsiesiliinoja ja lakanoita. Kaappeja on käyty läpi ja myyty taas ylimääräistä tarpeetonta. Monta pientä projektia on mielessä, jahka niille joku rako löytyy jostain kohtaa. 

Tuntuu hyvältä, että vauvavuosi oli niin lempeä, että jaksoin olla itselleni lempeä, vaikka koti ei ollutkaan aina viimeisen päälle. Mutta eikö kuitenkin koti ole meitä varten, emme me kotia varten.. :)

Ja niin, aika aikaansa kutakin. Lapsiarjessa mikään ei taida olla ikuista, on kaikenlaisia kausia ja uusia asioita putkahtelee kun lapset kasvavat.