Kolmesta raskaudestani kahdessa olen valmistautunut suunniteltuun kotisynnytykseen. Vain toisessa näistä olen äitiyshuollossa ennalta kertonut kotisynnytyssuunnitelmista. Tämä siksi, koska vastaanotto kotisynnyksestä kertoessa on Suomessa hyvin vaihtelevaa.
Ensimmäisen kotisynnytykseni aikoihin asuimme pikkukaupungissa, jossa ei vuosikausiin ollut kukaan synnyttänyt kotona, joten olin ensimmäinen pitkään aikaan. Valitsin olla kertomatta suunnitelmista etukäteen, vaikka minulla olikin neuvolassa todella mukava neuvolatyöntekijä.
Jälkeenpäinkin sain häneltä vain hyviä ja positiivisia ajatuksia valinnoistani.
Myös sairaalan puolella oli silloin valmisteilla ohjeistusta, miten kohdata kotisynnyttäjä. Monet kotona synnyttäneet kun kuitenkin tuovat vauvan lääkärin tarkastukseen muutama päivä synnytyksestä. Pakollista tämä ei ole, mutta mekin päädyttiin tässä tarkastuksessa käymään.
Miksi en kertonut?
Ihan puhtaasti itseni suojelemisesta kyse. Ensimmäisessä kotisynnytyksessä kun voi vielä näin tehdä, seuraavaa synnytystä miettiessä kotisynnytysajatukset kun ovatkin jo tiedossa sitten, jos siis neuvolassa aikoo käydä. En halunnut muiden, mahdollisia negatiivisia ajatuksia, pelotteluja ja mielipiteitä aiheesta, josta heillä ei olisi perehtymistä. Aiheesta kun olen kuullut välillä todella kurjiakin kohtaamisia olleen, paikkakunnasta riippuen.
On myös mahdollista, että joku heittää vaikkapa huoli-kortin ilmaan pelkän kotisynnytyksen takia tai tekee vaikkapa lasun. Näiltä halusin itseäni suojella.
Toinen kerta
Toiseen kotisynnytykseen valmistautuessa neuvolassakin oli alusta asti puheissa mukana kotisynnytys. Ensimmäisen kotisynnytyksen jälkeen olimme muuttaneet Uudellemaalle, ja täällä kotisynnytyksetkin ovat paljon yleisempiä. Neuvolassakaan asiaa ei ihmetelty sen kummemin, kun minulla kuitenkin oli jo aiempikin kokemus kotisynnytyksestä. Ja toisaalta, vaikka ei olisikaan, on äideillä aina oikeus valita synnytyspaikkansa.
Lääkärin kanssa keskustelin aiheesta, ja hän kirjoittikin osan resepteistä, joita kotisynnytyksiä varten usein varuilta hankitaan. Mahdollista verenvuotoa ja suurempaa tikkaamista varten. Tiesin toki, etten näitä tule tarvitsemaan, mutta näistä oli ihan mielenkiintoista jutella.
Toisaalta sitä haluaa raskaana olla rauhassa, omassa kuplassaan, ja toisaalta taas haluaisi normalisoida kotisynnytystä ja siksi myös tuoda aihetta esille neuvolassa ja muualla. Jotta seuraavilla äideillä olisi helpompaa.
Reseptien saaminen sinällään on synnyttäjän oikeus, mutta aika monesti kuulee, että ne äideiltä evätään, koska lääkäri kokee olevansa vastuussa kotisynnytyksestä, jos kirjoittaa siihen reseptejä. Sinällään inhimillinen näkökulma, mutta ottaen huomioon, että lapsen vanhemmat ovat aina vastuussa valinnoista (ja myös jonkun muiden tekemistä valinnoista synnytyksessä) ja kantavat seuraumukset myös vaikkapa sairaalasynnytyksissä tapahtuneista hoitovirheistä ja mahdollisista vammautumisista, niin erikoista, että kotisynnytyksen kohdalla yhtäkkiä vastuussa olisikin joku muu. Asia kertoo lähinnä siitä, että virallista linjaa ei ole, ja kotisynnyttäjät liikkuvat harmaalla alueella, kun synnytys tapahtuu sairaalan ulkopuolella. Pikkuhiljaa asiat kuitenkin menevät eteenpäin tässäkin.
Joka tapauksessa, minulle sattui erittäin asiallinen lääkäri, joka itsekin totesi, ettei hänellä ole yksityiskohtien valossa huolta aiheesta. Hän toivotti myös tervetulleeksi sairaalaan, jos siltä kuitenkin tuntuisi. Kiitin asiallisesta kohtaamisesta, koska se ei todellakaan ole itsestäänselvää.
Vietiin tämäkin vauva muutaman päivän ikäisenä lääkärin tarkastukseen. Asialllinen vastaanotto sielläkin, mitään valintojamme ei kyseenalaistettu, suurin osa ajasta taisi henkilökunnalla mennä temppuilevan apotti-ohjelman kanssa, kun sinne olisi pitänyt saada kirjattua sairaalan ulkopuolella syntynyt lapsi, mutta ohjelmisto ei suosinut ajatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti