Tänä vuonna ei jotenkin yhtään tunnu siltä, että joulu on tulossa. Toki eletään vielä marraskuun puoliväliä, mutta mielestäni joulun odottelu alkaa, kun aletaan elämään marraskuuta.

Aika tuntuu kulkevan todella nopeasti, ja kohta sitä taas huomaa, että jouluun on enää viikko.

Siksi jouluajatuksiin laskeutuminen on hyvä aloittaa ajoissa. Muuten joulumieltä ei välttämättä löydy, ja joulu tuntuu tyhjältä. Toissavuonna käytiin ahkerasti kaikissa jouluun liittyvissä kissanristiäisissä hakemassa jouluista oloa. Nyttemmin joulun odotuksen ilon luominen lapsille on enemmän omalla vastuulla.

Meille joulu on Jeesuksen synttärien juhlintaa. Lapsetkin tietävät, ettei Jeesuksen synttärit tosin olleet oikeasti juuri jouluna. Onneksi se ei ole niin justiinsa, ajatus tärkein. Tontut ja joulupukit eivät itseä kummemmin sytytä, mutta lasten maailmassa ne ovat satuhahmoja siinä, missä jotkut muutkin.

Eilen laitettiin joulukuusi. Lapset sitä ovatkin odottaneet jo ainakin viikon verran. Virallisesti siis joulun odotus korkattu! Vielä toissavuonna laitettiin joulukuusi "vasta" itsenäisyyspäivänä, mutta ollaan todettu, että joulukausi tuntuu aivan liian lyhyeltä silloin. Etenkin, jos joulupäiviä ei vietä kotona.

Ja tuohan se kuusi myös kivasti valoa pimeisiin iltoihin :)

Tavallisten, kotona puuhailtavien joulujuttujen lisäksi ainakin Stockmannin jouluikkunaa täytynee mennä katsomaan tänäkin vuonna. Pieni asia, mutta lapsille mieleen jäävä.