Vauvaan rakastuminen ja oksitosiinihuurut - Kotisynnytyspäivän mietteitä

Kotisynnytyspäivän ajatuksia. Edelliset osat ovat Onneksi vauva syntyi kotona, Synnytystiimillä on väliä ja Rauhallinen jälkeisvaihe.

Tämä postaus liittyy ylläolevaan kuvaan.

Tässä kuvassa vauva on synnytyksen jälkeen aamutakin sisässä ihokontaktissa. Näytän tässä niin onnelliselta että se liikuttaa itseänikin. En kestä. Se olo, kun olet juuri synnytellyt  yhden  vauvan,  ja voit muina naisina makoilla omalla  sohvalla. Tyytyväisyys, ilo  ja onni. SIunattu olo!

Olen pahoillani, jos  et ole saanut kokea sitää onnea  ja vauvaan rakastumista heti syntymän jälkeen. Et ole huono äiti, tiedäthän sen? Se ei myöskään tarkoita, ettei sinua olisi tarkoitettu äidiksi, tai että sinussa olisi jotain vikaa. Vauvaan voi rakastua myös pikkuhiljaa, jos rakkaushuuru on jäänyt kokematta.

Näihin rakastumistunteisiin vaikuttaa myös synnytyksen kulku, esimerkiksi synnytyksessä käytetyt lääkkeet monila äideillä haittaavat tai blokkaavat kokonaan kehon oman oksitosiini- eli rakkaushormonituotannon. Hormonit ovat synnytyksessä tärkeitä, ne muutenkin ohjailevat synnytyksen kulkua. Tämä lääkeaineiden vaikutus on mielestäni tärkeä tiedostaa, ettei tule turhaa itsensä syyttelyä.

Ja samalla lailla oksitosiinihuurujen syntymistä voi haitata se, jos synnytyksessä joutuu pitämään puoliaan, kokee jäävänsä yksin, pelkää tai muutoin kokee negatiivisia tunteita. Synnytys ei ole koskaan "pelkästään" sitä, että vauva tulee maailmaan.

Synnytyksellä ja synnytyskokemuksella on merkitystä, itse asiassa kauaskantoiset seuraukset monella tapaa koko perheen hyvinvointiin.

Minulla on takana kaksi kotisynnytystä ja yksi sairaalasynnytys. Kaikille kotisynnytys ei ole sopiva ratkaisu, eikä kaikille sairaalasynnytys ole paras vaihtoehto.

Tilastojen valossa tavallisen uudelleensynnyttäjän kotisynnytys on vähintään yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys. Tiedän, että monen on vaikea tätä uskoa. Etenkin, jos on ennestään hurjia kokemuksia sairaalasynnytyksestä, esimerkiksi sairaalasynnytyksessä tapahtuineita "läheltä piti" -tilanteita. 

Sairaalasynnytys ja kotisynnytys eivät ole kuitenkaan sama asia. Ongelmat sairaalasynnytyksessä eivät tarkoita, että samat ongelmat olisivat vastassa kotisynnytyksessä. Jokaisessa synnytyksen kulkuun puuttumisessa on omat riskinsä. Tavallisessa sairaalasynnytyksessä on useita puuttumisia, sisätutkimuksesta lähtien. Synnytyksen kulkuun puuttuminen lisää myös riskiä joutua sektioon. Toisaalta taas, sairaalassa sekin riski voidaan ottaa, koska sairaalasynnytyksessä on jatkuva sektiovalmius.

Kotisynnytyksessä ei samanlaisia riskejä voida ottaa. Siksi useimmiten kotisynnytyksissä ohjaillaan synnytyksen kulkua mahdollisimman vähän, ja synnytys etenee omalla voimallaan. Mutta se olisikin jo toinen tarina kerrottavaksi!