Syksyllä esikoinen aloittaa eskarissa. Aika jännä etappi myös näin vanhemman näkökulmasta, lapsi kun on ollut kotihoidossa nämä vuodet. Vaan miksi olla kotihoidossa esikouluun saakka?
Vaan miksipä ei, jos se on mahdollista ja sopii perheelle? Pidämme ajatuksesta, että lapset saavat olla kotona kasvamassa mahdollisimman pitkään.
Tiedän toki, että nykyään on yhä enemmän vallalla ajatus, että lapsen tavallaan kuuluisi tietyn ikäisenä jo olla päiväkodissa varhaiskasvatuspalvelujen parissa.
En kuitenkaan koe lapsen jäävän paitsi jostain, vaikka hän ei olekaan ollut päiväkodissa. Tai että kotihoito olisi lapselle karhunpalvelus, kun häntä ei ole alusta asti sisäänajettu päiväkotimaailmaan ja suuressa ryhmässä toimimiseen. Ja kaverisuhteitakin voi löytyä muualta.
Itselleni päiväkotimaailma on tuttua ammatin puolesta. Tiedostan siis varhaiskasvatuspalveluiden hyvät puolet ja tiedän, ettei kotihoito ole kaikille perheille paras tai toimivin vaihtoehto.
Esikouluhan on vasta harjoitusta koulua varten.
Ajattelen kotivuosien olevan hyvä pohja myös koulumaailmaa ajatellen. Kotona olemisessa on valtavasti hyviä puolia, ja kotonakin voi puuhailla monipuolisesti kaikkea.
Arki on rikasta. Uuden ihmettelyä, suuria ja pieniä tunteita, kasvamista ja oppimista. Yhdessäoloa.
Etenkin kuluneen vuoden ajan ollaan nautittu hitaista aamuista ja kiireettömyydestä.
On retkeilty, reissattu, nähty kavereita ja muita läheisiä. Käyty kirjastossa ja metsässä. Pelattu lautapelejä, muovailtu, maalattu, leivottu ja tehty ruokaa. Leikitty. Ja niin edelleen. Täyttä elämää eletty.
Ollaan säästytty päiväkotimaailman sairastelukierteeltä. Etenkin nyt korona-aikana, kun jokaisesta yskäisystä ja niiskaisusta ollaan lähettämässä lasta kotiin.
Ei ole tarvinnut kilpailla sylistä tai huomiosta.
Lapsi on myös oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Hän osaa keskittyä vaikkapa kynätehtäviin tai kirjan kuunteluun pitkiäkin aikoja. Halutessaan. Ja ilman näitäkin taitoja voi esikouluun mennä, se kun tosiaan on vasta harjoitusta koulua varten ja tasaa lasten valmiuksia kouluun siirtymiseen.
Onhan näitä, ja tässä vain muutama, mitä tuli ensimmäisenä mieleen.
Urallisesti tai eläkerahoja ajatellen tämä ei tietenkään ole se kannattavin valinta, olla kotona pitkään. Olen kuitenkin todella kiitollinen, että tämä on mahdollista. Lapset ovat pieniä vain hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti