Vauva-arki kolmelapsisena vs yksilapsisena perheenä

Näin vauva-arkea elellessä välillä tulee muisteltua perheemme aiempiakin vauvavuosia. On kyllä arki jonkun verran muuttunut siitä viiden vuoden takaisesta! 

Yksi lapsi

Viisi vuotta sitten päivät menivät suunnilleen näin:

Yhdeksän-kymmenen maissa heräiltiin vauvan kanssa uuteen päivään. Vaipanvaihto ja aamupesut. Seurustelua, imetystä, itselle aamupalaa. Aika hiljaista. Vauva ei paljoa vastaile, lähinnä yksinpuhelen eli sanoitan kaikkea mitä tapahtuu. Ai sä heräsit! Mennääs vaihtamaan vaippa! Pestäänpäs peppu, missäs se pyyhe olikaan? Mitäs sulle laitettais päälle, nää sukat on mun lempparit. 

Vauva oli mahavaivainen, nukkui päivällä huonosti päiväunia. Liikkuvissa rattaissa nukkui pitempään. Tai kehdossa, jos sitä heilutti koko ajan. No mutta, aikaa kyllä oli heilutella ja käydä vaunulenkeillä. Kehto oli usein tietokoneen vieressä kun pelasin simssiä tai luin blogeja. Kirjojakin tuli luettua mun keskivertokirjavuotta enemmän.

Arki oli vähän liiankin rauhallista (tylsähköä), vaikka  tuolloin en ollutkaan tottunut vielä omien puuhien keskeytyksiin. Muutoinkin äitiyteen ja vauvaelämään opettelu ekaa kertaa on aina jokseenkin kuormittavaa, vaikka ei sinällään raskasta olisikaan. 

Plussaa siitä, että koti pysyi siistinä helposti, eikä ruokaakaan tarvinnut kokkailla kuin itselle, ja syödä silloin kun sattuu  huvittamaan. 

Arkiräpsy. Rengasliina on tälläkin kertaa näppärän nopea laittaa.

Kaksi lasta

Ihmisen sopeutumistaidot ovat kyllä melkoiset. Meillä toinen lapsi oli ns. helppo vauva, ja elämän asetusten säätäminen kahden lapsen moodiin ei kestänyt kovinkaan montaa viikkoa. Autokaan ei mennyt uusiksi, kun kaksi istuinta menee heittämällä lähes mihin autoon vain.

Elämän rytmi oli jo mukautunut esikoisen mukaan, ja vauva solahti siihen helposti. 

Esikoinenkin nukkui päikkäreitä pitkään, joten päivissä oli viime kevääseen asti aina pieni muutaman tunnin stoppi (4,5 vuotta sain nauttia tästä!). Yllättävän monesti myös vauva nukkui samaan aikaan kuin esikoinen. 

Kolme lasta

Nyt kolmen lapsen kanssa voisi sanoa, että elämä tuntuu mukavalla tavalla täydemmältä kuin aiemmin. Hassua ajatella, että aiemmin näitä oli vain kaksi! Nyt se tuntuu jollain tapaa niin vähältä määrältä. 

Varmaan sitä aina ajattelee niin, kun omaan lapsimäärään tottuu ja se tuntuu ns. tavalliselta? Jos meillä vaikka jossain kohtaa olisi neljä lasta, niin sitten kolme saattaisi tuntua vähältä. Ehkäpä!

Mutta tosiaan, se vauva-arki. Huimasti erilaista nyt kuin silloin viisi vuotta sitten. Lyhyesti sanottuna mielekkäämpää, täydempää ja myös voimia vaativaa.

Olkkarista löytyy aika usein maja ja välillä duplotkin.

Vauva herää päivästä riippuen 7-9 aikaan. Joinakin päivänä hän kaipaa vaipanvaihtoa jo kuudelta. Niinä päivinä painellaan takaisin sänkyyn vielä jatkamaan unia. 

Kolmevuotias ja viisivuotias heräävät usein suunnilleen kasilta. Aloittavat leikkejään ja kaivelevat kaapista päivävaatteita keskenään. Usein koomailen itse vielä sängyssä tuolloin. Etenkin, kun aamulähdöt ovat vähentyneet menojen karsiutuessa meistä johtumattomista syistä. 

Aamupalan laittoa, vauvalle vaipanvaihtoa, omat vaatteet. Siskot viihdyttämässä sitterissä olevaa vauvaa, joka mieluummin olisi sylissä. Imetystä, sylittelyä. Vauva käy aamupäivän unille. Keittiön siivousta, lounaan valmistelua ja (mun) äänikirjan kuuntelua.

Päivästä riippuen lapset leikkivät takapihalla, puuhailevat sisällä kahdestaan tai sitten tehdään jotain pientä yhteistä, eli pelejä, kirjoja, kynätehtäviä tai askartelua lähinnä. Etenkin sohvalla imettäessä tulee luettua lapsille kirjoja. 

Musiikki soi taustalla lähes aina, ja vauvakin tuntuu nukkuvan parhaiten pienessä älämölössä, sisällä vaunukopassa. 

(Tai vaihtoehtoisesti aamupäivällä ollaan kirpparilla, kirjastossa, kerhossa, puistossa, avoimessa päiväkodissa, muskarissa, vaunu+pyörälenkillä tai nähdään kavereita.)

Lisää imetystä ja vaipanvaihtoa. Lounas, keskimmäinen unille ja esikoiselle jotain puuhaa. Jos vauvakin on hereillä, usein puuhaillaan jotain pientä esikoisen kanssa yhdessä, vauva sylissä tai rengasliinassa. Jos vauva nukkuu, keitän teetä ja nautin tekemättömyydestä. 

Iltapäivällä lisää keittiön siivousta, pyykkejä, seurustelua vauvan kanssa, keskimmäisen herätys, vaipan vaihtoa vauvalle, imetystä, vauva unille jne.. 

Päivien läpikulkeva teema on toki myös isompien lasten taukoamaton puhe. Laulua, kysymyksiä, juttelua tai yleistä selostamista. Ei ole viimeiseen jokuseen vuoteen ollut kovin hiljaista enää. Tykkään, kun on ääntä, vaikka välillä on kyllä myös ihanaa ne hiljaisetkin hetket. 

Pientä tavaroiden sekamelskaa siellä täällä. Ah kun silloin ensimmäisenä vauvavuonna olikin siistiä! Tokikaan kaikki kasat eivät nytkään ole lasten aiheuttamia, vaan enemmänkin oman ajankäytön priorisoinnista johtuvia. Ja ihan vaan, koska kaikkea ei ehdi sillä sekunnilla. 

Kun on ylimääräisiä hetkiä, sitä haluaa viettää niitä myös itselleen, koska ne ovat tärkeitä omalle hyvinvoinnille. Siksi sitä varmaan silmäkin on tottunut niihin tavarakasoihin paremmin, kun tavallaan ovat omia valintoja. Valintoja pitää itsestä huolta tavalla tai toisella.

 

Nyt kolmannen lapsen kohdalla olen tavoittanut enemmän sitä, että ajatus katkeaa ahkerasti ja sitä miettii, että mitähän olinkaan tekemässä  tai sanomassa :D Ja ymmärrän myös paremmin sen, että monista äideistä kotona oleilu voi tuntua suorittamiselta tai arki jatkuvalta työmaalta. Mulla onneksi on myös omia juttuja ja puuhaa sekä aikuista seuraa, livenä tai puhelimen päässä. Ne on aika tärkeitä tekijöitä siinä, että arki pysyy mielekkäänä. Lapset ovat ihania, mutta jos elämän sisältönä ei olisi muuta, olisi helppo väsähtää. 

Ja tämäkin on niin ohimenevä vaihe. Vasta onneksi kuudesosa vauvavuodesta elettynä. Puolen vuoden päästäkin arjen kuulumiset ovat varmasti muotoutuneet erilaisiksi, kun vauva on kasvanut.

Kurkkaa myös

Vapaus olla itsensä - äitinäkin!

Mitä viisi vuotta äitiyttä on opettanut?

Kaksi lasta - helpompaako?