Joululahja itselle & lukemista lomapäiviin

Annoin vähän ennakkoon itselleni joululahjan, nimittäin poistin itseltäni puhelimesta ja pädiltä muutaman someen liittyvän sovelluksen. Ainakin nyt jouluksi, ehkä pidemmäksi aikaa. Jää nähtäväksi.

Sinällään itselläni niissä vietetty aika on ihan ok, sysäyksen tähän sain instan muuttuneista käyttöehdoista. Ja toki, vaikka vietetty aika ei olisi valtaisa, niitä lukemattomia kurkkauksia tulee päivän mittaan huomattavasti, ihan ajattelemattakin. Sormet osaavat avata mämä sovellukset jo ihan itsenäisestikin, ja sitten sitä huomaa taas selaavansa, ja miettivänsä jonkun muun elämää.

Mutta ah, loma ja kirjat! Joulun viettoon startattiin kirjaston kautta, josta hain vastauksena tulleen Eroon oireista -kirjan. Siitä en osaa vielä sanoa mitään, mutta luulen kyllä, että ihan oivaltava lukukokemus on tulossa.

Monesti luettavan keksiminen onkin vaikeinta,  lukulistalle pääsevien kirjojen etsiminen. Kurkkaan yleensä Goodreadsista, mitä ystäväni Minna lukee, sekä Puutalobaby-blogista, mitä Krista on lukenut lähiaikoina. Jos heiltä en keksi uutta luettavaa, joudun etsimään itse :D

Lähiaikoina olen lukenut näitä: 

Elämänlanka (Victoria Hislop)

Kirja alkaa Thessalinikin suurpalosta vuonna 1917, jolloin kirjan toinen päähahmoista, Dimitri syntyy. Katerina saapuu Thessalonikiin myöhemmin, kun Turkki ja Kreikka tekevät väestönvaihtoja; sulle muslimit, mulle kreikkalaiset. 

Aika vie myös juutaisvainoihin ja saksalaisten tuloon. Olen lukenut paljon natsisaksaan ja keskitysleireihin liittyvää kerrontaa, mutta enimmäkseen ovat sijoittuneet Puola-Saksa-Ranska-Itävalta -akselille. 

Historiamielessä Elämänlanka oli mielenkiintoinen, mutta myös kaikin puolin hyväjuoninen kirja ja kaunis tarina. Laitoinkin lukulistalle saman kirjailijan Paluu sekä Saari -kirjat. 

Kabulin tyttöjen salaisuus (Jenny Nordberg)

Tämän aloitin juuri, en ole vielä kokonaan lukenut. Afgaaniperheiden sosiaalinen asema on nykyäänkin uhattuna, jos perheeseen ei synny yhtään poikaa. Siksi tyttöjä voidaan kasvattaa poikina, kunnes nämä tulevat teini-ikään. 

Ajatuksena niin erikoinen, mutta kuulemma kulttuurissa ihan hyväksyttävä käytäntö. Perhe hyötyy tästä, ja toki myös tyttö, jota kasvatetaan lapsuuden ajan poikana, saa elää vapaampaa ja etuoikeutetumpaa elämää "ollessaan" poika. Kirja ei ole romaani, vaan toimittajan vajaa 300-sivuinen reportaasi. 

Suon villi laulu (Delia Owens)

Tämä on ilmeisesti vuoden kirjahittejä, enkä kyllä ihmettele. Tykkäsin. Pohjois-Carolina, tarina etenee kahdessa tasossa. Perheensä hylkäämän, suomaastossa asuvan Kyan lapsuudessa sekä "nykyhetkessä", vuonna 1969 kun Kyaa syytetään kylän suositun pojan murhasta.

Tähtien antaja (Jojo Moyes)

Alice, pikkukylä Amerikassa ja 1930-luku. Alice pääsee vapaaehtoiseksi kiertävän kirjaston naisjoukkoon, joka ravistelee pikkukylän totuttuja normeja. 

Olen lukenut Jojo Moyesilta monia kirjoja, ja osasta pidän enemmäm kuin muista. Tämä on niitä mielenkiintoisempia, kuten vaikka Ne jotka ymmärtävät kauneutta ja Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. 

Salainen sopimus (Julia Quinn)

1800-luvun ihmissuhdekiemuroita paremmissa piireissä. Sujuvaa kerrontaa, tanssiaisia ja sen ajan heilastelua. Ja salainen sopimus siitä, kuinka huijataan seurapiirejä. Tämäntyylisiä on kiva lukea, vaikka eivät kummemmin avartaisikaan maailmaa sen enempää. Tyydyttää omaa Downton Abbey-Jane Austen -tyylistä lukunälkää.

Lukulistalla mulla on tällä

 hetkellä muun muuassa:

Victoria Hislop: Saari & Paluu

Cecilia Samartin : Kolibri (Tällä kirjailijalla on monia hyviä kirjoja)

Ji Seong-Ho : Pako, jonka piti olla mahdoton (Pohjois-Korea)

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet 

Vera Miettinen: Eerika

Albert Camus : Rutto 

Anni Kytömäki : Margarita (2020 Finlandia-voittaja)

Ihanaa joulunaikaa, ja toivottavasti sait uusia kirjoja omalle lukulistalle!

Vauva-arki kolmelapsisena vs yksilapsisena perheenä

Näin vauva-arkea elellessä välillä tulee muisteltua perheemme aiempiakin vauvavuosia. On kyllä arki jonkun verran muuttunut siitä viiden vuoden takaisesta! 

Yksi lapsi

Viisi vuotta sitten päivät menivät suunnilleen näin:

Yhdeksän-kymmenen maissa heräiltiin vauvan kanssa uuteen päivään. Vaipanvaihto ja aamupesut. Seurustelua, imetystä, itselle aamupalaa. Aika hiljaista. Vauva ei paljoa vastaile, lähinnä yksinpuhelen eli sanoitan kaikkea mitä tapahtuu. Ai sä heräsit! Mennääs vaihtamaan vaippa! Pestäänpäs peppu, missäs se pyyhe olikaan? Mitäs sulle laitettais päälle, nää sukat on mun lempparit. 

Vauva oli mahavaivainen, nukkui päivällä huonosti päiväunia. Liikkuvissa rattaissa nukkui pitempään. Tai kehdossa, jos sitä heilutti koko ajan. No mutta, aikaa kyllä oli heilutella ja käydä vaunulenkeillä. Kehto oli usein tietokoneen vieressä kun pelasin simssiä tai luin blogeja. Kirjojakin tuli luettua mun keskivertokirjavuotta enemmän.

Arki oli vähän liiankin rauhallista (tylsähköä), vaikka  tuolloin en ollutkaan tottunut vielä omien puuhien keskeytyksiin. Muutoinkin äitiyteen ja vauvaelämään opettelu ekaa kertaa on aina jokseenkin kuormittavaa, vaikka ei sinällään raskasta olisikaan. 

Plussaa siitä, että koti pysyi siistinä helposti, eikä ruokaakaan tarvinnut kokkailla kuin itselle, ja syödä silloin kun sattuu  huvittamaan. 

Arkiräpsy. Rengasliina on tälläkin kertaa näppärän nopea laittaa.

Kaksi lasta

Ihmisen sopeutumistaidot ovat kyllä melkoiset. Meillä toinen lapsi oli ns. helppo vauva, ja elämän asetusten säätäminen kahden lapsen moodiin ei kestänyt kovinkaan montaa viikkoa. Autokaan ei mennyt uusiksi, kun kaksi istuinta menee heittämällä lähes mihin autoon vain.

Elämän rytmi oli jo mukautunut esikoisen mukaan, ja vauva solahti siihen helposti. 

Esikoinenkin nukkui päikkäreitä pitkään, joten päivissä oli viime kevääseen asti aina pieni muutaman tunnin stoppi (4,5 vuotta sain nauttia tästä!). Yllättävän monesti myös vauva nukkui samaan aikaan kuin esikoinen. 

Kolme lasta

Nyt kolmen lapsen kanssa voisi sanoa, että elämä tuntuu mukavalla tavalla täydemmältä kuin aiemmin. Hassua ajatella, että aiemmin näitä oli vain kaksi! Nyt se tuntuu jollain tapaa niin vähältä määrältä. 

Varmaan sitä aina ajattelee niin, kun omaan lapsimäärään tottuu ja se tuntuu ns. tavalliselta? Jos meillä vaikka jossain kohtaa olisi neljä lasta, niin sitten kolme saattaisi tuntua vähältä. Ehkäpä!

Mutta tosiaan, se vauva-arki. Huimasti erilaista nyt kuin silloin viisi vuotta sitten. Lyhyesti sanottuna mielekkäämpää, täydempää ja myös voimia vaativaa.

Olkkarista löytyy aika usein maja ja välillä duplotkin.

Vauva herää päivästä riippuen 7-9 aikaan. Joinakin päivänä hän kaipaa vaipanvaihtoa jo kuudelta. Niinä päivinä painellaan takaisin sänkyyn vielä jatkamaan unia. 

Kolmevuotias ja viisivuotias heräävät usein suunnilleen kasilta. Aloittavat leikkejään ja kaivelevat kaapista päivävaatteita keskenään. Usein koomailen itse vielä sängyssä tuolloin. Etenkin, kun aamulähdöt ovat vähentyneet menojen karsiutuessa meistä johtumattomista syistä. 

Aamupalan laittoa, vauvalle vaipanvaihtoa, omat vaatteet. Siskot viihdyttämässä sitterissä olevaa vauvaa, joka mieluummin olisi sylissä. Imetystä, sylittelyä. Vauva käy aamupäivän unille. Keittiön siivousta, lounaan valmistelua ja (mun) äänikirjan kuuntelua.

Päivästä riippuen lapset leikkivät takapihalla, puuhailevat sisällä kahdestaan tai sitten tehdään jotain pientä yhteistä, eli pelejä, kirjoja, kynätehtäviä tai askartelua lähinnä. Etenkin sohvalla imettäessä tulee luettua lapsille kirjoja. 

Musiikki soi taustalla lähes aina, ja vauvakin tuntuu nukkuvan parhaiten pienessä älämölössä, sisällä vaunukopassa. 

(Tai vaihtoehtoisesti aamupäivällä ollaan kirpparilla, kirjastossa, kerhossa, puistossa, avoimessa päiväkodissa, muskarissa, vaunu+pyörälenkillä tai nähdään kavereita.)

Lisää imetystä ja vaipanvaihtoa. Lounas, keskimmäinen unille ja esikoiselle jotain puuhaa. Jos vauvakin on hereillä, usein puuhaillaan jotain pientä esikoisen kanssa yhdessä, vauva sylissä tai rengasliinassa. Jos vauva nukkuu, keitän teetä ja nautin tekemättömyydestä. 

Iltapäivällä lisää keittiön siivousta, pyykkejä, seurustelua vauvan kanssa, keskimmäisen herätys, vaipan vaihtoa vauvalle, imetystä, vauva unille jne.. 

Päivien läpikulkeva teema on toki myös isompien lasten taukoamaton puhe. Laulua, kysymyksiä, juttelua tai yleistä selostamista. Ei ole viimeiseen jokuseen vuoteen ollut kovin hiljaista enää. Tykkään, kun on ääntä, vaikka välillä on kyllä myös ihanaa ne hiljaisetkin hetket. 

Pientä tavaroiden sekamelskaa siellä täällä. Ah kun silloin ensimmäisenä vauvavuonna olikin siistiä! Tokikaan kaikki kasat eivät nytkään ole lasten aiheuttamia, vaan enemmänkin oman ajankäytön priorisoinnista johtuvia. Ja ihan vaan, koska kaikkea ei ehdi sillä sekunnilla. 

Kun on ylimääräisiä hetkiä, sitä haluaa viettää niitä myös itselleen, koska ne ovat tärkeitä omalle hyvinvoinnille. Siksi sitä varmaan silmäkin on tottunut niihin tavarakasoihin paremmin, kun tavallaan ovat omia valintoja. Valintoja pitää itsestä huolta tavalla tai toisella.

 

Nyt kolmannen lapsen kohdalla olen tavoittanut enemmän sitä, että ajatus katkeaa ahkerasti ja sitä miettii, että mitähän olinkaan tekemässä  tai sanomassa :D Ja ymmärrän myös paremmin sen, että monista äideistä kotona oleilu voi tuntua suorittamiselta tai arki jatkuvalta työmaalta. Mulla onneksi on myös omia juttuja ja puuhaa sekä aikuista seuraa, livenä tai puhelimen päässä. Ne on aika tärkeitä tekijöitä siinä, että arki pysyy mielekkäänä. Lapset ovat ihania, mutta jos elämän sisältönä ei olisi muuta, olisi helppo väsähtää. 

Ja tämäkin on niin ohimenevä vaihe. Vasta onneksi kuudesosa vauvavuodesta elettynä. Puolen vuoden päästäkin arjen kuulumiset ovat varmasti muotoutuneet erilaisiksi, kun vauva on kasvanut.

Kurkkaa myös

Vapaus olla itsensä - äitinäkin!

Mitä viisi vuotta äitiyttä on opettanut?

Kaksi lasta - helpompaako?

Helpot lankakuuset lapsen kanssa askarrellen

Tänä vuonna ollaan pikkuhiljaa laiteltu joulukoristeita esille jo reilusti marraskuun puolella. Joulunaika menee kuitenkin aina ihan liian nopsaa ohi, ja sitten sitä pitääkin odottaa taas vuoden ajan. 

Täydennettiin jo olemassa olevien joulukoristeiden määrää tekemällä lasten kanssa lankakuusia. Näistä tuli aika kivoja, ja luulenpa että saavat olla esillä myös joulun jälkeen. Jos ei lunta saada tänäkään talvena, niin onpahan sisällä ainakin lumisia kuusia mitä katsella.  

Lankakuusia on aika simppeli tehdä. Lasta voi ohjata ja avustaa langan kierittämisessä, mutta liimailu ja koristelu onnistuvat vähän pienemmältäkin. 

Lankakuusiin tarvitset:

Sakset

Lankaa, valkoista tai vihreää

Juoksevaa liimaa

Kartonkia ja pala teippiä (voi käyttää myös jotain pahvipakkausta)

Kelmua (ei pakollinen, voi tehdä myös suoraan kartongin päälle, mutta silloin lankaa täytyy olla paksumpi kerros, ettei kartonki näy läpi)

Koristeluun glitteriä/kimalleliimaa/timanttitarroja

1. Tee kartongista tötterö 

2. Pyöräytä tötterön päälle kelmukerros

3. Pyöritä lankaa tötterön ympärille

4. Levitä liimaa lankatötterölle reilusti joka puolelle

5. Anna kuivua

6. Koristele. Itse tosin koristelin osan jo liiman ollessa märkää, onnistuu niinkin, vaikka toki on sottaisempaa.

7. Ota pahvitötterö irti (jos teit kelmun kanssa)

Liimaa voi laittaa ihan sorminkin, niin saa tiiviin kerroksen kuusiin.

Valmista! Kuusia voi koristella myös värikkäämmäksi, tai dipata koko kuusi tekolumeen liiman ollessa vielä märkää. Nämä on huomattavasti kivemman näköisiä livenä kuin kuvissa :D 

Tämä postaus on osa Kaksplussan verkostoblogien joulukalenteria. Meidät kaikki löydät täältä. Käy kurkkaamassa eilinen luukku Emiilian Unelma 5 -blogista. Huominen luukku aukeaa Viivi-Ellan Kolme kaunista -blogista.