Isosiskot mahdollistivat oman ruoanlaittohetkeni. Toinen "lukee" kirjaa muille, toinen pitää kättä vauvasiskon päällä, rauhoittaen. He tulivat oma-aloitteisesti tuohon hetkeen. Aina kun sisko koitti ottaa kättään pois, vauva älähti. Tiesi, mitä tahtoo. Onhan hän siskojaan kuunnellut ja heihin tutustunut jo koko mahakautensa ajan.
Ihana muisto. Kotiäitiarki on täynnä pieniä hetkiä. Osa hetkistä tavallisia, arkisia. Lasten ajatuksia, leikkejä, oppimista, menemistä ja tekemistä. Muutama ärsyttävä hetki siellä täällä, hermojen menetys puolin ja toisin. Sitten nämä hetket, joista sydän pakahtuu.
Jotta ei menisi liian imeläksi, löytyy kuvan nurkasta myös likainen rikkalapio ja harja. Ai että, aika monta kertaa päivässä tulee lakaistua tuotakin lattiaa. 'Mutta osaani en silti vaihtaisi (tosin robotti-imuri voisi olla ihan jees).
Hyvää kotiäitien päivää, kanssakollegat! Saadaan olla tärkeällä paikalla lastemme elämässä. Juuri riittävän hyviä, omanlaisiamme (koti)äitejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti