Synnytyksiin liittyy usein kummallinen kirjoittamaton ajatus, että kun vauva on sylissä, on turha enää vatvoa synnytyksen kulkuun liittyneitä asioita. Aivan kuin "kiitollisuus vauvasta" peittäisi mahdolliset synnytystraumat ja jopa synnytysväkivallan ja tarpeen näiden asioiden käsittelyyn. Kyllä, synnytyksessäkin voi tapahtua väkivaltaa, niin fyysistä kuin henkistäkin.
Nyt kun oma synnytykseni lähestyy, ovat synnytykseen liittyvät ajatukset tiukasti mielen päällä. Julkaisen aiempia postauksiani aiheesta, uusin sanoin ja ajatuksin. Alkuperäinen postaukseni synnytysväkivallasta löytyy täältä.
Mikä synnytysväkivalta?
Synnytysväkivalta taitanee olla Minä myös synnyttäjänä -kampanjan keksimä termi. Synnytysväkivallasta voi puhua myös termillä obstetrinen väkivalta, mutta mielestäni tuo synnytysväkivalta on kuvaavampi.
Se tarkoittaa esimerkiksi alentuvaa kohtelua, synnyttäjän oikeuksien loukkaamista sanallisesti tai fyysisesti, pakottamista, uhkailua, toimenpiteiden tekemistä ilman suostumusta, selittämättä jättämistä jne. Synnytyksessähän ei oikeudellisesti ole olemassa tilannetta, jolloin äidin, synnyttäjän oikeuksien ylitse voisi kävellä.
(Suomessa kohdussa olevalla vauvalla ei ole oikeuksia. Hänen oikeudet alkavat vasta synnyttyään.)
Vakavan synnytysväkivallan lisäksi yksi lievempi muoto on esimerkiksi synnyttäjän toiveille naureskeleminen. Synnytysväkivalta on rakenteisiin ja rutiineihin kätkeytynytttä toimintaa, ei niinkään sitä, että joku yksittäinen kätilö tai muu työntekijä haluaisi synnyttäjälle jotain pahaa.
Aiheesta ei kannata puhua, koska synnytysväkivalta lietsoo pelkoa synnytystä kohtaan, ja vaikuttaa myös negatiivisesti syntyvyyteen?
Tällaisia ajatuksia mediassa ilmeni etenkin silloin, kun Minä myös synnyttäjänä -kampanja alkoi.
Mielestäni todella erikoinen ja vastenmielinen ajatus, että asioista pitäisi olla hiljaa siksi, kun se muka vaikuttaa negatiivisesti syntyvyyteen ja luo pelkoja. Eiköhän ne ole suuremmalti jotkut ihan muut syyt, miksi vaikkapa tänä vuonna syntyvyys Suomessa on ihan ennätysmatalaa. Mutta hyssytellään vaan, niinkö? Sekö se on yhteiseksi hyväksi, niin saadaan lisää vauvoja? Enpä usko.
Eiköhän tässä toimi sama asia kuin monessa muussakin, eli kun ollaan tietoisia asioista, vaaditaan muutosta, asioihin reagoidaan ja asiat paranevat pikkuhiljaa. Silloin ehkä oikeastikin voidaan omalta osaltamme vaikuttaa syntyvyyteen, kun synnytysväkivaltaan liittyvät karmivat kokemukset vähenevät. Eivät ne vähene pelkällä hyssyttelyllä.
Se kuitenkin on totta, että synnytyskokemus vaikuttaa perheen lapsilukuun, eli juurikin siihen syntyvyyteen. Synnytyskokemus voi vaikuttaa muutenkin koko vauvavuoteen ja siitäkin eteenpäin. Kuinka paljon enemmän perheissä olisi lapsia, jos synnytyskokemukset olisivat toisenlaisia? Tokikaan en väitä, että negatiiviset synnytyskokemukset johtuisivat pelkästään synnytysväkivallasta, mutta on sillä varmasti osansa.
Ja etenkin, kun osa siitä synnytysväkivallasta on sellaista, että äidit, synnyttäjät, luulevat, että jokin asia vain kuuluu tehdä niin, kuin hänelle tehtiin. Eikä, että häntä kohdeltiin väärin, ja osa kivusta, nöyryytyksestä tai muusta ikävästä johtuukin siitä, että hän tuli kohdanneeksi synnytysväkivaltaa.
Ylen uutisissa kerrottiin sairaaloiden pelkäävän #minämyössynnyttäjänä -kampanjaa. Eräs naistentautien ja synnytysten ylilääkäri olikin kommentoinut lukeneensa äitien kommentteja masentuneena. Toisen sairaalan osastonhoitaja ajattelee kampanjasta seuraavan paljon hyvää, mutta pelkää sen samalla lisäävän pelkoa lasten saantiin.
Kätilöliitto puolestaan piti synnytysväkivalta-sanaa valitettavana. Kampanjan näkemys puolestaan on, ettei asiasta oikein voi puhua siloitellen. Olen vähän pettynyt tuohon kätilöliiton lausumaan asiasta, sillä eihän minkään väkivallan suhteen voi sen tekijä määrittää, mikä on väkivaltaa, mikä ei.
Olenko itse kokenut synnytysväkivaltaa?
Sairaalasynnytyksen jälkeen yleensä kysytään melko piakkoin arvosanaa synnytykselle. Ajankohta tälle kyselylle on melko huono, koska siinä kohtaa synnytyskokemus ei ole vielä jäsentynyt, ja mieli voi myllertää monestakin asiasta. Monet sairaalat kertovatkin tähän arvosanan antoon perustuen, että suuremmat synnytyspettymykset ovat harvinaisia. Valitettavasti se ei ole yksi yhteen.
Kun arvosanaa synnytykselle kysytään heti tuoreeltaan, se ei välttämättä kerro juuri mitään tapahtuneesta. No joo, paitsi sen, että olet hengissä ja pystyt jonkun numeron rykäisemään suustasi.
Itsekin annoin esikoisen synnytyksestä arvosanaksi yhdeksän, kun sitä synnytyksen jälkeen synnärillä kysyttiin. Se ei kuitenkaan minunkaan osaltani kerro koko tarinaa, vaan minullekin kävi juuri tuo yllä kertomani tyypillinen asia, synnytyskokemus ei ollut vielä yhtään jäsentynyt.
Sain "toivomani" lääkkeettömän synnytyksen, niin koin velvollisuudekseni antaa hyvän numeron, vaikka suoraan sanottuna oli aika kakka maku suussa joidenkin synnärin työntekijöiden käytöksen osalta. Ja koska synnytyksessä mieli käy paljon asioita läpi, tuntui tuo kohtelu erityisen järkyttävältä, ja kaiveli pitkään.
Minulle koitettiin pakolla tehdä toimenpiteitä, kehooni kajottiin ilman lupaa. Asioita, joille ei ollut minkäänlaista tarvetta. Sen lisäksi asiasta vielä riideltiin ja mesottiin, juuri kun olin saanut vauvan syliini. Työntekijä ei varmaankaan sanoisi tapahtunutta synnytysväkivallaksi, mutta kyllä se sitä on. Onneksi vain lievää, mutta sitä itseään, yhtä kaikki. Sellaistakaan ei tarvitsisi olla.
Olen tosi pahoillani, jos olet synnytyksessäsi joutunut kokemaan synnytysväkivaltaa, oli se sitten tosiaan fyysistä tai henkistä.
Toinen synnytykseni olikin sitten ihana kotisynnytys. Siitä minulla ei ole yhtäkään negatiivista asiaa sanottavana. Soisin ihania, upeita synnytyksiä kaikille naisille!
Ja kyllä, muakin on nimitetty kiittämättömäksi ja aivan naurettavaksi, kun viitsin meuhkata tällaisesta. Aivan kuin olisin voinut valita sen, että loukkasiko asia minua kipeästi vai ei. Ja samalla olen kuitenkin tosi kiitollinen, etten kohdannut mitään vakavaa synnytysväkivaltaa, sillä millaista sellaisen käsittely sitten olisikaan? Tuossa pienessäkin asiassa oli silloin aivan tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti