Vauvan syntymään on maksimissaan puolentoista kuukauden verran aikaa. Päivien väheneminen tuntuu ihanan konkreettiselta, pian meillä on vauva!
Nyt voi jo sanoa, että vauva syntyy ensi kuussa! Jos ei siis jostain syystä tupsahtaisi jo tämän kuun puolella, mikä tuskin on todennäköistä, ainakaan edellisten raskauksieni pituudet huomioonottaen.
Mutta se vauva. Kolmas lapsi. On vaikea ennalta valmistautua ajatukseen, että kohta meillä onkin kahden lapsen sijaan se kolme lasta. Ihan ihmeellistä! Ja huikeaa. Tarvikevalmistelut ovat olleet jo pitkään valmiina, koska tällä kertaa ei mitään kummempia tarvita edellisten, jo kaapissa asustelevien tavaroiden lisäksi.
Kirpparilta mukaan on tarttunut useampi vauvanvaate, mitä oikeasti olisi tarvinnut. Ei mitään övereitä ole tälläkään kertaa, mutta jotenkin se on ollut sellaista konkreettista valmistautumista, jota on kuitenkin ihana tehdä. Mieli käsittelee asiaa ihan eri lailla, kun toisinaan kiikuttaa sen euron maksavan bodyn tai pienet housut muiden kirppariostosten mukana.
Kliseiset ajatukset kolmesta lapsesta
Luulen, että kaikki mun "kun lapsiluku muuttuu kahdesta kolmeksi" -ajatukset on sellaisia ihanan kliseisiä, tyypillisiä juuri tässä kohtaa elämää. Tai ainakin kun kuuntelee tai lukee muiden pohdintaa ensimmäistä tai toista lasta odottaessa, niin ihan niitä samoja ne taitaa olla, mitä kaikki käyvät läpi. Ihanan tuttuja ajatuksia niiltä ajoilta.
Tällä kertaa huomaan itsestäni mm. tällaisia ajatuksia:
-Ollaanko me tosiaan niin onnekkaita, että saadaan kolmaskin lapsi? (Ollaan!)
-Miten mun kädet riittää kaikkeen? (Kyllä ne riittää tarpeeksi hyvin.)
-Mutta eihän meitä vanhempiakaan ole kuin kaksi! Lapsia on enemmän kuin meitä, rittääkö aika ja huomio kaikille? (Kyllä se riittää. Eikä kolme lasta ole vielä mitenkään paljon! Vaikka tuntuu kyllä, että nyky-yhteiskunta ajattelee kolmen olevan jo "paljon lapsia".)
-Kolme on pariton lukumäärä! Miten kolmas lapsi sulautuu osaksi perhettä ja lapsia? (Ihan hyvin varmasti.)
Ei siis onneksi mitään maailman mullistavimpia prosesseja tällä kertaa.
Tuntuu, että suurempia ajatuksia oli edellisellä kerralla. Toisen lapsen kohdalla sitä kai tyypillisesti käydään mm. ajatukset, voinko rakastaa toista yhtä paljon kuin ensimmäistä/riittääkö rakkaus, saako esikoinen enää tarpeeksi huomiota, miten selviän kahden kanssa, onko sitten kauhean rankkaa jne. Muistan, miten sitä raskaana näitä ajatuksia tuli mieleen, vaikka oikeasti tiesikin kaiken järjestyvän.
Aika ihanaa, kuinka sitä kaikenlaista prosessoi valmistautuessaan ottamaan vastaan ihan uutta pientä ihmistä.
Minkälaisia prosesseja sulla on ollut raskaana ollessa?
Kurkkaa ajatuksia edelliseltä kierrokselta:
Tule mukaan myös Instagramiin @iloelolaura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti