Kyyneleitä, keskustelua ja kohtaamista. Parisuhteen keväthuolto

Kaupallinen yhteistyö Parempi avioliitto ry 

Meillä oli reilu viikko sitten avioliiton ylläpitohuolto. Täytyisi oikeastaan ottaa tavaksi! Voisi sanoa, että oltiin viikonlopun mittaisilla treffeillä. Syväluotaavilla ja uusia ajatuksia tuovilla sellaisilla. 

Viikko sitten päästiin miehen kanssa osallistumaan Parempi avioliitto ry:n järjestemään Kevätseminaariin Järvenpäähän. Viikonloppu parisuhdeasioihin syventyen.

Näistä tapahtumista olen vuosien mittaan kuullut huimasti kehuja. Että siellä voi oivaltaa jotain uutta tai saa välineitä parisuhdearkeensa ja toisen kanssa elämiseen.

Näillä ajatukselle mekin suunnattiin viikonloppua kohti. Tai ainakin minä suuntasin. Tekstin lopusta löydät myös miehen ajatukset asiasta.

Ensimmäiset itkut ja ryhmäkeskustelut tuntemattomien kanssa

Seminaari korkattiin ilmoittautumisella ja aamukahvilla (teellä). Mulla aukesivat kyynelkanavat heti tässä kohtaa viikonloppua, sillä hampaastani lähti aamuteellä iso pala. Mietin, että ei ole totta, oliko tämä viikonloppu sitten tässä, niin kovasti kun olin sitä odottanut.

Jatkettiin seminaarin avaushetkeen, jossa oli infoasioita ja mm. laulettiin porukalla Juha Tapiota. Se itketti vielä lisää. Kiitos, raskaushormonit.

Hammas ei kuitenkaan kipuillut viikonlopun aikana, joten en tarvinnut kiireellistä hammashoitoa. Päästiin osallistumaan kaikkeen. Onneksi!

Viikonlopun ohjelma muodostui luennoista ja pienryhmäkeskusteluista. Luentojen aihetta jatkettiin aina näissä ryhmissä, eli siis tuntemattomien kanssa. Meidän ryhmässä kaikki pariskunnat olivat lapsiperheitä, myös ryhmänvetäjäpari. Nämä ryhmäkokoonpanot on ennalta mietitty osallistujien taustatietojen pohjalta. Kaikki ryhmät jakaantuivat opistoalueen eri tiloihin, joten työskentelyrauhan sai hyvin.

Tiesinkin ennalta, että näissä ryhmäkeskusteluissa tulee käytyä läpi myös suhteen pulmia ja kehityskohtia, niitä yhteentörmäyksen aiheita. Niistä keskusteltiin puolison kanssa kahdestaan, ja osaa käytiin läpi myös ääneen ryhmässä. Sen verran kun halusi jakaa.

Tuntui yllättävän tavalliselta puhua omista asioista. Keskustelun yleinen sävy oli kehittävä, tarkoituksena ymmärtää toista, ei etsiä syyllisiä. Kaikissa parisuhteissa kun kuitenkin on myös niitä erimielisyyksiäkin tai vaikeampia hetkiä. En kokenut asioista puhumista noloksi, sillä jokainen pariskunta oli tullut paikalle oman parisuhteensa vuoksi.

Ei siis kauhistelemaan muiden ongelmille. Ryhmäkeskusteluissa kaikkia osapuolia sitoo vaitiolovelvollisuus.

Aamuteellä lauantaina. Viikonlopun materiaaleissa tuli tuo kirja mukana, sitä ei olla korkattu vielä.

Viikonlopun aiheet

Haluan sinulle hyvää - Rakkauden tekojen kautta samalle puolelle

Tunneyhteyden ja toivon vaalimista - Elämää vakavan sairauden varjossa

Onks luottoo? - Parisuhteen raha-asiat näkyviksi

Kuka merkitsee seksin kalenteriin? - Yhteinen aika ja läheisyys arjessa

Näin jälkeen päin voin sanoa, että aika hyviä aiheita. Ennalta ei oikein osannut miettiä, että mitähän näistä luennoidaan ja keskustellaan. Luennot toimivat ytimeikkäinä pohjustuksina aiheeseen. Tykkäsin siitä, etteivät luennot olleet liian pitkiä.

Ja onneksi ryhmäkeskusteluissa oli valmiit kysymykset. Monesta asiasta ei välttämättä oltaisi miehen kanssa saatu muutoin keskusteltua läheskään yhtä paljon, kun ei vaan olisi tullut mieleen puhua juuri siitä näkökulmasta.

Rakkauden teot & seksi

Koen, että "Rakkauden tekojen kautta samalla puolelle" oli onnistunut valinta lauantaina ensimmäiseksi luennoksi. Olisi ollut ihan erilaista, jos seminaari olisi alkanut vaikka seksi-aiheella tai rahalla. Heh.

Sen sijaan loppupäässä ne toimivat hyvin, kun parisuhteen rakennetta oli päästy jo aukomaan aiemmin. Nämä aiheethan vaihtelevat, jokaisessa viikonlopussa on aina vähän eri teemat ja puhujat.

Rakkauden teoissa puhuttiin rakkauden kielistä. Muun muuassa siitä, mikä niistä itselle toimii parhaiten, mitä tarkoittaa samalla puolella oleminen, miten toimia jos tahto tekoihin parisuhteen hyväksi on vähissä.

Erityisesti pidin myös seksi-aiheen esilletuonnista. Siitä, että aihetta osattiin käsitellä aidosti, mutta samalla kauniisti ja arvokkaasti. Ajoittain jopa hauskasti. Seksihän ei ole se helpoin aihe, ei edes silloin, kun on pelkästään kuuntelijana.

Luennossa puhuttiin mm. kosketuksen kaipuusta, seksistä puhumisesta puolison kanssa ja toisen kohtaamisesta. Ei siis retosteltu kenenkään seksikokemuksilla.

Olikohan tämä se laulu lauantaiaamuna, joka itketti?

Näiden aiheiden lisäksi lauantai-iltana oli "Treffit katsastusasemalla", joissa oman puolison kanssa tarkasteltiin omaa parisuhdetta, sen tilaa ja yhteistä historiaa katsastusasema-teemalla.

Illalla arvottiin miehen kanssa jonkun aikaa, että jäädäänkö näille treffeille eli iltaohjelmaan vai ei. Onneksi jäätiin. On jotenkin niin erilaista, kun joku toinen sanelee toiminnalliset tehtävät, kysymykset ja keskustelunaiheet. Siinä saa ihan erilailla irti yhteisestä ajasta, kuin tavallisilla treffeillä. Minulle jäi sellainen olo, että tultiin miehen kanssa molemmat oikeasti kohdatuksi, ymmärretyksi ja kuunnelluksi toistemme osalta.

Tämän jälkeen ajeltiin kotiin yöksi. Seminaaripaikalla oli myös yöpymismahdollisuus sekä lastenhoito järjestettynä. Meillä oli viihdyttäjät lapsilla kotona, joten ei käytetty sitä mahdollisuutta tällä kertaa.

Mitä viikonlopusta jäi käteen?

Mitä viikonlopusta jäi meille käteen? Päällimmäisenä hyvän olon tunne, ja tosiaan se kohdattu olo parisuhteessa. Pieniä oivalluksia siitä, miten puolin ja toisin, omien toimien ja sanojen kautta voisi edistää parisuhteen hyvää oloa. Nämähän eivät ole mitään yleismaallisia ajatuksia, vaan jokaisessa parisuhteessa on kokoonpanosta riippuen ne omat asiat.

Pari kommenttia ryhmäkeskustelu lomassa meni näin: "Mitä, niinkö sä ajattelet! Enpä tiennyt!" Eli kun kunnolla kaivelee, niin kyllä aina voi löytää toisesta uusia asioita.

Ja kyllä, olipa muuten hyvä ajoitus, kun käytiin täällä ennen tätä koronahässäkkää. Jospa meillä on taas enemmän evästä myös parisuhteen kannalta tähän muista ihmisistä eristäytymiseen.

Parempi avioliitto ry:n toiminnan taustalla ovat kristilliset arvot, mutta ohjelma itsessään (luennot ja pienryhmät) eivät keskity hengellisyyteen, vaan parisuhteeseen. Suosittelen ehdottomasti, oikeastaan kaikille. Tapahtumia on useamman kerran vuodessa, eri paikkakunnilla.

Happihyppelyllä käveltiin opistoalueella. Siellä kukki!

Bonuksena miehen näkökulma:

En juuri vaivautunut etukäteen ottamaan selvää siitä, millainen tapaus tämä avioliittoviikonloppu oikein on. Jos olisin tiennyt viikonlopun sisällöstä tarkemmin, niin en olisi varmasti yhtä avoimin mielin osannut olla.

Ensimmäinen ohjelmanumero oli luento, joka toimi alustuksena myöhäisempään keskusteluun. Tällä samalla kaavalla jatkui ohjelma myös myöhemmin. Luennot olivat mielestäni hyviä ja ne antoivat ajatuksia omaan arkeen. 

Varsinainen viikonlopun anti oli kuitenkin keskustelut… ryhmäkeskustelut. Siis ryhmäkeskustelut!? Ensimmäinen ajatus oli epäilys, kun tämä minulle selvisi: ”Pitääkö minun keskustella henkilökohtaisista asioista ryhmässä tuntemattomien kanssa??” (Minä: mies ei lukenut sähköpostiin tullutta ohjelmaa. Tämä selvisi minulle vasta nyt :D )

Ryhmäkeskustelun alussa ryhmänohjaajat alustivat tilanteen ja pelisäännöt tehtiin selviksi. Keskustelut ovat luottamuksellisia ja jokainen jakaa vain sen verran kuin haluaa. Alkuun tilanne tuntui oudolta ja ehkä hieman kiusalliseltakin, kun piti oman parisuhteen asioita ruotia muiden kanssa. Mutta mitä pidemmälle keskustelut etenivät, sen helpommalta asioista keskustelu tuntui. 

Keskusteluissa päästiin aika syvällä oleviin asioihin käsiksi, mutta yhteen viikonloppuun ei kuitenkaan mahdu kuin rajallinen määrä. Tässä mielessä viikon mittainen leiri on varmasti paljon parempi. Oikeastaan ryhmäkeskusteluja ajatellen olikin parempi, että muut ryhmän pariskunnat olivat tuntemattomia. Kaveripariskunnan kanssa vastaavista asioista keskusteleminen se vasta kiusallista voisikin olla.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen viikonlopun sisältöön. Puhun nyt vain omasta puolestani, mutta koen saaneeni paljon eväitä jatkoon. Menisinkö uudestaan? Kyllä, ehdottomasti!