Yllätys neuvolassa ja varhaisultra. Alkuraskauden kuulumisia

Nyt on menossa yhdeksäs raskausviikko. Viikko sitten kävimme koko perheellä varhaisultrassa yksityisellä. Onneksi täälläpäin on hyvin kohtuuhintainen paikka, monella paikkakunnalla kun hinnat huitelevat siellä parissa sadassa.

Varhaisultra oli ihana, huojentava. Mahavauva löytyi, hän vastasi viikkoja ja oli ihan oikeassa paikassa. Sydän lyö. Vaikka olen raskausajatusta paljon käsitellyt, tuntui ultra tuovan lisää mielenrauhaa. Kiitollinen mielil, helpompi asennoitua siihen, että on oikeasti raskaana. Muu on sitten muissa käsissä, ja voin vain luottaa siihen, että kävi miten kävi, olen käsissä, jotka kantaa.

Ensimmäinen äitiysneuvola

Ensimmäinen raskausneuvolakäyntikin on nyt takana. Kerroin taas neuvolassa, että punnitsen itseni kotona, neuvolan vaa'alle en tälläkään kertaa astu. Se ei tunnu itsestä hyvältä, joten kuuntelen itseäni (liittyy pitkälti esikoisen raskausaikaan). Onneksi aikuinen ihminen osaa punnita itsensä ihan itsekin, ja se oli neuvolan työntekijällekin hyvin ok.

Neuvolakäynnin yllättävin asia oli hemoglobiini, joka oli vain 98. Hui. Tässä kohtaa minulla se on yleensä ollut 115-120, josta se sitten laskee loppuraskautta kohden. Nyt, tämän raskauden alussa se on yhtä huono, kun yleensä lopussa. Aika jäätävää. Olen kyllä ollut väsynyt, mutta olen ajatellut sen olevan vain alkuraskauden väsymystä, koska aina minulla sellaista on ollut.

Sainkin onneksi labralähetteiden yhteydessä lähetteen myös ferritiinin mittaukseen. Neuvolasta sitä suositeltiin, mun "taustan" vuoksi. Ilahduin, kun sitä oikein tarjottiin, ennenkuin tuota hemoglobiinitulosta oli edes mitattu.

Syksyllähän sain ferritiiniä nousemaan, mutta sitten pikkuhiljaa taisin laiskistua asian kanssa. No, ei auta kuin jatkaa taas.

Etova olo, tuttua! 

Tämä alkuraskaus on mennyt melko etovissa merkeissä. Tuntuu, että koko ajan pitää syödä. Enkä mä useinkaan muista syödä niin usein, ja sitten ehtii tulla jo huono olo. Vaikka jossain kohden huono olo löytää kyllä, söi tai ei. Myös monista hajuista tulee etova olo, ja sen vuoksi ei vaan saa syötyä kaikkea sellaista, mitä "normaalisti" syön.

Tuttua tyttöjen odotusajalta. Vaikka etovuus on inhottavaa, niin toisaalta se tuntuu jotenkin kivalta, että hei, tää menee samalla lailla, kuin heitä odottaessa.

Vitamiinit otan tälläkin kertaa aina iltaisin, niin ei tarvitse niiden mahdollisesti tuomista oloista kärsiä. Se on jännä, miten saan vedettyä kalaöljyt ja muut ihan helposti, mutta oikea ruoka aika usein kuvottaa. Vihermehujakin tulee tehtyä aina jaksaessa. 

Yhden kerran olen oksentanut. Se huvittaa vieläkin, tuli niin puskista. Useinhan vaan on semmoinen olo, että vähän yökkisi ilmaa, mahasta asti ei mitään tule. Paitsi tosiaan tämän yhden kerran. Lapsi sitä sitten kommentoikin, että "äiti, miksi oksensit lattialle, olisit nyt ottanut jonkun kulhon. Joudut nyt siivoamaan sen!". No niinpä :D

Iltaisin maha on turvonnut ja täynnä ilmaa. Ei kyllä ole yhtään muistikuvaa, onko tätä ollut aiemmissa raskauksissa.

On nää raskaudet vaan aina niin jänniä, 

kaikkine ajatuksineen, tunteineen ja oloineen.

Hyppää mukaan myös Instagramiin, sieltä löytyy arki ja ajatukset @iloelolaura !