Lapseni pissasi housuun, jonka johdosta pääsin mukaan synnytykseen

Viime kuussa jännitti. Siskon perheeseen odotettiin vauvaa, ja tietyllä tapaa elin itsekin odotusta. Mun oli tarkoitus mennä mukaan synnytykseen doulaksi, sikäli mikäli ehtisin välimatkan takia paikalle ajoissa.

Kun on useampi nopea synnytys takana, on 175 kilometrin välimatka ollut mielessä kerran jos toisenkin. Olin kutsuttu mukaan synnytykseen, ja todella kovasti halusinkin päästä niin tärkeään tapahtumaan. Ei sitä joka päivä pääse todistamaan syntymän ihmettä, saati mukaan uuden perheenjäsenen syntymään.

Oma kotisynnytykseni oli niin huima kokemus, että sen pohjalta minua ei juurikaan tarvitse houkutella mukaan kotisynnytykseen.

Se odotus

Pidin poikkeuksellisesti öisinkin puhelinta päällä, jonka lisäksi oltiin myös sovittu takarajapäivä, jolloin lähtisin lasten kanssa heille synnytystä odottamaan. Muutama päivä ennen vauvan syntymää sain uuden puhelimen, jolle oli kova tarve. Entinen toimi huonosti, ja kaipasin parempaa kameraa.

Laitoin joka ilta puhelimesta netin pois, mutta jätin itse puhelimen kuitenkin päälle, jos yöllä soitettaisiin.

Yhtenä yönä heräsin, kun kaksivuotias huusi sängyssä pissihätää. Hän on ollut kuiva jo pitemmän aikaa, eikä öisinkään ole käynyt vessassa. Nyt kuitenkin hän asiaa itkeskeli, niin kävin katsomassa tilanteen, valmiina käyttämään häntä pöntöllä. Asia olikin sitten jo ehtinyt eskaloitua märkään sänkyyn.

No, ei siinä mitään, vaikkakin tilanne oli normaalista hyvinkin poikkeava. Pissavahingot ovat olleet todella, todella harvinaisia, joten heti mietin, että mikähän tämän takana on. Samassa muistin, että lapsi oli saanut illalla mehua, kun tehtiin kivan päivän päätteeksi pitsaa. Mehun juominen on meillä tosi harvinaista, ja vielä harvinaisempaa on, että kaksivuotiaskin sitä saa. Niin joo, mehuhan kiihdyttää pissan tuotantoa. Jäi laittamatta lapsi ylimääräisen kerran vessaan illalla.

Vein lapsen pesulle ja kaivettiin puhtaat yökkärit päälle. Sänkyyn heitin vain pyyhkeen lakanan päälle, sillä sänky ei mitenkään uinut pissassa, ja toki lakanan alla on aina varuiksi pissasuoja, jonka päällä on pyyhe. Lakanat ehtisi vaihtamaan aamullakin, eikä silmät ristissä yöllä. Keskellä yötä kun ei mukava tehdä mitään ylimääräistä.

Eikun unia jatkamaan.

Iskin juuri pään tyynyyn, kun kuulin hiljaisen, yksittäisen tärinä-äänen. Mikä se oli? Kurkkasin kännykkää, jossa ei näytöllä näkynyt mitään, eikä näyttöä avatessakaan näkynyt vastaanotettuja puheluita tai viestejä. Outoa, etenkin kun mulla piti olla äänetkin päällä, eikä mikään värinä. No, erikseen viestit ja puhelut avaamalla näkyi, että kyllä puhelu oli tullut. Synnytys oli alkamassa.

Kävin vessassa ja puin päivävaatteet suoraan yöpaidan päälle, heitin vähän evästä ja laturin kassiin ja olin valmis lähtöön viidessä minuutissa. Kassi oli nököttänyt odottamassa jo valmiina, vaikka sinne ei montaa asiaa tarvittukaan. Onneksi oli viikonloppu, niin lapset saivat jäädä kotiin nukkumaan.

Öinen, hiljainen tie, jota en tosin kovin hiljaa ajanut, koska jännitin sitä ehtimistä. Meiltä Tampereelle ajaa sen 1h45min normaalioloissa rajoitusten mukaan. Luukutin musiikkia ja fiilistelin sitä, että ehdin kyllä.

Ja niin ehdinkin. Olin perillä 3.20 aamuyöstä. Pieni tyttö syntyi varhain aamupäivällä veteen, tunnelmallisessa saunarakennuksessa kynttilöiden palaessa ja musiikin soidessa. Se oli tosi upeaa. Synnytystiimissä oli vanhempien lisäksi kaksi kätilöä ja minä.

Uusi puhelin oli kai laittanut itsensä johonkin yötilaan. Onni oli, että lapsi oli pissannut housuun. Hiljaiseen kännykän yhteen värinään en olisi herännyt, sillä sitä ei meinannut kuulla hereilläkään ollessa. Todennäköisesti olisin herännyt sitten vasta aamulla, liian myöhään. Onnekas pissavahinko siis. Vau. Elämä on aika ihmeellistä välillä.