Noin kaksi viikkoa aikaa olla iloinen, sitten taas kootaan itseä pari päivää

Menkat, ovistestit, ovulaatio, odotus. Ja sama uudestaan, vähän väliä. Vaikka elämä ei suinkaan pyöri vauvan odotuksen odottamisen ympärillä, niin kyllä kuukautiskierto jonkin verran määrittää asioita ja on mielessä.

Kuukaudet menevät tosi nopeasti, päivätkin. Tämä taitaa olla nyt neljäs kierto, kun aktiivisesti yritetään. Kesä meni toipuessa ja reissatessa.

Toinen kierto, kun ovulaatiotestit ovat käytössä. Se on uutta edellisiin yrityksiin verrattuna. Aiemmin ei ole oikeastaan ollut tarvetta, kuopus tärppäsi aika lailla ekasta ovulaatiosta, samoin kuin keskenmennyt raskaus. Esikoista yritettiin puolisen vuotta. Lyhyt aika sekin, vaikka silloin tuntui iäisyydeltä ja toivottamalta.

Nyt ei tunnu toivottomalta, kun kuitenkin noita lapsia on, ja oletus siitä,että kyllä se onnistuu.

Ajattelin joskus aiemmin, että ovulaatiotestejä en kyllä kokeile, että se on vähän maanista ja epätoivoista hommaa. No, ei se oikeasti ole. Tai en itse ainakaan ole epätoivoinen. Olen vaan ymmärtänyt sen, että aika menee koko ajan, ja että jos on jotain, mitä voi itse tehdä, niin se tehdään. Siinä se.

Ovulaatio viime kuussa tuntui jotenkin surkealta, tai ettei se ollut kunnollinen. En tiedä johtuiko ovulaatiosta, huonoista testiajoituksista vai vaan noista testeistä, kun en saanut siinä kierrossa halpistesteillä ollenkaan semmoista kunnollista, vahvaa viivaa tikkuun. Viiva oli hiukan kontrolliviivaa haaleampi.

Tässä kierrossa sain sen vahvemman viivan. Viisaammat ohjeisti mua tekemään noita edullisia testejä useamman päivässä, ja niin olen nyt tehnytkin alusta asti. Sain kaverilta myös digitaalisia testejä, jotka on kyllä paljon simppelimpiä, kun ei ole niin paljon tulkinnanvaraa. Tulee se hymynaama, tai sitten ei tule.

Nyt on taas menossa hilpeät päivät, kun ovulaatio on ohitettu. Ei tarvitse tikutella tai miettiä asiaa. Joko sitä sitten taas kootaan itseä ja iloista mieltä kokoon pari päivää, kun menkat alkavat, tai sitten ei. Jää nähtäväksi!