Äitiydessä on paljon tilanteita ja valintoja, jotka jakavat mielipiteitä. Vaikka kuinka ajattelisit noudattavasi täydellisen äitiyden näkymätöntä oppikirjaa, aina jollakin on jotain sanottavaa äitiydestäsi. Harvemmin kenenkään isyyttä arvostellaan. Usein riittää, että isä vain on läsnä perheen elämässä, niin isejä ihaillaan. Ja vau, niin pitääkin olla!
Niin saisi olla myös meidän äitienkin kohdalla. Jokaisen valinnan ei tarvitse olla plus- tai miinusmerkkinen arvo, joka lisätään meidän äitihattuumme. Ja yleensähän valintojen takana ovat myös ne isät yhdessä äitien kanssa.
Olen varmaankin tätä nykyä jonkin sortin äiteilyn puolestapuhuja. Äitiydessä on hurjan paljon hyvää, upeaa ja ihmeellistä. Vaikka en alleviivaakaan sitä, että välillä on myös riittämättämyyttä ja hetkiä kun tuntuu oman pään hajoavan, niin nekin ovat ihan hyviä puheenaiheita.
Ihan jo siksikin, että kaikki ymmärtäisivät, etteivät äidit ole sillä lailla superihmisiä, ettei heiltä löytyisi myös niitä negatiiviisia ajatuksia. Kun myös niistä ei niin ihanista asioista puhutaan, toimii se vertaistuellisesti. Huomaa, ettei ole ainoa äiti, jolla on äitiyteen liittyviä tunteita molemmista ääripäistä. Itse koitan kuitenkin enemmän keskittyä niihin hyviin asioihin, koska olen kokenut sen rakentavaksi itselleni. Ja koska niitä on hurjan paljon enemmän.
Vaikka äidit eivät ole mitään superihmisiä, ovat kaikki äidit kuitenkin superäitejä. Ihan huippuja ja ihmeellisiä.
Perheen valinnat eivät tee äidistä huonoa äitiä
Äitiyden valinnat, koski se sitten lapsen nukkumispaikkaa tai lapsen oleilua kotona tai jossain varhaiskasvatuspaikassa, ovat vain valintoja. Ei taida olla sellaista, tavalliseen arkeen liittyvää valintaa, joka tekisi äidistä huonon äidin. Myöskään oman ajan kaipaaminen ei ole sellaista.
Et myöskään ole paska mutsi, vaikka olisit toisinaan sortunut antamaan periksi lapsen vaatimuksille, vaikkapa vastoin omia kasvatuksellisia näkemyksiäsi. Tai ne hetket, kun olet ärjynyt lapselle, kun pinna on kiristynyt aivan liian tiukalle. Sekään ei tee sinusta huonoa äitiä. En sano, että ne olisivat ihannoitavia hetkiä, sanon vaan, ettei kukaan muutu huonoksi äidiksi satunnaisten hetkien perusteella. Eikä niistä kannata kantaa pahaa mieltä mukanaan.
Toki omaa käytöstä on hyvä miettiä, ja sitä, miten voisi tiukassa tilanteessa tehdä toisin. Mutta fakta on se, että kukaan ei aina onnistu. Hyvään on tietenkin tärkeä pyrkiä, mutta tärkeää on myös antaa anteeksi itselleen omat mokailut.
Älä vitsaile paskoista mutseista
Paska mutsi ja huono äiti -vitsit eivät nappaa yhtään. Useinhan nämä vitsailut pohjautuvat jonkin sortin vertailuun, tyyliin "mä nyt vein lapsen hoitoon että pääsin lenkille. Paska mutsi -fiilis, kun haluan viettää aikaa yksin enkä olla lapseni kanssa joka hetki", tai vastaavaa. Silloinhan ikään kuin lausutaan ajatus, että jos lasta ei olisi vienyt hoitoon, ei olisi paska mutsi, vaan jotain muuta. Ja ikään kuin ne muut äidit, muiden valintojen kera, olisivat sitten niitä hyviä äitejä. (Toki tärkeää on puhua näistäkin tunteista, sen vaan voi tehdä niin monella eri tapaa.)
Se myös tavallaan ehkä luo ajatuksen vääränlaisiasta ja oikeanlaisista äideistä. Tai ainakin ylläpitää vanhaa ajatusmallia siitä. Sen lieveilmiönä tulee myös kuvitelma siitä, että jotkut äidit (muka) ainakin kuvittelisivat olevansa niitä täydellisiä. Veikkaanpa, ettei kovin montaa äitiä löydy, jotka pitävät itseään oikeasti täydellisinä äiteinä. Tämä on vain joku ikiaikainen läppä, jolla viitataan usein joihinkin 50-luvun kotirouviin, unohtaen, että kyllä silloinkin äideillä oli kaikenlaisia tunteita. Silloin ne vain olivat kulissien takana.
Vaikka näillä huono äiti -jutuilla tavallaan ihan viattomasti vitsaillaan itsestä ja omien valintojen epävarmuudesta, taikka omasta morkkiksesta, se ei luo kovin hyvää ilmapiiriä. Kerätään myötämielisyyttä samoja valintoja tehneiltä, mutta samalla luodaan negatiivista sävyä juurikin myös heille, joihin ajatuksissaan tämä "huono äiti" vertaa itseään, pohjaa se vertailu sitten oikeaan ihmiseen tai kuviteltuun äitihahmoon.
Mielestäni erilaisten valintojen positiivinen esiin tuominen on hyvä tapa antaa ajateltavaa kaikille. Paska mutsi -kortin esiin vetäminen ei ole se rakentavin tyyli, vaikka kokisitkin, että joku olisi arvostellut.
Sillä on merkitystä, miten puhumme itsestämme äiteinä, ja miten puhumme niistä muista äideistä, joilla on erilaiset valinnat kuin itsellä.
Vaikka sinä olisit valinnut antaa lapsellesi purkkiruokaa, älä myöskään arvostele niitä äitejä, jotka eivät niin ole valinneet tehdä. He tuskin ovat tehneet valintaansa kiusallaan tai sinua arvostellen.
On totta, että somen vauvapalstoilla paljon keskustelua asioista käydäänkin. Se, että joku perustelee omaa valintaansa omasta näkökulmastaan, ei tarvitse olla arvostelu muille. (Olettaen, että kaikilla osapuolilla on käytöstavat ja rakentava sävy.)
Toki löytyy myös niitä arvostelevia ihmisiä, jotka kertovat arvostelunsa myös mielellään, ja usein ei kovin kauniisti. Sitä kutsutaan huonoksi käytökseksi. En kuitenkaan ole provosoitumisen kannalla silloinkaan. Jokainen on edelleen vastuussa omista sanoistaan, omien sormiensa somen maailmaan näppäilemästä viestistä, vaikka toinen olisikin sanonut rumasti.
Ollaan hyviä äitejä, vaikka kaikilla on erilaisia valintoja, erilaisia perheitä ja omat ajatukset.
Lue myös
Ollaan myös Instagramissa, tuuhan sinne mukaan tästä!
Olipa mielenkiintoinen postaus! Ja näkökulma. Hyvä muistutus siitä, miten eri tavalla ihmiset asiat näkevät. Toisaalta huumori on lajina sellainen, että siinä jos jossakin on erilaisia tapoja tulkita kuulemaansa. :)
VastaaPoistaJoo, luulenpa, että moni on myös eri mieltä mun kanssa, ja se sallittakoon :)
PoistaTuo on muuten totta, että nuo "huono äiti"-vitsit helposti kuitenkin muokkaavat ajattelua ja toisaalta välillä myös arvottavat sitä oletetun "hyvän äidin" valintaa. Jos minä "huono äiti" teen tai jätän tekemättä asian X, olen inhimillinen ja tavallinen ja tuo toinen yrittää liikaa.
VastaaPoistaJoo, juuri noin ajattelen! :)
Poista