Äiti ja lapsi jäivät molemmat eloon, eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Mahdollisia ikäviä sattumuksia synnytysmatkan varrella on turha jäädä vatvomaan tai tuhlata energiaa niiden ajatteluun. Elossa oleva palkintovauva sylissä ei ole lupaa vikistä. Tällainen ajattelutapa on ollut iän kaiken vallalla. Asenne peittää allensa myös synnytysväkivallan. Onneksi asiat voivat muuttua. Kurkkaa kampanja nimeltä Minä myös synnyttäjänä.
Mikä synnytysväkivalta?
Viime kesänä kirjoitin aiheeseen liittyen. Synnytysväkivalta (tai obstetrinen väkivalta) tarkoittaa esimerkiksi alentuvaa kohtelua, synnyttäjän oikeuksien loukkaamista sanallisesti tai fyysisesti, pakottamista, uhkailua, toimenpiteiden tekemistä ilman suostumusta, selittämättä jättämistä jne. Vakavan synnytysväkivallan lisäksi yksi lievempi muoto on esimerkiksi synnyttäjän toiveille naureskeleminen. Synnytysväkivalta on rakenteisiin ja rutiineihin kätkeytynytttä toimintaa, ei niinkään sitä, että kukaan tieten tahtoen haluaisi kenellekään pahaa. Yksi Minä myös synnyttäjänä -kampanjan koordinoija Katri Immonen summaakin asian näin :
Kipu kuuluu yleensä synnytykseen,
mutta kärsimykseksi ja väkivallaksi se kampanjan mukaan muuttuu,
jos synnyttäjä ei pärjää kivun kanssa ja kokemus sivuutetaan
eikä tukea tai lievitystä tarjota, sanoo Immonen.
Sairaalan työntekijät ja nuoret naiset pelkäävät?
Ylen uutisissa kerrotaan sairaaloiden pelkäävän nyt pinnalla olevaa #minämyössynnyttäjänä -kampanjaa. Eräs naistentautien ja synnytysten ylilääkäri olikin kommentoinut lukeneensa äitien kommentteja masentuneena. Toisen sairaalan osastonhoitaja ajattelee kampanjasta seuraavan paljon hyvää, mutta pelkää sen samalla lisäävän pelkoa lasten saantiin. Kätilöliitto puolestaan pitää synnytysväkivalta-sanaa valitettavana. Kampanjan näkemys puolestaan on, ettei asiasta oikein voi puhua siloitellen. Olen vähän pettynyt tuohon kätilöliiton lausumaan asiasta, sillä eihän minkään väkivallan suhteen voi sen tekijä määrittää, mikä on väkivaltaa, mikä ei.
Itse ajattelen, että pelkoa lasten "tekemiseen" on olllut aina, ja juurikin hirveiden synnytyskokemusten takia. Myös näiden inhottavien kokemusten, synnytysväkivallan, on vain ajateltu olevan osa synnytyksen kulkua, osa kokemusta. Tämä kampanja tähtää juuri näiden rakenteiden muuttamiseen, jotta synnytysväkivaltaa ei tarvitsisi enää yhdenkään synnyttäjän kokea. Sen vuoksi näen tämän päinvastoin pelkoa lieventävänä, koska toivoa on, kun asiat tuodaan esiin ja niihin haetaan muutosta.
"Sekä hoitohenkilökunta että synnyttäjät ovat omaksuneet asenteen, että tällaista se vain on, tähän pitää alistua. Moni äiti on nyt vasta kampanjan myötä tiedostanut, että häntä on kohdeltu väärin, Immonen kertoo."
Annoin synnytykseni arvosanaksi 9.
En siis voinut kokea synnytysväkivaltaa?
Monet sairaalat kertovat, että suuremmat synnytyspettymykset ovat harvinaisia, sillä usein heti synnytyksen jälkeen arvosanaa kysyttäessä synnyttäjä luokittelee synnytyksensä olevan 8, 9 tai 10. Siinä kohtaa synnytyskokemus ei kuitenkaan ole vielä millään tapaa muotoutunut valmiiksi, eikä tuo arvosanan antaminen kerro juuri mitään tapahtuneesta. No joo, paitsi sen, että olet hengissä ja pystyt jonkun numeron rykäisemään suustasi.
En ole koskaan kirjoittanut kunnolla ensimmäisestä synnytyksestäni. Syy sille taitaa olla se, että vaikka sain toivomani lääkkeettömän synnytyksen, on siinä muutama kohta, missä koin tulleeni väärinkohdelluksi henkilökunnan taholta, ja minulla kesti kauan käsitellä asiaa. Työntekijä itse ei varmastikaan sanoisi tehneensä väkivaltaa minua kohtaan, sillä hänhän koitti vain tehdä työtään, suorittaa toimenpiteen, joka kyseisessä sairaalassa oli määritelty rutiinitoimenpiteeksi. Minä itse kuitenkin koin sen tietynlaisena väkivallan yrityksenä, että itsemääräämisoikeuteni yli käveltiin, ja kehooni kajottiin ilman lupaa, väkisin. Hätätilanteestahan ei ollut kyse, ja vauvakin oli jo syntynyt. Ei siis yksinkertaisesti ollut mitään syytä olla kunnioittamatta toivettani, paitsi se, että "meillä täällä on tapana tehdä näin". Ei siis edes se, että se olisi oikeasti ollut hyväksi juuri minulle, vaan se on toimenpide, joka tehtiin kaikille, tarvitsi tai ei. Minun kohdalla ei ollut tarvetta.
Minäkin kuulun joukkoon, joka tämän jälkeen perhehuoneessa antoi synnytyksen arvosanaksi yhdeksikön, koska menihän kaikki muuten todella hienosti. Tunsin ristiriitaa sen kanssa, että määrittelin synnytykseni lähes täydelliseksi, mutta silti koin ahdistusta, kun ajattelin noita tiettyjä hetkiä. Minulla oli aika iso käsitteleminen asian kanssa silloin, kun tulin uudestaan raskaaksi vuoden 2017 alussa.
Prinsessoja, diivoja, elämysmatkailijoita, tyhjästä meuhkaajia?
Olin tänään kolmannen raskauteni ensimmäisellä neuvolakäynnillä, jossa käytiin läpi edellisiä raskauksiani, sekä synnytyskokemuksiani. Myös edellisten synnytysten arvosanoja kysyttiin taas, sillä niille on paikka neuvolan äitiyskortissa. Kuopuksen synnytykselle voisin antaa täysin sydämin sen kympin, mutta esikoisen synnytystä en pysty arvioimaan numerolla. Numero ei kertoisi tarpeeksi.
Esikoiseni syntymä oli hieno, mutta se ei edelleenkään vie pois sitä, että synnytystäni ajatellessa mieleen tulee myös nämä tietyt hetket. Ja kyllä sen muistaa, vaikka ei haluaisikaan muistaa. Muistaa, vaikka sen on käsitellyt ja antanut anteeksi ja antanut myös palautetta sairaalaan. Ja se myös suututtaa minua, että sitä ei voi unohtaa kokonaan. Mun tosi hieno synnytys, johon olin valmistautunut, ja joka meni ihan upeasti. Ja sitten joku antaa mulle muistoksi synnytykseni päätteeksi paskaa kohtelua ja riitelyä.
Prinsessoja, diivoja, hienohelmoja, elämysmatkailijoita, tyhjästä meuhkaajia. Ylläolevat sanat tuntuvat leimaavan monia synnyttäjiä, jotka haluavat puhua synnytysväkivallasta. Tai sitten kommentoidaan, että synnytyksen kuuluukin olla kamalaa.
Ja kyllä, muakin on nimitetty kiittämättömäksi ja aivan naurettavaksi, kun viitsin meuhkata tällaisesta. Aivan kuin olisin voinut valita sen, että loukkasiko asia minua kipeästi vai ei. Ja samalla olen kuitenkin tosi kiitollinen, etten kohdannut mitään vakavaa synnytysväkivaltaa, sillä millaista sellaisen käsittely sitten olisikaan? Tuossa pienessäkin asiassa oli aivan tarpeeksi.
Nämä kertovat nimenomaan siitä, että koko asiaa, synnytysväkivaltaa, ei tunnisteta vielä. Mutta onneksi maailma menee eteenpäin tässäkin asiassa.
Kiinnostaiskos sua myös
Asia tekstiä, itselläni taas todella traumattinen toinen synnytys, kun ensimmäinen sujui hyvin. Molemmat synnytykset käynnistetty yliajalla, mutta toinen meni niin monessa suhteessa pieleen, jäi kokemus, että vauva halutaan vaan mahdollisimman nopeasti ulos, koska kesällä synnyttäessäni synnärin puolella oli sulku ruuhkan vuoksi. Synnytystä siis käynnisteltiin vahvoilla lääkkeillä ja erilaisilla toimenpiteillä välittämättä siitä mitä seurauksia siitä koituu. Lopulta kaikki toimenpiteet ja käynnistyslääkkeet johtivat syöksysynnytykseen, johon kroppani ei ehtinyt ollenkaan mukaan, en ehtinyt saada kivunlievitystä ja käynnistyslääkkeet tekivät supistuksista järkyttävä kovia, niin että taju melkein lähti synnyttäessä. Menetin hirveän määrän verta, repesin pahasti ja sisäisiä vaurioita tuli niin paljon, että jouduin myöhemmin vielä leikkaukseen. Kipu synnytyksen jälkeen oli sietämätöntä. Tuntuu ettei sitä otettu tosissaan... En pystynyt istumaan viikkoihin, olin ahdistunut tuosta kokemuksesta ja silti taisin antaa sille numeroksi 7-8, koska olin elossa ja koska vauva oli elossa. Nyt kolmatta, myös joulukuussa syntyvää odottaessa tuo viimeisin synnytys pyörii mielessä enemmän ja ei mitenkään hyvällä tavalla. Tätä kolmatta en pysty edes synnyttämään alakautta (vaikka haluaisin) edellisessä synnytyksessä tulleiden vaurioiden takia, se sanottiin jo leikkauksen jälkeen.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaOon pahoillani mitä oot joutunut kokemaan! <3 Uskon, että synnytys pyörii usein mielessä. Ja tuokin vielä, että kokemasi asiat määrittelevät jatkossa synnytystavan :( Voimia sulle asian käsittelyssä!
Vaikka synnytyksestä on kulunut jo yli 25 vuotta, muistan edelleen sen avuttomuuden tunteen, kun minua ja tuntemuksiani ei uskottu. K.o sairaala on opetussairaala ja siellä oli menossa tutkimus erilaisista synnytyksen käynnistystavoista. Olisin halunnut suunnitellun sektion lapsen suuren koon vuoksi, lapsi oli kolmas joten tunsin hänen kokonsa varmasti. Ultran kokoarvio oli paljon alakanttiin. Minut pakotettiin vetämään kuori pinkasta, jossa eri käynnistystapoja oli ja siinä oli geeli, joka sitten laitettiin. Siitä ei ollut apua, joten sitten laitettiin tippa, jolla supistuksia saatiin paremmin. Synnytys ei edistynyt, vaan toista vuorokautta yritettiin ja lopulta kun kätilö opiskelija huomasi vauvan olevan kasvotarjonnassa, päädyttiin kiireellisen sektioon. Lapsi painoi liki kuusi kiloa ja joutui olemaan teholla alhaisen sokerin takia. Pahin olo asiassa jäi siitä, että minut pakotettiin valitsemaan käynnistystapa, eikä minua kuunneltu. Toivottavasti nykyään tutkimukset perustuvat vapaa-ehtoisuuteen.
VastaaPoistaSe on jännä, kuinka synnytys muistuu elävänä vuosien ja vuosienkin päästä, tai varmaan aina. Oon pahoillani sun puolesta, mitä olet joutunut kokemaan.
PoistaHuhhuh, aika hurjaa, että käynnistapa valikoitui arpapelillä. Nykyään en ole kuulllut, että vastaavaa enää harrastettaisiin. Onneksi!
Tämä on tärkeä asia, ja on hyvä, että tästä puhutaan nyt. Olen ollut ihan yllättynyt siitä, kuinka paljon ihmisillä lopulta tällaisia kokemuksia onkaan, kun voisi ajatella että ei täällä vaan jossain muualla. Oli myös todella avartavaa perehtyä huolella kampanjaan - kampanjan aiheen kun voi lukematta ymmärtää ihan väärin, ja niin mullakin oli siitä aluksi täysin väärä mielikuva.
VastaaPoistaMun omat kokemukseni synnytyksistä ovat positiiviset, äitiyshuollosta (koska sekin kampanjaan liittyi) ensimmäiset kokemukset ovat jotakin muuta, enkä rehellisesti sanoen oikein tiedä, olenko kokenut jotakin näistä väkivallaksi määritellyistä muodoista vaiko en. Kirjoittelin aiheesta enemmän blogissani pari päivää sitten.
Tämä on tosi tärkeä asia, ja varsin väärinymmärretty sellainen. Niinpä, kokemuksia löytyy ihan kotisuomestakin, vähän joka puolelta. Onneksi asiat voivat muuttua!
PoistaKiva kuulla että sun kokemukset synnytyksistä ovat positiiviset :)
Poista