Täytän ensi viikolla 30 vuotta. Olen tavallaan odottanut sitä jo jonkun aikaa. En kauhulla tai kriiseillen, vaan hyvällä mielellä. Se tuntuu sellaiselta uskottavalta iältä, aikuisen ihmisen ikänumerolta. Olen iloinen siitä, että etenkin se kaksikymppisen alkupää on ohitse. Omalla kohdallani se oli aika kovaakin koulua, itsensä etsimistä ja epävarmuutta.
Onnelliset +30-vuotiaat?
Elämä tuntuu jollain tavalla mielekkäämmältä koko ajan. Ei siksi, että se olisi millään tapaa helpompaa tällä hetkellä kuin silloin kymmenisen vuotta sitten. Toki olen tässä välissä myös saanut ihanan perheen, joka lisää elämän mielekkyyttä aika lailla. Sen lisäksi olen myös ihan vaan kasvanut ja elänyt sen kymmenen vuotta vanhemmaksi. Ja se jos mikä on ihanaa. "Nuoruuden" (koska olenhan niin valtavan vanha nyt ;) ) epävarmuuden, itsetuntohaasteiden ja itsensä etsimisen keskellä ei ollut helpointa elää, varmasti kenelläkään. Alan ymmärtää tutkimuksia, joissa kerrotaan yli 30-vuotiaiden olevan niitä onnellisimpia ihmisiä.
Ei enää epävarmuutta siitä, pidetäänkö minusta, olenko oikeanlainen, vai jonkun mielestä kenties väärän näköinen, kokoinen tai muotoinen. Tuskin olen sen suositumpi kuin aiemminkaan. Erona on vain se, että toisten mielipiteet eivät enää määrittele itseäni samalla tavalla. Oooon kolmekymppinen!
Ulkonäkö ja muutokset joita ikä tuo
Joitakin vuosia sitten meikkaaminen oli suuri osa itseäni ja sitä, millaiseksi itseni koin. Nykyään poistun kotoa useammin meikittä kuin meikin kanssa. Ei siksi, etten välittäisi ulkonäöstäni tai olisin jotenkin homssuisen "äitiytynyt" (no oon joskus kyllä sitäkin), vaan koska kelpaan nykyään itselleni ilmankin. Oma naama on enimmäkseen ihan kiva nykyään myös ilman meikkiä. Myös silmälasejani käytän nykään ihan mielelläni, enkä enää pukeudu pelkästään punaiseen, joka oli vuosien ajan voimavärini. Onneksi saa kasvaa ja muuttuakin.
Olen myös ollut raskaana ja synnyttänyt useamman kerran. Raskauskiloja olen kriiseillyt täällä, täällä ja vielä täälläkin. Raskaudet ovat tuoneet joitakin jälkiä kehooni. Sen lisäksi myös ensimmäiset rypyt ovat jo pari vuotta kulkeneet mukana otsalla. En ennen ajatellut, että kenelläkään, jonka ikä alkaa kakkosella, voisi olla vielä ryppyjä. Mutta joskushan niiden ensimmäistenkin oli tultava.
Ehkä se on se ikä, joka on tuonut lempeyttä itseä kohtaan?
Miltä pyöreiden täyttäminen ja uusi vuosikymmen on tuntunut susta? Onko sulla ollut joskus ikäkriisi?
Tuuhan seuraaman myös Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi
Ihanan nuori oot vielä! Minä juuri viime viikolla täytin 38 ja pähkäilin ikääni myös blogissa. =) On mukavaa lukea muitakin ikä (kriisi) pohdintoja, vaikka sulla kriisiä ei tunnukaan, itselläni kyllä lievänä. Mutta mulla onkin ne 8 vuotta enemmän!
VastaaPoistaJokainen ikä on jokaiselle uusi ja outo, sitä pitää aina vähän aikaa ihmetellä ennen kuin siihen tottuu: olenko tosiaan tämän ikäinen (jo)?? Kirjoitit ihanasti että lasten saaminen on lisännyt mielekkyyttä elämääsi, mulla on samat aatokset ja lapset lieventääkin mun ikäkriisiä tosi huomattavasti. Ilman heitä kriiseilisin varmaan paljon enemmän, mutta nyt omien vuosien vierimisen vahvaamisen sijasta voi keskittyä lasten kasvamisen seuraamiseen. Ja ennen kaikkea lapset on antanut merkityksen tälle elämälle ja sille, miksi täällä maan päällä tallustan ja vanhenen. =)
Anna / Mustikkapasta
Onnea siulle siis! :) Ehkä se lähenevä 40v on monelle kovempi paikka? Mene ja tiedä :) Tuo on kyllä totta, aina menee hetki totutella uuteen ikään :D
PoistaIlman lapsia vois olla että olisikin eri lailla kriisiä omasta iästä nyt jo. :)
Oli ihan hirveetä täyttää 30. Olin aina ajatellut että minulla on siinä vaiheessa lapsia tai olen vähintäänkin raskaana. Oltiin 2 vuotta yritetty tuossa vaiheessa. Sain lopulta esikoisen 33-vuotiaana. Kun täytin tammikuussa 40, niin se ei loppujen lopuksi tuntunut miltään. Voin kuvitella että seuraava kymmenluku onkin sitten ihan toinen juttu. :D
VastaaPoistaVoi että, tuolloin ne omat synttärit voi tuntua kyllä kipeeltä! 50 on kyllä siitä jännä luku, että silloin ainakaan virallisesti ei olla enää kovin nuoria, niin se voi säväyttää, koska omasta mielestä varmaan kuitenkin aina tuntuu suhteellisen nuorelta :D
PoistaEilen jotenkin jysähti kunnolla tajuntaan, että seuraavat pyöreet on sit viiskymppiset... Kattelin jotain eläkeikäjuttua ja säikähdin, miten lähellä sekin sitten on... Josko sitä vaan jaksais edelleen aatella, et Saara oli puolet vanhempi ja sai Jumalalta voimaa suvun perustamiseen :D t. Matu :)
VastaaPoistaMiulla oli ikäkriisi kun täytin 30. En tiedä miksi, ehkä olin tottunut olemaan nuori ja lupaava ja nyt olen kolmekymppinen enkä enää lupaava. :D
VastaaPoistaKun hieman reilu 9 vuotta sitten täytin 30, oli se minusta ihanaa :) Se on monelle jonkinlainen rajapyykki ja iloitsin siitä, että se oli kohdallani ohi ja elämä voi taas jatkua :D Sittemmin en ole enää vuosia laskenutkaan. Juhlin kolmekymppisiäni ystävieni kanssa helmikuussa 2009 pulkkamäessä :D Nyt, kun aikaa on kulunut johonkn, mihin lie, lähes 10 vuotta ja näin 39 vuotiaana odotan esikoistani, olen havahtumut ikäasioihin uudestaan. Mutta eipä tunnu silti hetkeäkään nelikymppiseltä! :) Tuon 30 täyttämisen jälkeen ikä on jotenkin menettänyt merkityksen. En tiedä, alkaako sitä sitten lähempänä eläkeikää miettimään jotenkin uudestaan. Paljon onnea ja ihanaa juhlapäivää sinulle! :) -Jennyfer 1980 -blogi
VastaaPoistaMiekin voisin jättää vuosien laskemisen tuohon kolmeenkymppiin ;) Kiitos paljon! :)
PoistaEn tiedä johtuuko se kolmekymppisyydestä vai mistä, mutta minulla on samanlaisia ajatuksia tuosta, että koko ajan on enemmän sinut itsensä kanssa. Minulla on aina ollut suhteellisen hyvä itsetunto (vaikken ole aina ollut itseVARMA), mutta kyllä tässä "vanhetessa" hyväksyy itsensä vielä paremmin. Eikä olo toisaalta tunnu sen vanhemmalta. :D
VastaaPoistaJa todellakin olen unohtanut ikäni. Kun mies täytti muutama vuosi ennen minua 30, unohdin hänen tarkan ikänsä. Pitää aina laskea syntymävuodesta, mutta oman ikäni muistin... kunnes täytin 30. Nyt ihmettelin, että miten minua vuoden myöhemmin syntynyt voi olla 30, kun minäkin olen 30... kunnes muistin olevani 31. Ja kesällä 32. Nyt sentään muistin, kun Bonsku on ikääni niin kovasti kysellyt.
Kai se on monen asian summa? Varmaan lasten saaminen voi kans vaikuttaa? :)
PoistaTuo on hauska, että unohtaa iän joka on yli 30! Mulla on vähän sama, oon meinaan aina tosi tarkasti muistanut kavereiden ja sisarusten yms iät, mutta nyt kun moni on jo +30, niin en muista enää, vaan joudun just miettimään syntymävuodesta :D