Imetys, joka loppui vahingossa

Meillä ei ollut vielä mitenkään suunnitelmissa imetyksen lopetus, mutta niin pääsi käymään. Tälläkään kertaa ei siis ylletty WHO:n, eli maailman terveysjärjestön minimisuositukseen, joka on kaksi vuotta. Imetys kesti tällä kertaa yhden vuoden, kuusi kuukautta ja neljä päivää. Esikoisen imetystaival oli vuoden ja yhdeksän kuukauden mittainen.

Vähän liian äkkiä!

Ajatuksena minulla oli tälläkin kertaa, että en taida ryhtyä tandem-imettäjäksi, vaan että kuopuksen imetys saisi loppua omalla painollaan ennen tulevan vauvan syntymää. Siihen kuitenkin on vielä hirmuisen paljon aikaa, joulukuuhun asti. Ei olisi siis ollut vielä mikään kiire. Siksipä en ollut vielä imetyksen loppumista niin kovin paljon miettinyt tai suunnitellutkaan, ja se pääsikin yllättämään minut.

Raskaus ja imetys

Viimeksi maito oli aika tiukassa raskauden aikana, mutta tällä kertaa raskaushormonit eivät olleet vielä ehtineet vaikuttaa maidon herumiseen. Ja toki oma ruokavalionikin on vähän erilainen kuin viime kerralla, sillä syön enemmän rasvaa, jonka pitäisi vaikuttaa myös kyseiseen asiaan. 

Muistelen edellisestä raskaudesta, että minua olisi myös imetys ärsyttänyt jotenkin raskaana ollessa, mutta en näköjään ole ainakaan  tänne siitä kirjoittanut. Löysin vain maininnan siitä, että imetys tuntui välillä kivuliaalta. Tällä kertaa mulla oli ilmassa välillä pienoista ärsyyntymistä imetystä kohtaan, joka selvästi tuntui johtuvan raskaudesta, hormoneista. Se ei ehtinyt kuitenkaan kasvaa suuremmaksi, ja senkin takia olen tavallaan iloinen tästä imetyksen päätöksestä, niin päällimmäiseksi jäivät ne hyvät imetysmuistot. 

Aivan ihana viimeinen imetyshetki muistoihin talletettavaksi

Kuopuksen imetys loppui pääsiäismaanantaina. Joskus siinä aamukuuden ja -seitsemän välillä. Meillä oli pääsiäisenä yökyläilijöitä, joten mies kävi nappaamassa aamuvirkun kuopuksen ja toi hänet äidin kainaloon rauhoittumaan, ettei koko talo joutuisi heräämään aivan liian aikaisin. 

Pääsiäisen muina päivinä taaperolla olikin ollut niin paljon tekemistä ja läheisten seuraa, ettei hän ollut moneen päivään muistanut maitohommia. En ollut sitten lähtenyt tyrkyttämään, kerta lapsi ei itse hakeutunut. Eihän se imetys kuitenkaan minua varten ole missään kohtaa ollut, vaan lasta.

Maanantaiaamuna päätin kuitenkin tarjota, että oltaisiin pieni sirkuttaja saatu pidettyä vähän hiljaisempana hiukan kauemmin. Ja sehän sopi taaperolle. Viimeinen imetyshetki tapahtuikin kainaloikkain, ja me lapsen kanssa molemmat nukahdettiin sen päätteeksi. Ihana hetki. Ihan liikuttavan ihana, muistoihin talletettavaksi.

Ei kiinnosta!

Sen koommin ei ole taaperoa näkynyt maitohommissa. Ei paidassa roikkumista, ei jo tutuksi tullutta "anna, anna!" -komentoa, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Onneksi sylihetkiä kuitenkin on runsaasti edelleenkin.

Silti vähän haikeaa. En ole vielä sisäistänyt tätä asiaa, kun se kävi niin äkkiä. Uusia etappeja, luopumista ja kasvamista. Eikä mua nyt oikeasti se imetyksen kahden vuoden minimisuositus niinkään harmita, vaikka olisihan se ideaalista siihen päästä. Näin on ihan hyvä.

Nyt kun imetyksen lopetuksesta on jo melkein viikko, kysyin lapselta, ottaako hän maitoa. Sitä aiemmin en kysynyt, sillä halusin katsoa, miten hän itse toimisi. Hän tuli luokse, syliin, ja matki maidon imemisääntä. Ei halunnut maitoa oikeasti, leikkihörppiminen riitti. Se oli hänestä sangen hauska leikki. Loppu on.

Muistatko viimeisen imetyshetken? Onko teillä ylletty WHO:n imetyksen minimitavoitteesen? 

Tuuhan seurailemaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Fb:ssa Iloa, eloa! -blogi

Neljä vuotta kotona, miltä se tuntuu?

Vanhin lapseni täyttää syksyllä neljä vuotta, ja minulla lähenee neljän vuoden kotonaolon rajapyykki jo pari kuukautta sitä aiemmin. Nämä neljä vuotta ovat menneet ihan supernopeasti. Varmasti jonkun mittapuulla on jopa kauhistuttavakin ajatus olla neljä vuotta putkeen kotona, olisinhan itsekin ajatellut niin vuosia sitten. 

Onneksi elämä kuitenkin voi yllättää, ja olen viihtynyt lasten kanssa. Kotona emme vietä läheskään jokaista päiväämme, eikä jokainen hetki ole aina niin ihanaa ja idyllistä perhemeininkiä. Ei aina voi olla, ja se on ihan ok. Hurjasti enemmän on kuitenkin kaikkea sitä hyvää.

Syrjäytynyt kotiäiti?

Jonkin mittapuun mukaan on varmaan jo täyssyrjäytynyt neljässä kotivuodessa. Tällä hetkellä itsestäni taas tuntuu, että nelisen vuotta on melko vähän kaiken elämän keskellä. Ja oikeasti syrjäytymiseenkin tarvitaan vähän jotain muutakin, kun vain poissaolo palkkatyöstä.

Tokikaan tämä maailma ei arvosta neljää vuotta, tai vaikka kymmenen vuotta kotona ollutta äitiä. Olen hitusen sitä mieltä, että jos joku isäihminen olisi kotona saman verran, niin häntä pidettäisiin sankari-isänä ja tasa-arvon lähettiläänä. Vaikka tokikin osa pitäisi myös täytenä tossuna ja miesvaimona.

Määrittelevätkö työmaailma ja sen ansiot ihmisyyden? Siltä joskus tuntuu. Kotiäitiys ei ole se tavoiteltavin titteli, eikä se herätä yleistä ihastusta kanssaihmisissä, toisin kuin joku upea ura. Jotkut varmaan ajattelevatkin, että kotona olo on tuulahdus vanhasta maailmasta. Ja kyllähän erilaisia mielipiteitä tähän maailmaan mahtuu. Tai ainakin niin kauan, kun jokainen perhe silti saa tehdä omat päätöksensä, ilman että niitä ohjaillaan liikaa "yleisen hyvän", tasa-arvon ja muiden tekosyiden nimissä.

Kotona viihtyminen ja kotona oleminen

On eri asia olla lasten kanssa kotona kuin viihtyä lasten kanssa kotona. Viihtymiseen tarvitaan aika paljon tekijöitä. Yksi iso tekijä on edelleen äitikaverit, toinen on kaikki kiva tekeminen, mitä paikkakunnaltamme lapsille löytyy. Kiitos ystävät, kiitos palvelujen järkkääjät. Meillä kotiarki on ainakin tällä hetkellä sellaista kuin siitä tekee, ja omille jutuillekin on aikaa. Katsotaan sitten uudestaan seuraavan lapsen synnyttyä ;)

Oma kotona olemiseni ei ole ihan heti päättymässä, joten kotiarjen mielekkyyttä tavoittelemme jatkossakin. Esikoisen vauvavuonna multa kysyttiin paljonkin, että milloin lapsi menee päiväkotiin ja minä töihin, mutta nyt ei ole enää pitkään aikaan kukaan kysellyt. Kotona oleminen ei ole mikään kilpailu, eikä sinällään määritä äitiyttäni. Tällä hetkellä on hyvä näin.

Oletko sinä ollut kotona lapsen kanssa vielä vanhempainvapaan jälkeen? Miten siihen ovat muut suhtautuneet?

Hyppää mukaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

Hoi raskaana oleva! Osallistu Olennainen odottaja -verkkokurssin arvontaan

Kaupallinen yhteistyö OlennainenFysio

Raskausaika on muutosta monelle asialle. Kasvavan perhekoon lisäksi mieli on täynnä ajatuksia ja kehokin muuttuu. Edellisissä raskauksissani olen kokenut hyväksi panostaa omaan hyvinvointiin ja synnytykseen valmistautumiseen, ja nyt saankin aloittaa tämän raskauden Olennainen odottaja -verkkokurssilla. Uskon saavani siitä työkaluja hyvinvointiini raskauden aikana.

Kohti tasapainoisempaa odotusaikaa, hyvinvointia ja hyvää oloa. Muun muuassa tällaisista asioista Olennainen odottaja -verkkokurssi on tehty. Verkkokurssin takana on Maija Korkeamäki, doula ja fysioterapeutti, jolla on erikoisosaamista äitiysfysioterapiasta. Hänellä on näky olla luomassa parempaa odotusajan hyvinvointia kaikille äideille. Lue alta, mistä kurssissa on kyse, ja osallistu lopussa olevaan arvontaan.

Mitä Olennainen odottaja -verkkokurssi antaa?

Kurssi painottuu odotusajan hyvinvointiin, mutta antaa työkaluja myös synnytyksen jälkeiseen aikaan. Keho ja mieli ovat yhteyksissä toisiinsa, ja siksi sekä kehon fyysisest muutokset kuin henkinen hyvinvointikin ovat esillä kurssilla.  Vinkkejä, tietoa, ennaltaehkäisyä, erilaisia harjoituksia, ohjeet lantionpohjan harjoittamiseen ja rentouttamiseen, rentoutusharjoituksia, pohdintatehtäviä, äitiysfysioterapeutin ja doulan tuki netin välityksellä. Tarkemmat tiedot kurssista löytyvät täältä.

Aika vau paketti! Itse arvostan sitä, että tämä kurssi ei ole pääpainoltaan varsinainen synnytysvalmennus, vaan siinä on pohdittu myös koko raskausaikaa, fysioterapeutin näkökulman ja ammattitaidon kautta. Itse kaipaan juurikin vinkkejä ja ohjeita fyysisen kropan kanssa olemiseen.

Verkkokurssi kestää kolme viikkoa, mutta kurssin materiaali on käytettävissä myös jälkeenpäin. Näin ollen asioihin voi palata uudestaan, ja ne pystyvät jäämään oikeasti mieleen. Verkkokurssi alkaa 22.4.2019, eli ihan pian jo. Kerron kurssin jälkeen myös omia kokemuksiani, jää siis kuulolle.

Arvonta

Yhdessä OlennainenFysion kanssa arvotaan yhdelle onnekkaalle Olennainen odottaja -verkkokurssi. Arvontaan osallistut kommentoimalla alle, jätä mukaan myös sähköpostiosoitteesi :) 

Aikaa osallistua on lauantaihin 20.4.2019 klo 15 saakka. 

Onnea arvontaan ja ihanaa odotusaikaa!

Seuraathan jo Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

Kolmas kierros alkaa - Vauvauutisia

Kolmas kierros on alkanut. Kolmas raskaus, kolmas vauva. Saa onnitella! Aika ihanaa ja kutkuttavaa aikaa. Ollaan niin alussa, että vauvaa ei voi silmämääräisesti havaita vielä mistään, eikä ultraakaan ole vielä näköpiirissä. Tikussa kuitenkin on kaksi viivaa, ja sillä mennnään. Meille on tulossa joulukuun vauva! 

Oikeastihan tietenkin tikkuja, niitä raskaustestejä oli useampi. Minulla oli kuopuksen jäljiltä vielä muutama käyttämätön raskaustesti tallessa. Oli aika ihanaa tehdä useampi testi, eri päivinä, ja nähdä kun viiva vahvistuu. Ja hei, niissä oli päiväyskin menossa tänä vuonna umpeen, pakkohan ne oli käyttää kaikki ;)

Tälläkin kertaa tuntuu luontevalta puhua asiasta avoimesti alusta lähtien. Maaliskuussa pohdinkin, voiko vauvahaaveista puhua ääneen. Silloin vasta odotettiin odotusta. Toisin sanoen nämä vauvauutiset tuskin tulevat kovin suurena yllätyksenä kenellekään.

Reilu kuukausi sitten mietin, että onneksi en ole raskaana vielä. Sen jälkeen olenkin muistanut jokapäiväiset vitamiinini ja toki myös rasvan ruokavaliossa, sillä suhtaudun asiaan vakavasti. Siksi en olekaan samalla tapaa huolissani asiasta enää. Ja toki jatkan laadukkaiden vitamiinien ottamista myös nyt raskausaikana. Mikään oma ansio tämä raskautuminen ei siltikään ole, sillä eiväthän nämä asiat ole omissa käsissä. Kehon puutostilat nyt kuitenkin ovat asioita, jotka oikeastikin vaikuttavat moneen.

Raskaaksi tuleminen on mielestäni tosi ihmeellistä ja kunnioitusta herättävää. Ei vaan voi tietää, mikä kaikki siihen kenelläkin vaikuttaa. Uskon kuitenkin, että se on hyvin monen asian yhteissumma. Minulla yksi tekijä taitaa olla myös yöimetyksen lopetus, sillä sen jälkeen hormonit keikkuivat ihan eri lailla, ja sen huomasi monesta asiasta.

Näin siis mennään, iloisesti odottaen ja elämää ihmetellen.

Raskausjuttuja ja arkea löytyy enemmän Instagramin puolelta @iloelolaura

Ihanaa täyttää 30 vuotta - Itsensä hyväksymisen lähteillä

Täytän ensi viikolla 30 vuotta. Olen tavallaan odottanut sitä jo jonkun aikaa. En kauhulla tai kriiseillen, vaan hyvällä mielellä. Se tuntuu sellaiselta uskottavalta iältä, aikuisen ihmisen ikänumerolta. Olen iloinen siitä, että etenkin se kaksikymppisen alkupää on ohitse. Omalla kohdallani se oli aika kovaakin koulua, itsensä etsimistä ja epävarmuutta. 

Onnelliset +30-vuotiaat?

Elämä tuntuu jollain tavalla mielekkäämmältä koko ajan. Ei siksi, että se olisi millään tapaa helpompaa tällä hetkellä kuin silloin kymmenisen vuotta sitten. Toki olen tässä välissä myös saanut ihanan perheen, joka lisää elämän mielekkyyttä aika lailla. Sen lisäksi olen myös ihan vaan kasvanut ja elänyt sen kymmenen vuotta vanhemmaksi. Ja se jos mikä on ihanaa. "Nuoruuden" (koska olenhan niin valtavan vanha nyt ;) )   epävarmuuden, itsetuntohaasteiden ja itsensä etsimisen keskellä ei ollut helpointa elää, varmasti kenelläkään. Alan ymmärtää tutkimuksia, joissa kerrotaan yli 30-vuotiaiden olevan niitä onnellisimpia ihmisiä.

Ei enää epävarmuutta siitä, pidetäänkö minusta, olenko oikeanlainen, vai jonkun mielestä kenties väärän näköinen, kokoinen tai muotoinen. Tuskin olen sen suositumpi kuin aiemminkaan. Erona on vain se, että toisten mielipiteet eivät enää määrittele itseäni samalla tavalla. Oooon kolmekymppinen!

Ulkonäkö ja muutokset joita ikä tuo

Joitakin vuosia sitten meikkaaminen oli suuri osa itseäni ja sitä, millaiseksi itseni koin. Nykyään poistun kotoa useammin meikittä kuin meikin kanssa. Ei siksi, etten välittäisi ulkonäöstäni tai olisin jotenkin homssuisen "äitiytynyt" (no oon joskus kyllä sitäkin), vaan koska kelpaan nykyään itselleni ilmankin. Oma naama on enimmäkseen ihan kiva nykyään myös ilman meikkiä. Myös silmälasejani käytän nykään ihan mielelläni, enkä enää pukeudu pelkästään punaiseen, joka oli vuosien ajan voimavärini. Onneksi saa kasvaa ja muuttuakin.

Olen myös ollut raskaana ja synnyttänyt useamman kerran. Raskauskiloja olen kriiseillyt täällä, täällä ja vielä täälläkin. Raskaudet ovat tuoneet joitakin jälkiä kehooni. Sen lisäksi myös ensimmäiset rypyt ovat jo pari vuotta kulkeneet mukana otsalla. En ennen ajatellut, että kenelläkään, jonka ikä alkaa kakkosella, voisi olla vielä ryppyjä. Mutta joskushan niiden ensimmäistenkin oli tultava.

Ehkä se on se ikä, joka on tuonut lempeyttä itseä kohtaan? 

Miltä pyöreiden täyttäminen ja uusi vuosikymmen on tuntunut susta? Onko sulla ollut joskus ikäkriisi?

Tuuhan seuraaman myös Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

Ihanaa, kevätvaatteiden aika!

Kaupallinen yhteistyö Breden Kids

Jokaisen uuden vuodenajan lähestyessä varmaan kaikissa perheissä käydään läpi lasten varusteita tulevaa varten. Ulkovaatteet, hanskat, huivit, hatut, kengät. Inventaario siitä, mitä vielä puuttuu ja mitä kaapeista jo löytyy. Tätä meilläkin on harrastettu lähiaikoina ahkerasti, ja sen merkeissä saatiin Bredenin ihania kevätuutuuksia varustusta täydentämään.

Meillä oli tätä kevättä varten melkein kaikki kaapissa odottamassa. Hattuja vaille valmista. Saatiinkin Bredeniltä yhteistyönä tytöille keväthatut ja pari muuta kivaa ja tarpeellista, joihin ollaan nyt päästy tutustumaan. Breden Kids on perheyritys, jonka arvoja ovat eettisyys, ympäristöystävällinen tuotanto ja tuotteiden toimivuus. Bredenin tuotanto on Virossa, kankaat puolestaan tulevat Latviasta.

Luomupuuvillaa iholle

Breden Kids käyttää tuotteissaan GOTS-sertifioitua luomupuuvilla, joka tuntuu pehmeältä, mutta napakalta. Meille kotiutui molemmille tytöille ihanat vaaleanpunaiset lippapipot sudenkorennoilla aurinkoisia kevätpäiviä varten. Erityisesti kolmevuotias on mielissään, kun heillä on siskon kanssa samanlaiset hatut. Minua ilahduttaa erityisesti se, että lippapipot peittävät kunnolla myös korvat ja niskan.

Isompi tyttö sai lisäksi myös raidallisen Klaus-pipon. Kaikki Bredenin pipot mahtuvat hyvin kypärän alle, meilläkin on tämä jo pari kertaa todeksi havaittu. Breden Kidsin välikauden pipot ja lippapipot ovat vuorellisia, joten niillä tarkenee hyvin viidestä pakkasasteesta +15 asteeseen saakka. Kattaa siis toisin sanoen kaikenlaiset kevään ja syksyn säät, ja ne koleimmat kesäkuun päivät myös.

Pitkä käyttöikä

Bredenin mallistoissa on pipojen kanssa samoilla kuoseilla myös muita vaatteita, joten hyödynnettiin tämä mätsäysmahdollisuus kotiuttamalla housut pipojen kanssa samoilla kuvioilla. Eli sudenkorentoja ja raitoja. Tykkään tytöillä käyttää lähinnä legginsejä, ja nämä housut ovatkin lahkeiltaan mukavan kapeaa mallia, olematta kuitenkaan tiukkoja.

Arvostan sitä, että sisähousuissa on tuplakoot. Lahkeita voi siis aluksi käyttää käännettynä ja lapsen kasvaessa sitten pidentää taitoksen verran. Valitsin tytöille housut koossa 86/92 ja 98/104, ja molemmille jäi onneksi vielä  kääntövarat käyttämättä. Nämä tulevat ilahduttamaan käytössä pitkään. Tämä on hyvä oivallus etenkin pienten lasten vaatteissa.

Housujen tuplakoot näkyvät lahkeiden kääntövarana

Arvonta - voita teillekin pipo!

Kevätpipon arvonta Instagramissa @iloelolaura yhteistyössä Breden Kidsin kanssa. Arvonta löytyy kuvasta, jossa on ylläoleva raidallinen pipo. Kaksi onnekasta voittajaaa saavat vapaavalintaisen Klaus tai Dirk -pipo. Dirk-pipot julkaistaan 16.4., mutta Klaus-pipojen kuoseja voi käydä ihailemassa jo täältä. Osallistua voit sunnuntaihin 14.4.2019 klo 19 saakka. Onnea arvontaan!

Onko Breden Kids tuttu? Hankitko seuraavan kauden asiat etukäteen vai sitten kun on ajankohtaista?

Tule mukaan myös Fb: Iloa, eloa! -blogi ja IG @iloelolaura

DIY helppo imetyssuoja avaralle kaula-aukolle

Tykkään siitä, että imettäessä on kätevät vaatteet. Sellaiset, joissa saa helposti tissit tiskiin, mutta samalla myös sellaiset, joissa rinnat eivät kuitenkaan ole kaiken kansan nähtävillä. Siksi tämä imetyssuoja on näppärä lisä moneen tavalliseen vaatteeseen. Lisäksi se on supernopea tehdä, ja sen voi tehdä myös vanhasta vaatteesta, kuten minä tein.

Minulla on useampia imetysluukullisia vaatteita, ja lisäksi joitakin tavallisia vaatteita, jotka mahdollistavat imetyksen. Helpointa varmasti olisi, jos olisi housuihminen, sillä yksinkertaisinta olisi vain pitää alustoppia paidan alla, nostaa paidan helmaa ja laskea toppia. Mitään ei vilkkuisi. Vaan kun satun olemaan mekkoihmisiä, tuo se vaatteisiin lisähaastetta imetyksen muodossa.

Avarat kaula-aukot, kietaisumekot tai vetoketju edessä toimivat hyvin myös imettäessä. Ongelma itselleni on vaan se paljas rinta niissä tilanteissa. Siksi teinkin sovelletun ompeluksen tuomaan apuja näihin hetkiin. Netissä imetysvaatteita ja -tarvikkeita selaillessani olen muutaman kerran törmännyt vastaavanlaiseen, melko simppeliin suojaan, joka laitetaan rintaliivien olkaimiin kiinni ja pujotetaan paidan alle. Imettäessä sitten suojaa nostetaan niin, että rintaliivin ja suojan välistä pystyy imettämään, eikä paljasta ihoa jää näkyviin juurikaan. Tykkään.

Imetyssuoja käytössä

Itse ompelin (tai pikemminkin surautin) tämän vanhoista leggareista, joissa oli reikiä siellä täällä. Ehjiä kohtia oli kuitenkin tarpeeksi tätä suojaa varten. Tämän voi kuitenkin tehdä mistä tahansa kangaspalasta.

Tarvitset:

Jokin vanha vaate tai muu kangaspala

Kankaan väristä lankaa

ohutta kangasnauhaa tai painonapit

Näinkin simppeli voi imetyssuoja olla

Tee näin:

1. Leikkaa pala kangasta. Tarvittavaa kokoa voi arvioida mittaamalla rintaliivin olkaimien välin, edestä siitä kohtaa, mihin olkain loppuu ja rintaliivin kuppi alkaa. Lisää siihen vielä saumavarat eli yhteensä pari senttiä. Itselläni tämä leveys saumavaroineen 30cm, korkeus saumavaroineen 26cm. Korkeus on vähän makuasia, voi olla, että lyhennän sitä vielä myöhemmin, ja joku saattaa tykätä pitemmästä suojasta. Muutenkaan tämä ei ole ompelus, joka olisi niin justiinsa.

(Koska tein legginsseistä, leikkasin yhden lahkeen irti ja leikkasin sen saumoista auki. Jätin legginsien vyötärönauhan leikkaamatta, koska se helpottaa työtä, kun yksi sivu on jo ommeltuna. Siitä tuli minulla suojan yläreuna, eli se kohta, joka näkyy mekon alta koko ajan, jos kaula-aukko on avara.)

2. Käännä reunaan saumanvara (nurjalle puolelle) ja ompele. Toista jokaiseen reunaan.

3. Painonapit olisivat kätevimmät kiinnitysmekanismiksi (plus ompele lyhyt "kangasputki" johon painonapit laitetaan), mutta koska minulla ei sellaisia ollut, käytin ohutta kangasnauhaa. Kangasnauhan pätkä saa olla reiluhko, että sillä saa rusetin tehtyä helposti ja napakasti. Taita kangasnauhapätkä kaksinkerroin ja ompele yläreunoihin, joista nauhan saa sitten solmittua rintaliivien olkaimiin.

Tadaa, valmista tuli! Solmi suoja rintsikoihin, pue mekko päälle ja kurvaa kaupungille.

Millaisissa vaatteissa sun mielestä on hyvä imettää? Onko sillä itsellesi merkitystä, näkyykö paljasta ihoa vai ei?

Kurkkaa myös

Imetys ei ole pois isältä

Hormonien vaikutus näköön

Tarvitaanko imetysviikkoa Suomessa?

Seuraa myös Facebookissa Iloa, eloa! -blogi ja Instagramissa @iloelolaura

Yöimetys loppui, miten kävi hormonien?

Noin kuukausi sitten kerroin yöimetysten lopettamisesta. Meillä yöimetyksen loppuminen osui sujuvaan saumaan, sillä 1v5kk ikäinen taapero oli osoittanut merkkejä sopivasta kohdasta jo jonkun aikaa. Niinpä yöimetykset loppuivat meillä, voisiko sanoa, että tosi helposti? Siskokset nukkuvat yhdessä kerrossängyssään, ja tavallisesti yö menee niin, että huoneessa ei tarvitse käydä öisin.

Hormonit ja nukkuminen

Yöimetyksen loppuminen on kuitenkin vaikuttanut minuun itseeni, nimittäin omaan nukkumiseeni. Olen kyllä tiennyt sen, että yöimetys vaikuttaa äidin hormoneihin ja auttaa nukahtamaan, mutta huhhuh silti. Aluksi, kun yöimetys oli juuri lopetettu, oli mulla sellainen aivosumu-olo ja väsymys. Ja ei, ei siksi että "univelkojen kuorma" olisi ryöpsähtänyt päälle, sillä nukuin koko vauavuodenkin ajan hyvin ja riittävästi. Ei siis univelkaa, vaan jotain muuta, hormonaalista. Täällä kirjoitinkin aiemmin meidän helposta vauvavuodesta ja hyvin nukutuista öistä.

Aivosumut ja väsymys menivät onneksi ohi, mutta silti monenakin iltana olen kaivannut yöimetyksen apua omaan nukahtamiseen. Nukahdin aiemmin heti, nyt kestää tovi . Lisäksi oma uni tuntuu aamuyöltä jotenkin tavallista ohuemmalta, ja olen useana yönä havahtunut hereille joskus neljän maissa.

Vaikutukset kuukautiskiertoon

On mielenkiintoista, kuinka eri naisilla vaikuttaa imetys kuukautiskiertoon aivan eri lailla. Joillakinhan menkat saattaa alkaa jo pian jälkivuodon loppumisen jälkeen, itse taas kuulun siihen seurueeseen, joilla kestää vähän kauemmin. Ja siitä olen ollutkin iloinen kyllä.

Yöimetyksen lopettamisen jälkeen ovulaatio napakoitui huomattavasti. Alavatsa toiselta puolelta todella arkana,  huono olo parina aamuna jne. Hassua, mutta ihan loogista. Minullahan imetys on toiminut aika tehokkaana ehkäisykeinona molempien lapsien kohdalla suunnilleen ensimmäisen vuoden ajan, joten ihan järkeenkäypää tuo vaikutus myös ovulaation oireiden vahvistumiseen. Kehon toiminta vaan on jotain niin ihmeellistä.

Milloin ja miten teillä päättyi yöimetys? 

Vaikuttiko se hormoneihin?

Lue myös

Onneksi en ole raskaana vielä

Voimavarat pikkulapsiarjessa

Taaperon äiti

Hyppää mukaan Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi