Vessan oven takaa kuuluu rapinaa ja ulinaa - Yksivuotiaan kehitysvaiheet

Mistä tietää, että talossa on yksivuotias? No siitä, että vessaan ei enää saisi mennä yksin. Johan olin saanutkin nauttia vessarauhasta melkein puolentoista vuoden ajan!

Jos äiti on erehtynyt vessareissulle aivan yksin, melko varmasti oven takaa alkaa pian kuulumaan vinkumista ja oven paukuttelua. Siitä tietää olevansa yksivuotiaan äiti. "Se mokoma äti ei ottanut minua mukaan, äiti mä oon täällää!", yksivuotias miettinee.

Yksivuotiaan sylitankkaamista

Pelkkään oven paukutteluunhan se ei kuitenkaan jää. Äidin  syli on tärkeä, ja sitä käydään tankkaamassa vähän väliä. Äiti missä olet, täältä tullaan! Äiti, näithän mitä hienoa tein? Vaikka yksivuotias ei vielä paljoa puhu, elekieli ja ääntely on mitä vivahteikkainta, ja moni asia tulee selväksi lasta katsomalla ja seuraamalla.

Myös pieniä halihetkiä yksivuotias tulee nappaamaan usein kesken touhujensa. Pieni hetki riittää, ja sitten voi jatkaa puuhia siskon kanssa. Välillä kuitenkaan se pikkuhetki ei riitä, etenkään silloin, jos äidin, minun, pitäisi tehdä juuri silloin jotain muuta samalla.

Raskaita hetkiä?

Halihetket ovat hellyyttävän suloisia, mutta sitten on myös niitä  äidissä roikkumishetkiä. Muistan esikoiselta tämän saman, ah niin ihanan vaiheen. Silloin se tuntui tosi raskaalta, uuvuttavalta. Tuntui, että aina joku roikkui lahkeessa ja vinkui.

Vaikka sitä kuulikin, että se on vain vaihe, ohimenevää, niin silti. Ehkä se tieto ei vain konkretisoitunut itselle, kun kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen lapsi. Epätietoisuus vaiheen kestosta ja siitä, että entä jos tämä onkin lapseni luonteenpiirre sen kuuluisan vaiheen sijaan!

Isosisko. Tuo yksivuotiaan viihdyttäjä ja paras kaveri. 

Joka päivä kerhoilua 

Se taisi olla minun ja lapsen aktiivisinta kerhoiluaikaa. Kerhoissa, muskareissa ja muissa lapsi harhautui kätevästi niin, että itse sain hetken huilahtaa. Kukaan ei roikkunut lahkeessa ruikuttaen. 

Kotona ruoanlaitossa kantoreppu olikin esikoisen aikoihin apuna melkoisen aktiivisessa käytössä, paljon useammin kuin vauvavuoden aikana. 

Toisella kertaa helpompaa

Ai että, jotenkin nyt tällä kertaa tämäkin on paljon helpompaa kuin edellisen kanssa! Ja lähinnä siis on kyse oman pääni kanssa elämisestä, sillä lapsihan on vähintään yhtä kovapäinen kuin esikoinenkin hänen iässään.

Tieto siitä, että se menee ohi, lapsi on ihan normaali, vaikka ripustautuukin äitiin. En ole tehnyt mitään väärin. Se on se, mikä helpottaa. Se, että muistaa, kohta se on jo ohi. Uusi vaihe taas vuorossa.

Ja se isosisko. Isosiskon olemassaolo tuo helpotusta tähänkin yksivuotiaan vaiheeseen.

Lue myös

Helpompaa kahden äitinä

Vapaus olla oma itsensä, vaikka on äiti

Miten toinen lapsi on muuttanut elämää?

Hyppää mukaan myös facebookissa ja instassa!