Äitiydessä tulee koko ajan lisää asioita, jotka ovat ihan uusia. Tällä kertaa kyseessä oli uudenlainen tunne. Sydäntä raastava sellainen.
Tapaus Ti-Ti
Lapsi oli odottanut Ti-Ti Nallen konserttia varmaan kuukausikaupalla. Olin toki laittanut pökköä pesään näyttämällä sille myös kyseisiä dvd:itä, joita ollaan kotiutettu meille useampi kappale kirpputorilta (tykkään siitä, kun ovat ns. kilttejä ohjelmia, eikä tarvitse äitinä jännittää ohjelman sisältöä, kuten vaikka pikkukakkosen kanssa tarvitsee).
Konsertti-ilta koitti, ja se oli tosi ihana (saatiin liput yhteistyönä, kiitos! Yhteistyöpostaus täällä). Kolmevuotiaalla oli mukana nalle, jonka hän on itse nimennyt Ti-Ti Nalleksi, ja josta on tullut hänelle tosi tärkeä. Ja tottakai Ti-Ti Nalle pääsi mukaan myös nimikkokonserttiinsa.
Vääränlainen
Paikan päällä lapsi kuitenkin huomasi, että monella muulla lapsella oli ne oikeat nallepehmot mukana. "Muiden nallet on ton näköiset", osoitti lapsi Ti-Ti -julisteita. "Oikeet. Mun nalle ei oo oikee Titi". Lapsi oli ihan murtunut, ja mulla kurkussa iso pala. Apua, mitä tähän voi sanoa?
No, kerroin lapselle, että kaikilla on erilaiset nallet. Kaikki nallet voi olla hyviä Titejä, ja voi olla vaikka ihan minkälainen nalle vaan. Ei tainnut kolmevuotias aivan vakuuttua tästä, mutta onneksi pian tuli jo aika siirtyä konserttisalin puolelle, ja siellä taas oli niin jännää, että muiden nallet unohtuivat.
Mulla ei unohtunut. Nämä on varmaan näitä äitiyden hetkiä, kun menee vähän liian lujaa tunteisiin. Tällä kertaa siis tämä nalle juuttui raastamaan sydäntäni.
Ajattelin, että nytkö jo se alkaa! Vertailu muihin, muiden leluihin, vaatteisiin, autoon, lomamatkoihin, kotiin..? Eihän toki elämä kilpailu ole, mutta kyllähän lapset vertailevat, tekeväthän aikuisetkin niin. Mutta pieni lapsi on vaan niin haavoittuvainen, pieni. Ja tunteet taas osaavat joskus olla niin isoja.
Mulla oli jo aiemmin ollut mielessä, että jos kirpparilla tulee vastaan näitä Ti-Ti Nallen perheenjäseniä, niin voisin kotiuttaa niitä meillekin, kun kuitenkin lemppareihin lapsella lukeutuvat. Nyt tämän pienen välikohtauksen takia itselläni on vähän kaksijakoisia mietteitä.
What to do?
Jos ostan lapselle näitä "oikeita" nalleja, annanko hänelle viestin, että juuri se on se oikea, ja että sellainen pitää olla kun muillakin on? Olenko mä joku, mitä ne on, curling-vanhempi? Raivaan harmin aiheet lapsen tieltä, siloitan tien onnelliseen elämään? Tälle oli joku uudempikin termi, mutten muista mikä se oli!
Vai jätän ostamatta, ja tuen ajatusta ja lapsen mielikuvitusta, että kyllä pieni vaaleanruskea nallekin voi olla nimeltään Ti-Ti? Sitä paitsi se on lapsen oma rakas nalle kuitenkin!
Tai ehkä vain lopetan ylianalysoinnin, ja katson kuinka käy? Luulen, että lapsi kyllä ottaa tämän tapaus Ti-Ti Nallen esille vielä lähitulevaisuudesssa.
Kyllä näköjään voi pienestä asiasta saada suuria tunteita itselleen, äiti kun on. Olisipa joku kertonut mulle viisi vuotta sitten moisen tunteilun, en olisi uskonut!
Tsemppiä kaikki kanssatunteilijat!
Lisää äitipohdintaa löytyy myös instagramissa ja facebookissa
Odotan jo kauhulla sitä kun lapset kasvaa ja kaikilla on jotain "merkkiä". Katselin eilen verkkokaupasta collegehousuja 6-vuotiaalle. Perushousut oli 11 e ja sitten oli Conversea, Adidasta, Hypeä ja vaikka mitä, jotka maksoi yli 40 e. =( Yritän löytää pojalle punaiset housut 140 cm. Yllättävän vaikeaa. Edelliset jäi pieneksi ja valittaa että haluaa punaiset.
VastaaPoistaJoo, jotain tiettyä merkkiä, kalliita älypuhelimia jne.. Jaiks! Ihan hurja hintaero kyllä housuilla! :o
PoistaTätä olen miettinyt itsekin paljon! Omat lapset on vielä niin pieniä, että eivät ymmärrä vertailla.. Mutta entä sitten, kun alkavat? Toivottavasti siihen menee vielä paaljon aikaa, että ehdin jonkinlaisen lempeän, mutta omiin arvoihin sopivan toimintasuunnitelman miettiä :D
VastaaPoistaTää oli aikalailla ekoja hetkiä meilläkin. Mulla ei ainakaan ole vielä mitään järkevää linjaa keksittynä, varmaan aika tapauskohtaisesti joudutaan etenemään :D :)
PoistaNo siis itsehän ostin salaa uuden babyborn-nuken esikoiselle, kun vieraana ollut lapsi oli tytön huomaamatta vahingossa rikkonut alkuperäisen. En olisi kestänyt sitä harmia, mikä rakkaan Sannan rikkoutumisesta olisi tullut, joten ehkä olen jonkinlainen curling-vanhempi.
VastaaPoistaMutta olen edelleen sitä mieltä, että tein oikein. Mie tunnen lapseni ja tiedän, millainen suhde hänellä tuohon nukkeen on. Kaikkia pettymyksiä ei voi eikä pidä lapsen tieltä silottaa, mutta jos tosi merkityksellisen pettymyksen voi estää, niin sitten niin on tehtävä. Kyllä niitä pieniä pettymyksiä ja isompiakin tulee vastaan, vanhempi ei voi mitenkään niitä kaikkia torjua eikä tarvitsekaan.
Mutta kuulostele, mitä tyttö itse haluaisi! Jos hän puhuu haluavansa 'oikean' Titin niin ehkä se on hänelle arvokasta ja sitten voi olla uusi Titi ja vanha ruskea Titi, jolla on oma arvonsa. Vanhassa ei ole mitään vikaa, mutta nyt hän tietää, että on mahdollista saada samannäköinen kuin nallet konsertissa ja videoissa: ei se kyse ehkä ole lainkaan siitä, että pitäisi olla samanlainen kuin muillakin vaan samanlainen kuin telkkarin nallet. Tai ehkä koko homma on huomenna jo unohtunut ja oma Titi on edelleen täysin riittävä hänelle. Kuulostele, ennen kuin ryntäät kirppikselle nalleja metsästämään :D
Eli ääni ylianalysoinnin lopettamiselle, vaikka se ehkä on se vaikein vaihtoehto noista. :)
PoistaMuistankin tuon teidän nukke-episodin. Niinpä, sie tunnet lapsesi, ja tiedät, miten just siun lapsen kohdalla vois olla se oikea tapa toimia.
PoistaNähtäväks jää, kaipaillaanko meillä "oikeeta" Titiä. Joo ehkä mie katon miten tää etenee :D Eipä noita oo muutenkaan liiaksi asti tullut kirppareilla vastaan :D
Ja joo, totta, se on se vaikein vaihtoehto :D
Poista