Reissaaminen kahden vs. yhden lapsen kanssa

"Ootpas kyllä rohkea, kun lähdet kahden lapsen kanssa yksin reissuun!" ja "kahden lapsen kanssa on varmasti raskasta matkustaa", on minulle sanottu useamman kerran. Rohkea, minäkö! No enpä nyt tiedä. Raskasta, onko näin?

Liikkuvia palasia

Toki mitä enemmän lapsia mukana, sen enemmän on liikkuvia palasia reissupaletissa. Sanoisin kuitenkin, että kun mukana on "vain" kaksi lasta, on se matkanteko kuitenkin omalla tavallaan vielä suhteellisen helppoa.

Meillä tulee vuoden aikana matkustettua kotimaassa aika paljon. Lappeenranta-Tampere-Lappeenranta väliä tulee ajettua varmaan kerran kuukaudessa. Toisinaan tulee sama reitti mentyä myös junalla lasten kanssa. Siihen lisäksi vielä sitten muut satunnaiset matkat, niin onhan tuota tullut junissa ja autoissa köröteltyä, ja tulee varmasti jatkossakin.

Pikkulasten kanssa hommassa on aina oma jännityksensä. Meidän matkat ovat kuitenkin enimmäkseen sujuneet hyvinkin leppoisasti. Seuraavat kohdat pätevätkin lähinnä pieniin lapsiin, isompien kanssa onkin varmasti sitten omat metkunsa.

Junassa yhden lapsen kanssa

-Pidät seuraa ja viihdytät, vastaat kysymystulvaan, jos seurana on puhuva lapsi

-Jos seurana on taapero, juokset perässä ja lohdutat, kun joka tapauksessa niitä kolhuja sattuu, vaikka kuinka olisit leikkivaunussa ihan vieressä

-Yhden lapsen kanssa myös itsellä on olo, että täytyy olla 100% läsnä, ettei lapsi ole ns. yksin

-Lapsi tylsistyy, ja haluaisi koko ajan kaivella eväslaukkua. Jos sieltä vaikka löytyisikin muuta kuin mitä ollaan pakattu!

-Yhden lapsen kanssa mahtuu hyvin myös junan pieniin vessoihin, eikä pakko ole mennä juuri lastenhoitovessaan. Vessaan meneminen ei tunnu samanlaiselta operaatiolta yhden lapsen kanssa.

-Jos on uniaika, ja rattaat mahtuvat hyvin alas vaunuun, voi lapsen antaa nukkua vaunissa ja hengata itse sen aikaa. Tämä on ehdottomasti parasta, tästä aina haaveilen.

Junassa kahden lapsen kanssa

-Viihtyminen. Viihdytysvastuu on jaettu myös sisarukselle, kummankin lapsen kohdalla. Äitiä ei kaivata niin paljon, kun on se oma sisarus mukana.

-Peräänjuoksua ei tapahdu samassa mittasuhteessa. Lapset seurailevat myös toistensa menoa, ja ovat välillä jopa hetkiä paikallaankin.

-Äänikirja itselle kuulokkeisiin samalla kun touhuaa lasten kanssa tai katsoo niiden menoa. Toimii!

-Jos meinaa raahata koko komppanian vessaan, on suunnaksi otettava iso lastenhoitovessa vaunun alakerrassa. Siksi vessassakäynti on kätevin ajoittaa junamatkan alkuun ja loppuun, niin ei tarvitse ravata alas ja ylös. 

-Jos tullaan Intercity-junaan ja toinen lapsi nukkuu, on vähän huonosti jumissa, kun yksi on rattaissa ja toinen haluaisi leikkivaunuun. Herätätkö lapsen, annatko nukkua ja pidät toisen hiljaisena sen aikaa, koitatko siirtää nukkuvana kantovälineeseen, vai peräti kantaa kopan/istuimen ylös? Kaikkea näitä ollaan harrastettu vaihdellen, riippuen hetkestä ja lasten iästä kulloinkin. Toki perhehyttikin saattaa toimia tässä tilanteessa, joskus.

-Kaksi kättä, kaksi lasta ja joku kassi, jonka haluat mukaan sinne leikkivaunuun. Vauva-aikana koin käteväksi laittaa vauvan rengasliinaan, joten vapaana oli kaksi kättä. Otan aina vain pakolliset tavarat mukaan ylös, eli arvotavarat ja eväät.

Meidän tuplarattaisiin todellakin mahtuu tavaraa useamman päivän reissulle!

Bonuksena molemmissa reissuversioissa jännitys siitä, mahtuvatko rattaat vaunutilaan, ja junaa vaihtaessa niukalla vaihtoajalla jännäät ehtimistä. Mukavia reissuja!