maanantai 1. lokakuuta 2018

Voiko vauvavuosi olla helppo? Meillä oli!




Voiko vauvavuosi olla helppo?



Vauvavuotta on vielä pari viikkoa jäljellä, mutta kai tässä vaiheessa voi jo sanoa, että vauvavuosi on ollut ihana, ja ennenkaikkea todella helppo! Myös esikoisen vauvavuosi oli tosi ihanaa aikaa, mutta tämä kuopuksen vauvavuosi on kyllä ollut ihan erilaista, tietenkin, ollaanhan me oltu perhekin jo paljon kauemmin.


On mielenkiintoistoista pohdiskella, miksi tämä vauvavuosi oli niin vaivattoman ja ihanan tuntuinen, sillä siihen liittyy monenlaisia tekijöitä. Ja snif, vauvavuosi tosiaan on muutaman hetken päästä ohitse.



Helppo vauvavuosi - näistä se oli tehty! 



1. Sopeutuminen. Kyseinen vauva ei ollut ensimmäinen vauvamme. Sopeutuminen lapsiperhe-elämään tehtiin jo esikoisen vauvavuonna, joten tällä kertaa se työ oli jo tehty.  Vaikka esikoisen aikaankin osattiin jo olla suht rentoja, oltiin nyt vielä rennompia, koska yhdestä vauvavuodesta meillä on jo kokemusta. Arkea siivitti ihanan lupsakka meno ja tietynlainen varmuus vauvasta, omasta vanhemmuudesta ja omasta osaamisesta. Tällä kertaa myös koitettiin nauttia vauvan jokaisesta kehitysvaiheesta, eikä hätäilty tai stressaten odotettu niitä seuraavia taitoja.

2. Perustyytyväinen, lähes aina iloinen vauva, jolla ei ollut suurempia ongelmia, selittämättömiä kipuitkuja, refluksia tai muutakaan häikkää, tai ainakaan asiat eivät eskaloituneet sellaisiksi (alempana lisää).

3. Vauvalla on sisarus viihdyttämässä. Tämä on oikeasti todella oleellinen asia! Kuten esimerkiksi tässä olen kirjoitellut, vauvan viihdyttäminen silloin kun isosisko ei ole paikalla on aikamoinen homma! Kun sisko on paikalla, on myös viihdytys yleensä taattu.




4. Olen oppinut edellisistä virheistä. Ehkä, tai ainakin jonkun verran. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa vauvan itkuisuus, pulautteulu, ummetus tai tississä roikkuminen öisin. Ne eivät ole vauvojen normaali olotila, ja olenkin siksi koittanut aina tällaisissa hetkissä olla miettimässä, missä mahdollisesti syy, ettei tilanteesta tulisi pitempi olotila. Myöskin esikoisen vauvavuoden aikana olleet ruoka-aineongelmat, ja oma jääräpäisyyteni (tai oikeastaan pihiyteni) olla teettämättä lapselle msas-testiä tai viedä osteopaatille saamaan apuja ovat asioita, joissa olen kokemuksen kautta viisastunut.  Tämän vuoksi kuopuksen kanssa kynnys olikin paljon matalampi, enkä halunnut, että ongelmat menevät niin pitkälle kuin esikoisen kanssa. Msas-analyysistä löytyy tästä ja osteopatia-hommista tässä.

5. Täydentävät terveyspalvelut ja monet luontaistuotteet apuna ja tukena arjessa, jolloin pienistä puroista ei ehdi muodostumaan isoa virtaa. Edellisessä kohdassa onkin avattu msas-analyysia ja osteopatiaa. Myös esimerkiksi eteerisistä (laadukkaista) öljyistä on ollut meille paljon apua esimerkiksi vauvan hampomiskipuun ja flunssan selättämiseen.

6. Ei olla jääty kotiin, vaan vauvan kanssa on liikuttu samalla lailla kuin ennen vauvan syntymääkin. Lomamatkat, viikottaiset harrastukset, pitkät autoreissut, ystävien näkemiset.




7. Imetyksen kanssa ei ollut tälläkään kertaa suurempia ongelmia, vaikka imetyksen alku olikin hiukan erilainen kuin esikoisen kanssa.

8. Vauvavuoden aikana meillä on ollut vain seitsemän huonoa yötä. 7! Minusta se on tosi hyvin, enkä voi siis millään muotoa väittää joutuneeni valvomaan, tai olevani väsynyt. Toki edelleen myös yöimetän, mutta onneksi yöimetys on suht leppoisaa, enkä itsekään avaa silmiäni sen aikana, vaan jatkan unia nopeasti sen jälkeen, tai jo sen aikana (vauva nukkuu vieressäni, yöimetyksiä yleensä 2-3 yössä). Meidän hyviin öihin liittyy toki muitakin asioita, esimerkiksi vauvalla ei ole suurempia mahakipuja tai muuta itkuisuutta öisin, ja hammaskipuja on melkein joka kerta onnistuneesti lääkitty eteerisillä öljyillä.

Vauvavuoden alkupäässä käytettiin vauvaa myös osteopaatilla muutaman kerran, jotta vauvan synnytysjumit ja muut kireydet saatiin purettua, niin ainakaan ne eivät ole itkua aiheuttamassa. Uskon myös tästä olleen paljon apua siihen, kuinka hyvin meillä onkaan mennyt.

9. Synnytyskokemus. Synnytyskokemus merkitsee paljon, sillä on tutkitusti vahva yhteys koko perheen hyvinvoinnille. Vauvaan kiintyminen, äidin mielialat, jaksaminen, muistot synnytyksestä, oma terveys jne. Synnytys voi olla hyvin voimaannuttava, tai jopa jälkeenpäinkin voimia vievä ja traumaattinen, ja kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa mikään synnytyksessä ei jäänyt hampaankoloon, ja sen olen kyllä huomannut monella tapaa. Ei ole tarvinnut vatvoa mitään synnytyksessä tapahtunutta, on vaan voinut ilolla muistella tuota ihanaa lokakuista yötä. Synnytyskertomus löytyy tästä.




10. Isosisko on hyväksynyt vauvan niin upeasti mukaan perheeseen. Uskon myös tällä olevan suuri vaikutus! Aluksi vauva oli hänestä lähinnä ihana ja söpö, nykyään myös välillä kaveri ja kilpakumppani. Kuulostaa siis ihan sisarussuhteelta!

11. Kahden vuoden ikäero on juuri meillä ollut toimiva. Ollaan koettu arki tosi sujuvaksi, kun esikoinen oli ollut kuiva jo pitkään  ennen vauvan syntymää, osasi puhua hyvin ja kertoa tarpeitaan, ymmärsi jo paljon ja osasi keskittyä omiin leikkeihinsä välillä pitkiäkin hetkiä, ja pahin äidissäroikkumiskausikin oli jo ohitettu. Lisää ikäerosta täällä.

12. En edes muista, milloin vauva olisi kakannut vaippaan. Meillä vauvavuosi ei ole ollut kakkavaipparumbaa, sillä vauvan vessahätäviestintä on ollut käytössä alusta asti. Vauvavuoden vessajutuista löytyy täältätäältä ja tästä. Koen myös, että vauva on ollut tyytyväinen, kun on saanut tehdä tuotoksensa pääsääntöisesti muualle kuin vaippaan.

13. Tällä kertaa mulla on ollut äitiystäviä jo ennestään, yksinäisyydestä ei ole tarvinnut kärsiä! Esikoisen syntyessä minulla ei ollut äitikavereita arkea jakamassa. Nyt olen siitä onnekas ja onnellinen, että äitiystäviä on löytynyt aiemmin, ja tottakai se on vaikuttanut myös omiin mielialoihin ja jaksamiseen. Löytyy ihmisiä joita kutsua kylään tai nähdä kaupungilla ja kerhoissa, ja löytyy ihmisiä jotka ovat viestin päässä tavoitettavissa vertaistukena. Ihan parasta.




..Ja varmaan vielä kovin monta muutakin asiaa! Niin se taitaa olla, vauvavuosi on monien asioiden summa. En voi kyllä uskoa, että vauvavuosi alkaa meillä olla ohitse!

Minkälaisia vauvavuosia teillä on ollut? Mitkä asiat vauvavuoden kulkuun ovat vaikuttaneet? 




Tule mukaan myös somen puolella! Instaan pääset tästä


6 kommenttia:

  1. Tämä olikin tosi mielenkiintoinen juttu! Minusta on ihana kuulla, miten ihmisten vauvavuodet ovat sujuneet ja kyllä, olen samaa mieltä, vauvavuosi voi olla helppo. Ihana kuulla asioista jotka teillä edesauttoivat sitä, että vauvavuosi sujui mutkattomasti! Meillä vauvavuosista on jo aikaa, mutta esikoisen kanssa se oli melko tahmeaa käyntiä mutta kuopuksen kanssa oli niin leppoisaa lekottelua :) Koen itse, että ehkä suurin ero näiden kahden vauva-ajan välillä oli oma asenteeni: muutuin itse epävarmasta suorittajasta itsevarmaksi nautiskelijaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Näitä on miusta mielenkiintoista miettiä :) Asenne on kyllä tärkeä! Tästä mulla ehkä puuttuikin se, että esikoisen vauvavuoden aikana mietin enemmän, että mitä muut ajattelee, ja otin eri lailla paineita siitä, miten pitäisi tehdä. Nyt en, onneksi! :)

      Poista
  2. Huoh, saisipa vielä joskus vauvan niin voisi ehkä kokea tuollaisenkin vauvavuoden <3 Jäin miettimään että mitä tarkoitat että vauvan tiskillä roikkuminen ei oo normaalia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan sulle sellaista <3 Niin siis oliko se tuo kohta 4., tississä roikkuminen öisin? Tällä kertaa olen eri lailla nähnyt sen eron siihen, että milloin vauva syö yöllä "normaalin verran", ja milloin sitten hänellä on joku hätänä (hammas, mahakivut jne) ja hän tyyliin roikkuisi tississä läpi yön. Esikoisellahan ei ollut kaikki ihan hyvin vauvavuoden aikana, ja hän todellakin oli semmoinen tississä roikkuja, etenkin juuri yöaikaan, kun hänen mahaongelmansa vaivasivat silloin kovimmin.

      Poista
  3. Kaipaan vauvavuotta. Sain olla ihan rauhakseen kotosalla & kodin ulkopuolella oman rakkaan lapseni kanssa. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli melkoista huutoa (ilmeisesti suoliston kehittyminen), mutta sen koommin meillä ei ole itketty. Alkuun syötiin ahkerasti, mutta aika pian meillä nukuttiin sellaiset 10 tunnin yöunet. Lieneekö syynä se, että meillä oli pullovauva (Kyllä, en voinut imettää).
    Ehkä ne ensimmäiset viikot / ensimmäinen kuukausi oli sellaista sumussa elämistä ja kauheaa stressiä "Osaanko minä?" Kun niistä ajatuksista pääsi eroon, niin ah miten ihanaa olikaan olla kotona :)
    Pitkiä vaunulenkkejä, kotoilua, vauvan nukkuessa päiväunia sai itsekin ottaa päiväunet tai lukea rauhassa ja puuhastella mitä halusi.
    On toki muutamia asioita mitä tällä tietämyksellä tekisin toisin, mutta ne eivät ole niin suuria, että olisi vaikuttanut tuohon vauvavuoteen kokonaisuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa ihanalta teidän vauva-ajat! <3 Tämä meidänkin vauvavuosi on varmasti sellainen, mitä tulee suurella haikeudella aina mietittyä! :)

      Poista