Tunnustan, olen välillä vähän jännittäjä uusien ihmisten kanssa. Tutussa seurassa sitä on vähän liiankin puhelias, mutta uudessa tilanteessa, uusien ihmisten kanssa se alkulämpeneminen kestää ja kestää. Ujostuttaa, ei saa sanoja suustaan, ja vasta kotona keksii, että vitsi kun en sanonut tätä ja tuota! Sitten kun on tullut tutuksi, niin sitä juttua tosiaan tulee, joskus liiaksikin. Yhden koulukaverin äiti kommentoikin teini-iässä minulla olevan puheripulin (!!). Että prööt vaan sinnekin!
Uusia asioita on näin aikuisiälläkin tuntunut olevan kiitettävästi. Useampi uusi työpaikka, uudet työkaverit, uusi paikkakunta, siihen perään toinenkin uusi paikkakunta, omat uudet harrastukset, ja nyt lasten myötä äitimaailma kerhoineen, neuvoloineen, muskareineen. Paljon uusia ihmisiä ja tilanteita. Paljon jännitettäviä asioita jännitykseen taipuvalle!
Pidä mua kädestä niin äitiä ei jännitä niin paljoa!
Ihan ensiksi musta tuntuikin äitimaailmassa, että olen aika reppana, ja yksin. Ei saa suuta avatuksi, jää seinäruusuksi vain kuuntelemaan muiden juttuja, vaikka oikeasti haluaisi olla mukana. Sitten vähä kerrassaan, lapsen myötä sitä rohkeutta alkoi löytyä. Pikkuhiljaa vauvallekin alkoi höpöttömään ääneen kaikenlaista, siis muuallakin kuin kotona. Bussissakin ihmiset saattoivat kysellä vauvan ikää tai kertoa omasta lapsenlapsestaan. Kynnys alkoi ylittyä hetki hetkeltä, vähän kerrassaan.
Nykyään kaikensortin höpöttäminen on jo paljon helpompaa. Lapsi on tuonut kummaa varmuutta itselle. Tuntemattomille ihmisille jutteleminen on paljon helpompaa ja luontevamman tuntuista kuin aiemmin. Äitiys on tuonut itselläni myös varmuutta ulkonäköpaineissa, ja muutenkin vähän erilaista perspektiiviä moneen asiaan. Rohkeutta olla, puhua, ja tuoda myös niitä omia ajatuksia julki.
Joskus saatan silti ottaa jomman kumman, tai molemmat lapsista mukaan johonkin ihan vain henkiseksi turvaksi itselle. Jää on paljon helpompi murtaa kun samalla säätää jotain lasten kanssa.
Ehkä äitiys tuo jonkin sortin varmuutta? Tai sitten on vaan niin paljon muuta tekemistä, ettei ehdi jännittää? :D
Meidän arjen säätämiseen pääsee mukaan myös instagramin puolella, iloelolaura-nimimerkin takaa :)
Lapsen kanssa joutuu niin monesti uusiin ja erilaisiin tilanteisiin ja kun välillä joutuu puhumaan sen lapsen puolesta niin se varmasti tuo sitä varmuutta. Rohkeasti vaan, ei ihmiset pure! :)
VastaaPoistaEi onneksi ole kukaan tähän mennessä purrut! :D :)
Poista