Oltiin lounaalla tässä eilen tyttöjen kanssa, ihan kotosalla. Usein meillä on kaikilla samaa ruokaa, mutta nyt minulla ja kolmevuotiaalla oli ruokana kasvishampurilaiset, nuorimmaisella linssikastiketta bulgurilla. Kuopus on aiemmin tykännyt tästä ruoasta kovasti, mutta nytpä hän oli tarkkana, muut eivät syökään samaa!
Hänen katseensa kohdistuu omaan annokseen, siskon annokseen, takaisin omaan, vielä vilkaus siskon ateriaa kohti. Itkuksi meni. Voi katkeruutta, miksi sisko saa jotain varmasti paljon ihanampaa ruokaa? Äidistä nyt viis, mutta se sisko!
Hetki oli varsin surkuhupainen, kun selitin, että sisko on isompi, ja saa siksi eri ruokaa. Ei auta, eihän se muuta asiaa toiseksi! Lapsi kieltäytyy kokonaan syömästä. Naurattaa.
Voi ruokakateus. Esikoisen himo isin ja äidin ruokia kohtaan aikoinaan ei ollut mitään tämän rinnalla. Hauskoja hetkiä luvassa varmasti roppakaupalla, vauva kun ei vielä pitkään aikaan ole tosiaankaan saamassa ihan kaikkea sitä mitä sisko saa (lähinnä satunnaiset herkut).
Voi toista!😂❤
VastaaPoistaJep, rankkaa on elämä! :D
PoistaHaha! Tuttu tunne, mutta meillä meni aikoinaan toisinpäin, esikoinen halusi välttämättä syödä siskon soseruokaa :)
VastaaPoistaHehe :D Meilläkin alkuun taisi esikoinen maistella vauvan puurorieskat :D
PoistaHih, mainio tämä ruokakateus! Meillä taidettiin syödä niin samanlaisia ruokia koko perheen voimin, ettei varsinaista ruokakateutta lasten välillä ollut, mutta herkut tietenkin. Kun toinen oli vuoden ja toinen neljä, oli sanomattakin selvää, että neljävuotias sai vähän erilaisia herkkuja kuin pikkusisarus ja kyllähän siitä "sanomista" tuli ;) Voi pieniä!
VastaaPoistaHauskaa päivää sinne teille!
Joo, herkut on kyllä paha! Miten ne pienet osaakin olla niin haukkana kaikkeen! :D
PoistaKiitos, samoin teille! :)