Elätkö lastesi kautta? Minä ainakin, ja se on ihanaa!

Kun odotin esikoistani, oli elämä aika erilaista kuin nykyään. Ei tiennyt tämäkään tyttö, mitä kaikkea tuleva toisi eteen. Vuorossa olivat lapset ja äitiys, vanhemmuus. Kokonaan uusi maailma. Edelleen hämmästelen, kuinka oli olemassa niin paljon kaikkea, mitä en tiennyt aiemmin. Ja mitä en tiedä edelleenkään.

Eihän se elämä ollut tyhjää ennen lapsiakaan, mutta kyllähän nuo toivat ja tuovat joka päivä aivan valtavasti lisää sisältöä tähän jokapäiväiseen elämiseen. Uutta hämmästeltävää ja kummasteltavaa, ihasteltavaa, ärsyyntymistä ja kasvamista. Ajatuksia ja erilaista ajanvietettä.

Mun instastoreja seuraamalla joku voisi sanoa, että onpa tylsä tyyppi, eikö sillä ole mitään omaa, sen elämään ei kuulu muuta kuin lapsia, sitä iänikuista lapsiperhearkea vaan! Lasten kautta elämistä? Tai näin mä olen joskus ohimennen miettinyt, että ajatteleeko esim. lapsettomat ihmiset tällä tavoin? Ei sillä, että se minua juurikaan haittaisi.

Sillä totuushan on, että tottakai elän lasteni kautta, onhan minulla suuri etuoikeus tehdä niin! En ehkä ole luomassa huippu-uraa tai saavuttamassa lihaksikkainta pyllyä juuri nyt, tai tee muutakaan, mitä tässä maailmassa ylöspäin katsotaan. Mun arki on täynnä jotain ihan muuta. Lapsen hassuja tarinoita, lentäviä lausahduksia, vauvan hampaita, ihania haleja, sylinä olemista, "äiti kato" -huudahduksia, tyhjennettäviä pottia ja luettavia kirjoja. Ja paljon kaikkea muuta. 

Enkä minä silti ole "vain" äiti. Olen äiti, ja samalla myös oma itseni. Ihka omia juttujakin minulla toki on, mutta eri mittakaavassa kuin ennen. 

Sitten joskus, myöhemmin, on taas aika erilaisille asioille elämässä, kun lapset kasvavat. Elämänsisällön mittasuhteet muuttuvat. Perhe on itsellä se tämänhetkinen sisällöntuottaja elämässä. 

Toisin sanoen, jatkossakin insta varmaan täyttyy lapsiperhearjesta, ja se on omasta mielestäni aika ihanaa se!