Villin kolmevuotiaan (lukutoukan) iltanukutus

Iltanukutuksen elinkaari

Iltanukutuksen elinkaari on kolmevuotiaan kanssa (tai no 2v11kk) tähän mennessä ollut meillä vastaavanlainen: vauvana tissille nukutus viereen, jolloin vauva tankkasi usein 0,5h-1h kerralla. Nukkumaanmeno ilman tissitainnutusta joskus 1v2kk eteenpäin, jolloin taapero laulujen ja iltarukouksen jälkeen jäi itse sänkyyn odottelemaan unta. Aluksihan se oli tietenkin sitä, että taapero huuteli ja itki aina kun huoneesta lähti, jolloin tietenkin tultiin heti takaisin.

Kaikkeen kuitenkin tottuu, ja niin taaperokin tottui jäämään nukkumaan hyvillä mielin. Silloin koin jotenkin painetta siihen, että tuon ikäisen pitäisi jo osata käydä nukkumaan ilman tissitainnutusta. Tällä kertaa en aio ottaa paineita, vaan tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu.

Pääsääntöisesti nukkumaanmeno on käynyt siitä lähtien ihan hyvin, mutta ainahan uneen pääseminen ei ole ollut mikään nopein juttu, vaan joskus lapsi on hakenut unta puolesta tunnista tuntiinkin, sängyssään melskaten ja vanhempia kaivaten, milloin peittelemään ja milloin mihinkin. Päiväunien ja nukkumaanmenoajan välinen tasapainotus ei siis aina ole se mallikkain, koska päivät eivät koskaan ole kopioita toisistaan.

Huilihetki keskellä päivää

Ihana vaihe, omatoimisuus!

Nyt on kuitenkin ehkä tähän astisista se kivoin vaihe nukkumaanmenossa. Lapsi jää sänkyyn lukemaan kirjoja itsekseen. Hyvänyöntoivotuksia mennessä sanomaan lapsi ei malttaisi keskittyä äidin höpötyksiin, kun kirjat polttelevat. Aika haikeansuloista, ettenkö sanoisi! Onko mun pieni muka jo niin iso? Jäädään seurailemaan, kuinka pitkäaikaista tämä on.

Lapsen itsesäätely asiassa on toiminut ihmeen hyvin tähän asti. Olen tästä tosi yllättynyt! Hän lukee hetken aikaa, ei tuntikausia. Rauhoittuu kirjan parissa, jolloin unikin nappaa paremmin kiinni. Joskus muutaman kirjan, joskus useamman. Eikä ole edes kertaakaan nukahtanut kirjat naamalla, itselleni kun on käynyt niin ihan vielä aikuisiälläkin. Hän laittaa kirjat kirjalaatikkoon ja käpertyy peiton alle.

Ehkä tässä avainasemassa juuri tämän lapsen kohdalla on se omaehtoisuus. Mene ja tiedä. Lapsi kuitenkin vaikuttaa tyytyväiseltä nukuttaessaan itseään kirjoilla. Ihanan sopuisa lopetus päivälle näiden hetkien keskellä, kun lapsi elää oman tahdon ja minuutensa rakentamista täysipäiväsesti kaikin aistein ja tuntein.

Mukavia nukkumaanmenoja muillekin! 

Meidän arkeen pääsee hyppäämään mukaan myös instagramin puolella iloelolaura