Lähdetään metsään retkelle! Voiko luontoihmiseksi opetella?

Me ollaan viimeisen vuoden sisään kunnostauduttu luontohommissa ihan olan takaa. Eikä mitenkään vahingossa, vaan ihan tarkoituksella, suunnitellusti. Aika suuren kimmokkeen meidän tapauksessa antaa jo pelkästään kerrostalossa asuminen, se hirmuinen hinku päästä pois betonilähiöstä ja tuosta ihmiskennostosta, jota myös kerrostalokodiksemme kutsumme.

Toinen syy on aika ilmeinen, lapset. Meidän vanhempien vastuullahan se on, luontoon vieminen ja näiden tällaisten kokemusten tarjoaminen. Tässä vaiheessahan lapset vielä peilaavat vanhemmisstaan, mitä me tehdään ja mistä tykätään. Lapset onkin toimineet itselleni ihan hyvänä motivaattorina uloslähtöön.

Voiko luontoihmiseksi opetella? 

Aikuisiällä en ole ollut minkään sortin eräjorma, lapsuudessa kyllä paljon retkeiltiin, marjastettiin ja telttailtiinkin luonnossa. Nyt lasten kanssa ollaan paljon käyty laavuilla, pyöräretkillä, metsäretkillä ja useamman kerran telttailemassa. Talvella ei olla telttailtu, mutta muuten ollaan seikkailtu kesät talvet. 

Koska en ole eräjorma henkeen ja vereen, on itselleni tärkeää, että se retkeily on myös mukavaa ja helppoa. Pitemmillä reissuilla saa ja pitääkin olla lapsilla leluja ja muuta viihdykettä mukana, kaikilla on kivempaa niin. Muutkin välineet ovat oleellisia, ruokaa ja lämmintä, sillä pääsee jo pitkälle.

Itsellä hyvät imetysvaatteet mahdollistavat retket vauvan kanssa pakkassäässäkin. Kun on hyvin suojannut itsensä, ei tarvitse paljoa vilautella eikä ole suurta riskiä rintatulehdukseenkaan. Talvella vauva kulki kätevästi pulkassa makuupusseineen ja taljoineen, lumien sulettua hän on päässyt reppuselkään Manducassaan. 

Kantapään kautta 

Kantapään kautta olen oppinut myös lasten vaatetuksesta. Parempi liikaa kuin liian vähän, no jooo, mutta se toimii vain tiettyyn rajaan saakka. Kevään ensihelteillä isompi lapsi sai auringonpistoksen, liikaa vaatetta ja liian vähän juomista. Lapsella kun itsellään ei se säätely vielä aina toimi, ja vanhemman tehtävähän se onkin, säädellä säädeltävissä olevia asioita. Oppia ikä kaikki, näin aikuisenakin siis.

Kevättalvella lapsen hanska tippui sulaan suoveteen. Varahanskojahan ei tietenkään ollut, varahousut vain. Äidin hanskoilla mentiin sitten loppumatka. Sen jälkeen myös varahanskat ovat kulkeneet mukana hanska-vuodenaikoina. 

Vielä varusteista

Päiväretkillä pärjää aika vähillä varusteilla, riippuen minne menee ja mitä aikoo syödä. Joskus ollaan otettu kotoa evästä, joskus haettu Lidlin paistopisteestä, toisinaan grillailtu, ja muutaman kerran kannettu rinkassa ruoka-aineet kattiloineen. Kaikki ovat olleet ihan toimivia vaihtoehtoja!

Yön yli reissuihin tarvitsee jo vähän panostaa. Me ostettiin tänä kesänä uusi teltta, ja kun semmoinen on hankittu, niin pakkohan sitä on käyttää! Koska mukavuus ennen kaikkea, on meillä teltassa erikseen makuuhuone ja olohuone. On kiva itse oleskella teltan suojissa olohuoneessa, kun lapset ovat jo käyneet nukkumaan. Reputkin ovat käden ulottuvilla siinä olohuoneen puolella, mahtuvat hyvin. Telttakokemus on itellseni huimasti miellyttävämpi, kun nukkuessa patjoina on telttapatjojen sijasta ilmapatjat (jotka on oikeasti vieraspatjoiksi kotiin ostettu, monikäyttöiset siis!). Aikoinaan on koettu myös kylmä makuupussi, enää en ihan millä tahansa makuupussilla yritäkään nukkua. 

Koska tavoitekaan ei ole tulla hc-eräilijäksi (vaikka eräs ystävä meitä hipeiksi tituleerasikin), voisi seuraava askel olla lintujen ja kasvien tunnistaminen, koska lapselle on aika monesti tullut todettua "en tiedä, kysytään mummilta!"

Mukavia luontohetkiä! Olisi kiva kuulla myös miten muilla retkeillään!

Meidän arkeen ja eräjormailuihin pääsee mukaan myös instagramin puolella iloelolaura