Erkauma ja kohtalokas mustikkareissu - älä tee näin!

Rakastan marjoja. Paitsi puolukoita. Mutta niitä muita, ah! Toki tuoreina ne ovat jotain aivan uskomattoman ihanaa, mutta on ne herkkua vielä pakastettunakin. Olen oikeastaan aina tykännyt käydä mustikassa. En tuntitolkulla, mutta nopeina, tehokkaina rykäisynä, jolloin metsään ei tarvitse jäädä asumaan marjapoimurin ja itikoiden kanssa. 

Raskaana, erkauma, raskaana, erkauma..

Nyt viime vuosina vaan on mun henkilökohtainen mustikkasaalis jäänyt vähän laihaksi. Lähivuodet ovat menneet näin: 2015 raskaana, 2016 erkauma, 2017 raskaana, 2018 erkauma. Kahden raskauden huimalla kokemuksella väittäisin, että kuulun siihen joukkoon, joiden ei kannata raskaanaollessa haaveilla normaaliliikuntaa villimmästä fyysisistä koitoksista. 

Tosin osteopaatilta olen saanut raskausaikanakin apua vaivaan kuin vaivaan, mutta silti, tiedän rajani, enkä halua ehdoin tahdoin lähteä itselleni lisää vaivoja hakemaan. Paitsi nyt erkauman kanssa taisin niin tehdä. Tosin kuvittelin, ettei minulla vatsalihasten erkaumaa enää olisikaan!

Olen melko tiiviisti seurannut omaa palautumista, ja eritoten myös erkaumaa, koska ekan raskauden jälkeen sen kanssa oli hivenen pulmaa. Nyt erkauma näytti olevan jo takanapäin, ja siksi olin ajatellut urheilun osaltakin jo laventaa kavalkaadiani. Vaan juu, haaveeksi jäi. Little did I know.

Jälkiviisastelua

Tunnin mustikkareissulla oli kohtalokkaat seuraukset. Vaikka vatsalihakset olivatkin näennäisesti palautuneet, olisi pitänyt käydä tarkistuttamassa asiaa äitiysfysioterapeutilla, sillä selvästikään se vatsalihasten välinen jännekalvo ei vielä pitänyt tarpeeksi. Mustikassa ollessahan se asento on lähes koko ajan juuri se erkaumalle kielletty kurkotus, sama kuin astianpesukonetta täyttäessä tai tyhjentäessä.

Kolme varttia marjastusta ja mun selkä oli jo aivan hajalla. Vika vartti meni sitten slaavikyykyssä ja oikeastaan vain marjoja syöden, koska oli vähän auts-olo. Kotiin mennessä testasin sitten erkauman,  ja se oli karannut alle yhden sormen tilanteesta reiluun kahteen sormeen. Huh huh. Ja mulla kun ei viimeisimmän raskauden jälkeen ole olllut selkäkipuja tai muitakaan vaivoja ollenkaan.

Sama tilanne on edelleen näin viikon päästä, joten taidanpa varata ajan äitiysfysioterapeutille heti arjen tullen. Pakko!

Jos vielä joskus olen raskaana, muistuttakaa, että sinne mustikkaan en sitten saa mennä raskausaikana tai koko vauvavuonna!