Syksy on taas täällä, ihanaa!
Koulut, päiväkodit ja kerhot ovat alkaneet. Esikoinenkin on jo hitusta vaille kolmevuotias, ja pääsi aloittaamaan päiväkerhon. Kaksi kertaa viikossa kaksi- ja puolituntia kerrallaan. Lapsi itse on täpinöissään omasta kerhostaan ja sinne menemisestä, sillä onhan se sen merkki, että on jo niin iso, että voi mennä yksin kerhoon.
Mukava juttu tämä kerho minustakin on. Mutta tarvitseeko lapsi kerhoa, siitä saakin jo keskustelua aikaan. Mitä kerhossa opitaan? Ehkä hitusen itsenäisyyttä kun ei olla vanhemmassa kiinni, ryhmässätoimimista myös? Ja toki varmaan tutuksi tulevat kerhossa laulettavat laulut, askartelut, kerhokaverit ja muut. Samaa kamaa siis kuin muutenkin varhaiskasvatuksessa, mutta pienemmällä volyymilla.
Voisin sanoa, ettei meidän lapsi tarvitsemalla tarvitse kerhoa, vaan se on enemmänkin mukava lisä, kiva juttu, joten mikä ettei!
"Vain kerhossa" käyneet lapset
Olen itse lastentarhanopettaja, ja muistan joskus kuulleeni kauhistelun, että voi ei, muutama lapsi olisi tulossa eskariin suoraan kotihoidosta, ovat käyneet vain kerhossa pari kertaa viikossa! Kauhea paimentaminen siis edessä, että saadaan lapsi oppimaan suuren ryhmän tavat ja toiminta. Vai?
Silloin minulla ei vielä ollut omakohtaista kokemusta äitiydestä, enkä osannut sanoa asiaan juuta enkä jaata. Mutta nyt ajattelen, että mitä, eikös eskariin tulla juurikin vasta opettelemaan, valmistautumaan kouluunmenoon. Ei kai nyt varhaislapsuuden täydy olla valmistautumista eskaria varten? Kuulostaa lasten aliarvioimiselta! Aivan kun he eivät kykenisi eskarivuoden aikana sisäistämänä tarpeeksi asioita, vaan ainoastaan pitkä päiväkodissaolo takaisi sen esikouluun ja kouluun sopeutumisen.
Kyllä sitä siellä esikoulussakin ehtii sopeutumaan, vaikka ei olisi päiväkodissa tai kerhossa käynytkään. Voihan se olla, että eskariuraa aloittaessa lapsen on vaikeampi jäädä eskariin, kuin toverin, joka on aloittanut päivähoitouransa jo vuoden vanhana. Tai sitten ei, yksilöitähän lapsetkin ovat. Ja vaikka alku olisi kankeaa, niin eihän se sinällään haittaa, joskus sitä ovat kaikki taipaleensa aloittaneet.
Jos oltaisiinkin jätetty kerhot välistä?
Ja niin, kaikki kotihoidossaolijatkaan eivät välttämättä kerhoihin hakeudu. Välimatka, hinta, aikataulut, onhan näitä. Mekin olisimme ihan hyvin voineet päättää toisin, jättää kerhohakemuksen tekemättä, ja ihan mukava arki meille silti olisi muodostunut, kuten viime lukukaudellakin. Itsenäisyyttä kun ehtii opetella myöhemminkin, koko loppuelämän ajan, eikä meillä tekemisen puutettakaan ole suuremmissa määrin ollut.
Mutta on se silti niin hieno juttu, että kerhotoimintaa on olemassa, ja meidän kunnassa vieläpä kerhot ovat ilmaisia! Vau. Vaikka lapsi kasvaisi ihan hyvin ilman kerhoakin, on silti tosi kiitollinen mieli häntä kerhoon viedessä, kun näkee sen lapsen innostuksen ja ilon! Vaikkei tosiaan lapseni tarvitsemalla tarvitse kerhoa, on se hyvin positiivinen asia kuitenkin, yhtenä palasena meidän arkea.
Monesti unohdetaan tuo välimatka kun puhutaan kerhoista. Lapsuudenkodistani olisi tänä päivänä yli 50 kilometriä lähimpään kerhoon. Päiväkodin puokkaripäivä löytyisi lähempää, 'vain' 15 kilometrin päästä, joten mie ymmärrän ihan hyvin, jos joiltain jää hinnan tai matkan takia kerhot käymättä.
VastaaPoistaIhanaa kerhosyksyä!
No se on kyllä jo melkonen kerhomatka! Voisi jäädä meilläkin kerhot kerhoilematta. Ja jos nuo maksaisivat, niin todennäköisesti silloin jätettäisiin välistä, muitakin juttuja kun arjesta löytyy.
PoistaItse olin lähihoitajana päiväkodissa. Ja muistan päikystäkin tuon "kääk tänne on tulossa nuo ja ne on olleet vain kotona,hohhoijaa". Toiset kauhistelivat aika paljon, mikä oli mielestäni ihan älytöntä. Ihan kuin lapset/vanhemmat olisivat tyhmiä ja kotiolot poikkeuksetta surkeita. Jos perheellä tarve päivähoidolle on niin mikäs siinä, mutta yhtä arvokkaina voitaisiin nähdä ne perheet, jotka ovat "vaan kotona".
VastaaPoistaJoo, on se kauhistelu kyllä vähän jännää.. Erilaisia tilanteita, silti samanarvoisia. Kyllä lapset oppii kuitenkin :)
PoistaMulla on niin paljon nyt ajatuksia tähän liittyen, etten saa niitä koottua nyt. Mutta minusta avoin varhaiskasvatus on hieno ja tärkeä asia ja uskon useimpien lasten siitä hyötyvän. En silti kauhistelisi suoraan eskariin tulevia lapsia. Se riippuu niin lapsesta ja perheestä.
VastaaPoistaJoo, varmasti näistä kivoista kerhoista ja muista on hyötyä suurimmalle osalle :) Tosiaan tilanne ja taustat ovat ne olennaiset tekijät :)
Poista"Kaikki" suosittelivat että meidän esikoinen menisi vuodeksi harjoittelemaan päiväkotiin 4 h päivässä eskaria varten. Puoli vuotta ei kuulemma riittänyt, kun muut lapset olisivat jo syksyn aikana ryhmäytyneet ja uusi lapsi olisi ilmestynyt tammikuussa. Yritin siis ehdottaa että menisi päiväkotiin tammikuussa. Keskustelimme yhdessä kotona asiasta ja totesimme että poika jatkaa kerhossa vielä viimeisenkin vuoden ennen eskaria. Ajattelin että piru vie jos pitää harjoitella vuosi eskaria varten ja sitten eskarissa vuosi koulua varten, että eikö lapsi saa olla lapsi enää???
VastaaPoistaNiin vaan kotihoidossa (2 krt/vk kerhon lisäksi) ollut poika oppi kesällä lukemaan. On eskarissaan ainoa, joka osaa. Lukee jo pitkiä vaikeita sanoja ja kirjoittaa myös. Pari hyvää kaveria on löytynyt, vaikka eskaria on takana vasta 7 päivää. Kuulemma niidenkin kanssa on jo tekemistä että ehtii leikkiä molempien kanssa tasapuolisesti. :D
Meillä kerhossa jatkamisen syy oli edellä mainitun lisäksi se että en todellakaan halunnut kuskata joka ikinen päivä neljäksi tunniksi kolmen lapsen kanssa, joista yksi olisi ollut vastasyntynyt vauva syksyllä. Matkaa reilu kilometri kävellen ja kerhoon kahdesti viikossa 700 m. En halunnut itselleni mitään ylimääräistä pakollista vauvan lisäksi. Sen tähden ehdotin tuota tammikuuta.
Hyvin meillä meni kotona. Käytiin avoimessa päiväkodissa ja seurakunnan perhetuokiossa. Kurjaa tuo yleinen asenne, että pitäisi viedä päiväkotiin ja kotihoito ei kelpaa. Sain osakseni kummastelua.
Joo, just tuo! On ihan eri asia, jos on hoidon tarve, tai muuten haluaa lapsen hoitoon viedä, kuin se että pitäisi muka valmistautua eskariin, hohhoijaa.
PoistaVautsi, tosi ajoissa on oppinut lukemaan! :) Ihana kuulla että kavereita on syntynyt :) Olen itsekin töissä nähnyt, että vaikka osa porukasta olisi kavereita jo ennestään, tuo eskarin aloitus uusia kavereita kaikille, eikä ne kotona olleet ole kyllä ilman kavereita jääneet.
Joo, tuo kuskaaminen on kyllä oma hommansa. En itsekään haluaisi jokapäiväistä rumbaa tässä vaiheessa, kun se ei ole mitenkään pakollista vielä. Se on kuitenkin edessä sitten jossain vaiheessa!
Mulla aika sama ajatus kun sinulla, hyvin meillä menee kotonakin, vaikka jotkut sitä tosiaan kummastelee. Kummastelkoot :)