Kotiäidin varastetut lukuhetket

Milloinhan tartuin viimeksi oikeaan kirjaan? Lastenkirjoja ei lasketa, koska niitä nyt tulee hipelöityä harva se päivä. "Omaan" kirjaan tarttumisesta taitaa olla pieni tovi. Lukenut olen kuitenkin, olen olen! Olen heittäytynyt niinkin villiksi, että olen lähiaikoina alkanut lukemaan e-kirjoja. Kaikkea se kotiäitielämä teettääkin ;)

Jännä, miten silloin kun e-kirjat tulivat, tyyliin vannoin, etten sellaiseen pyhäinhäväistykseen koskisi. Vaan niinpä olen tänäkin kesänä lukenut jo useamman kirjan tällä tavoin, ja niinkin pieneltä näytöltä, kuin kännykästä.

Omia, varastettuja hetkiä

Lukeminen on aina ollut minulle tärkeä harrastus, mutta nykyään nuo lukuhetket eivät välttämättä ole niin kovin pitkiä hetkiä kerrallaan, ja välillä mahdollisuus kirjanlukuhetkeen tulee ihan yllättäen, silloin, kun sitä fyysistä kirjaa ei ole näkyvillä. Onkin oikeasti tosi kätevää lukea kännykällä, miksei kukaan kertonut mulle aiemmin!

Pieni ruutu, niin yksi näytöllinen on aika nopsaa slimäilty ja luettu. Ja tähän ei tarvitse kun yhden käden, toisin kuin tavallisen kirjan kanssa. Ihan parasta. Omia pieniä hetkiä, joita kotiäitiarjessa saa itselleen nipsaistua sieltä täältä. Niinpä olenkin lukenut bussissa lasten nukkuessa rattaissa, kotona ruokaa toisella kädellä laittaessa ja vähän kaikkialla silloin, kun lapsilla on muuta puuhaa ja äidin pelkkä fyysinen läsnäolo riittää. Oikeat kirja kun ei aina ole käden ulottuvilla siinä hetkessä, ja jos hetki sattuu olemaan lyhyt, se voi olla mennyt jo siinä kohtaa kun oikea kirja löytyisi.

Ja automatkat! Ihan ihmeellistä, että olen pystynyt lukemaan kännykällä kirjoja, vaikka tavallisten kirjojen lukeminen autossa saa minut voimaan pahoin. Me oltiin juuri vähän pitemmällä autoreissulla, ja silloin sainkin luettua useamman kirjan.

Vielä tosin on kirjaston tarjoamat e-kirjat lukematta, sillä olen kahlaillut maksullisten kirjapalveluiden ilmaisjaksoja läpi. Mutta täytynee kohta alkaa myös testaamaan kirjaston tarjontaa siltä osalta.

Monenlaista olen lukenut, mutta tänä kesänä lemppareinta on ollut Suomen historia, höystettynä sen ajan ihmisten elämällä ja ihmissuhteilla. Enni Mustoselta olen lukenut monta kirjaa, mutta kyllä vaan Syrjästäkatsojan tarinat (sarjassa on ilmestynyt tällä hetkellä kuusi kirjaa) ovat olleet jännimmät ja mielenkiintoisimmat. Herrasväen elämää palvelijan näkökulmasta, tuttuja nimiä Suomen historiasta, sotaa, ihmissuhteita ja sujuvaa kerrontaa. Jossain arvosteluissa näitä kirjoja verrattiin Downton Abbeyn tyylisiksi, ja joo, voisin myös tavallaan rinnastaa nämä, molemmista tykkään. Hassua, että tällaista romaania lukiessa avautui taas palanen Suomen historiasta ihan uudella tapaa. Suosittelen!

Ootteko kokeilleet e-kirjoja? Onko lukutottumuksiin tullut minkälaisia muutoksia lapsiperheytymisen myötä?