Yksi meidän kesäkuisen roadtripin vierailupaikoista oli Auschwitzin keskitysleiri Puolassa. Keskitysleiri sisältää leirit, I ja II, joiden välillä kulkee ilmainen bussikuljetus nonstoppina. Me ajeltiin paikan päälle I-leirin puolelle omalla autolla heti aamusta, jolloin auton sai helposti keskitysleirin omalle, maksulliselle parkkipaikalle aivan viereen.
Ilmaiseksi sisään
Vähän jännitti etukäteen, että pääseekö keskitysleirille sisään "ihan noin vain", kun nettisivuilla kehotetaan varaamaan opastus esimerkiksi kaksi kuukautta aikaisemmin. Heh, meillä kun ei ollut reissun ajankohdat niin jäsentyneitä vielä keväällä, joten ei siis ollut mitään varattuna.
Itse Auschwitz kun on vierailupaikkana ilmainen, vain opastus paikkaan on maksullinen. Tämä tieto oli jotenkin epäselvästi saatavilla netissä, ja siksi epäilytti, että pääseekö sinne sitten ollenkaan.
Mutta helpostihan se sitten kävikin. Infosta kuvallisilla henkkareilla saatiin ilmaisliput, joita sitten portilla vilautettiin. Jos tämä oli helppoa, niin sitäkin tarkempaa oli laukun viemisen kanssa. Vain noin a4-kokoisen kassin sai viedä alueelle, ja tästä olivat tosi tarkkoina portilla. Meidän kassi oli hitusen isompi, mutta puolityhjä, ja ajateltiin että se riittäisi kun kassin saa laitettua tarvittavan pieneksi. Ei kelvannut ei. Käytiin sitten autossa vaihtamassa tavarat vielä pienempään pussiin, jossa myöskään ne ulkomitat suoristettuina eivät olleet liikaa ja vihdoin päästiin turvatarkastuksen kautta keskitysleirin puolelle.
Sisällä leirissä
Koska oltiin liikkeellä heti aamusta, keskitysleirialueella oli vielä mukavan väljää, joten mahduimme helposti kulkemaan lasten kanssa omaan tahtiin. Opastuksen puuttuminen ei haitannut, koska voi olla että lasten kanssa liikkuessa siitä olisi kuitenkin jonkun verran mennyt ohi, ja todennäköisesti ei oltaisi päästy kiertämäänkään leiriä haluamaamme tahtiin. Näin oli meille hyvä, kun mukana oli nämä silloin 8kk ja 2v9kk tyypit. Isompi jaksoi alkuun kävellä itse, mutta aika paljon tuon ykkösleirin puolellakin on kävelemistä ja portaita jne, joten parin tunnin jälkeen hän olikin jo sylikamaa, ja lopulta nukahtikin Manducaan kakkosleirin puolella. Pienempi kulki rengasliinassa.
Sen parin tunnin kiertelyn jälkeen oli porukka alueella jo selvästi lisääntynyt, ja opastettuja porukoita oli joka paikassa tukkien meidän tiet :D Siinä kohtaa olikin jo hyvä siirtyä kakkosleirin puolelle, jossa sinällään ei ollut niin paljon nähtävää kuin ykkösleirissä, vaikka oikeastaan vain se kakkospuoli oli sellainen, minkälainen mielikuva itselläkin oli keskitysleiristä. Peltoalue parakkeineen. Ykköspuolen rakennuksiin kun oli koostettu museotiloja keskitysleirin eri aihepiireistä.
Ei suositella alle 14-vuotiaille
Auschwitziä ei suositella alle 14-vuotiaille, sillä kuvat nälkiintyneistä lapsista ja muista vastaavista voivat olla rankka kokemus lapselle. Itse toki ajattelen niin, että kukin tuntee lapsensa ja tekee päätökset sen mukaan. Meidän lapset ovat vielä niin pieniä, ettei paikan julmuus tietenkään vielä avautunut heille, vaan he kokivat koko paikan hitusen tylsänä. Hyvin he jaksoivat kuitenkin kokonaisuudessaan.
Kauheasti alueella ei pikkulapsia näkynyt, muutamia vain. Sen sijaan teini-ikäisiä oli paljon, useampia ryhmiä. Ehkä mekin vieraillaan täällä seuraavan kerran viimeistään sitten, kun lapset ovat teini-ikäisiä, jos ei aiemminkin.
Keskitysleirillä meidän vajaa kolmevuotias lapsi mietti ja kyseli paljon asioita. Paljon hänelle kerrottiinkin, mutta skippasin kaasukammion ja polttouunit suosiolla selityksistä. Ehkä odottelemme vähän lisää ikää ja ymmärrystä. Lapsi muistaa kuitenkin, että "Ausvitsissä oli pahoja asioita, ihmisille kävi huonosti".
Oma kokemus
Itselle tämä oli eräänlainen pyhiinvaelluspaikka, paikka jossa olen pitkään halunnut vierailla ja nähdä omin silmin. Eräässä kyltissä paikanpäällä luki "Forgetting them means letting them die again." Hyvin kuvaava lausahdus. On niin helppo unohtaa asiat joita ei ole itse omin silmin nähnyt.
Mikään paikasta otettu kuva ei oikeastaan tunnu miltään, mikään niistä ei välitä sitä fiilistä, jonka paikan päällä saa miettiessään, että voi apua, tällaista me ihmiset ollaan joskus hommailtu. Aika kamalaa.
Valokuvat perheistä ja tarinat heidän kohtaloistaan olivat ehkä koskettavimpia asioita itselleni. Huonekaupalla valokuvia sairaiden aikojen uhreista.
Mie olen käynyt kahdella keskitysleirillä, Auschwitzissa ja Bergen-Belsenissä, tosin jälkimmäisestä ei ole jäljellä paljoakaan. Hyvin vaikuttavia paikkoja, vetävät hiljaiseksi ja miusta on erittäin hyvä, että niihin pääsee vierailemaan.
VastaaPoistaJa riippuu lapsesta, ottaisinko heitä mukaan tai miten homma hoidettaisiin. Ellu on viisi ja hänelle pitäisi jo selittää paljon sellaista, mihin hän ei vielä mielestäni ole valmis. Toisaalta Auschwitzissa varsinkin olisi mahdollisuus jättää menemättä hänen kanssaan tiettyihin huoneisiin ja käydä siellä vaikka vanhemmat vuorotellen, sillä aikaa kun toinen katselee lasten kanssa perhosia tms.
Viimeistään yläasteella aiomme kyllä viedä tytöt Auschwitziin ja muutenkin holokaustin kannalta opettavaisille ja merkittäville paikoille. Mielestäni ne ovat hyvin tärkeitä ja opettavaisia paikkoja monellakin tapaa.
Joo, en itse asiassa edes ole aivan varma, että käytiinkö me ihan kaikissa paikoissa edes, eli juu, hyvin onnistuu paikkojen valikoiminen :D :)
PoistaOn kyllä tosi opettavaisia paikkoja, indeed.
Aika samoilla linjoilla kuin Minna, riippuu lapsesta ja lapsen iästä. En ehkä veisi enää nyt 3-vuotiasta, joka kyselee paljon ja pohtii muutenkin kuolemaa kovasti. Voisi olla vähän liian iso pala purtavaksi. Pienempänä olisin voinut viedäkin ja sitten taas uudestaan ehkä juuri siinä 14-15-vuotiaana.
VastaaPoistaEn ole tosin itse käynyt yhdelläkään keskitysleirillä. En ole varma, miten kestäisin sen. Jo Anne Frankin talo oli aika vavahduttava kokemus.
Mie en ole käynyt muilla keskitysleireillä, kuin tuolla. Myös Anne Frankin talo on meillä käymättä.
PoistaHauskaa, miten erilaisia lapset on. Meidän tuolle vajaa 3-vuotiaalle tuo ei ollut kovin "paha" paikka, mutta toisaalta niin ajattelinkin asian olevan.
En oo käyny mutta on kanssa ns. haave. Lasta en veisi. Mein 4v on niin fiksu, herkkä ja kova kyselemään että ehdoton ei. En varmaan pystyisi myöskään keskittymään lapseen omalta liikutukselta.
VastaaPoistaJostain luin aiemmin että siellä oli hirveästi sääntöjä esim. kuvaamisesta. Työ ette kokenu sellasta?
Toivottavasti pääset joskus käymään :)
PoistaMuutamassa paikassa oli kyltit, ettei saa kuvata. Muuten taisi saada aika vapaasti ottaa kuvia.