Varhaiskasvatus ei ole rakettitiedettä

Vaarallinen kotihoito

Kuluneella viikolla on useammassa nettijulkaisussa uutisoitu tutkimuksesta, jonka mukaan kotihoito lisäisi lasten kehitysongelmia. Ai että, pienten lasten omaan tahtiin kasvaminen ja kehittyminen onkin yhtäkkiä kehitysongelma? Sama tutkimus tosin totesi, ettei eroja ole enää myöhemmin, ja ettei vaikutusta ole koulutuloksiin. Koko tutkimus siis kumosi itsensä, mutta silti sitä on otsikoitu ja mainostettu kuin jotain uutta ja ihmeellisen hienoa asiaa. Ja lisäksi Palkansaajien tutkimuslaitos toivoisi tutkimuksen tuovan tieteellistä näköalaa aiheesta keskustellessa. Heh.

Tutkimuksen tilaaja/tekijä on Palkansaajien tutkimuslaitos. Kertoo jo aika paljon lähtöasetelmasta ja siitä, mitä tutkimuksella haetaan ylipäätänsä. Ja tulos heillä on se, että 1-2-vuotiaille tekisi hyvää olla kodin ulkopuolella järjestettävässä varhaiskasvatuksessa osallisina, koska ilmeisesti varhaiskasvatuspalveluja käyttävillä lapsilla oli ollut paremmat tulokset  neuvolan testeissä.

Let them be little

Vaikka oikeastihan on ihan normaalia, että toinen kaksivuotias kertoo jo tarinoita, ja toinen vasta sanoo muutaman sanan. Ja toinen saattaa osata jo kuperkeikan, kun toinen vasta pikkuhiljaa uskaltautuu kiipeämään kiipeilytelineen alimmalle narulle, äidin kädestä kiinni pitäen. Ja joku saattaa osata ulkoa jokaisen päiväkodin aamuhetkissä joka päivä toistetun asian. Normaalisiti kehittyviä, pieniä taaperoita, jotka etenevät taidoissaan omaan tahtiinsa. Kunpa vaan heille myös annettaisiin rauha siihen.

Ilmeisesti tarkoituksena vain saada yksi syy lisää viedä perheiltä kotihoidontuki pois ja näin kaventaa perheiden omaa valinnanvapautta.


Tuloksiin on käytetty mm. lastenneuvoloiden testituloksia. Jos mietin vaikka oman perheeni kohdalta, niin jo se, että käymme neuvolassa hyvin harvoin, voisi edesauttaa lasta kokemaan neuvolan testitilanteen jännittäväksi. Ja jännittävä tilanne usein vaikuttaa myös käytökseen. En kutsuisi tuloksia silloin kovin luotettaviksi. Toki uskon, että varmasti neuvolassa on myös tilanteita, jolloin on hyvä jo lapsen alkutaipaleella havaita, jos lapsi tai perhe tarvitsisi enemmän tukea. Mutta pelkkä kotihoito ei kuitenkaan ole syy tuen tarpeelle.

Kuten tuossa tutkimuksessakin on todettu, kouluarvosanoihin ei vaikutus yllä. Eli jos jotain konkreettista eroa oikeasti on, on se tasaantunut kuitenkin ajan kanssa kouluun mennessä.

Thl:n ohjeistus leikki-ikäisen neurologisen kehityksen testaamisesta löytyy täältä. Suurin osa noista testattavista asioista tehdään vähän isommalla lapsella, 4- ja 5-vuotiailla. 4- ja 5-vuotiaiden taidoissa on ollut eroa niin, että varhaiskasvatuksen lapset pärjänneet näissä testeissä paremmin. No mutta tietenkin, etenkin päiväkodeissa kun toistetaan toistetaan toistetaan samankaltaisia toimintoja, niin kyllähän ne jäävät päähän. Kotihoito puolestaan ei välttämättä koostu ihan samanlaisista asioista, eikä onneksi tarvitsekaan!

Tutkimuksessa mainitaan, että on varmaankin monta syytä sille, miksi kotihoito näkyy neuvolatuloksissa, muttei myöhemmin koulutuloksissa. No, jännä juttu, olisiko vaikka se, että neuvolatesteissä kysytään asioita, joita varhaiskasvatuspalveluja käyttävät ovat varmemmin opetelleet :D

Turha ottaa stressiä normaalisti, omaan tahtiinsa kehittyvistä ja oppivista lapsista, joista suurin osa elää kotona hyvää perusarkea, oppien omaan tahtiinsa asioita. Entäs sitten, jos kaikkia taitoja ei opita tietyn listan mukaisessa järjestyksessä? Pääasia on, että ne kuitenkin opitaan. (Ja kuten tutkimuskin tosiaan osoittaa, eroja ei ollut koulutuloksissa.)

Miksi 1- tai 2-vuotiaan tarvitsisi osata vielä ihan hirmuisesti kaikkea? Eikö edes taaperona lapsentahtinen oppiminen ole enää sallittua? 

Suomessa on enimmäkseen laadukasta varhaiskasvatusta. Tai on ainakin silloin, jos ryhmäkokoja ja työntekijöiden oloja ei viedä äärimmilleen. Ikätasolle sopivaa tekemistä, oppimista, vertaissuhteita ja turvallisia aikuisia. 

Päivähoidon päätarkoitus on ollut aiemmin hoitopaikka lapselle. Nykyään, kun  päivähoidon sijaan on ryhdytty puhumaan varhaiskasvatuksesta, saa siitä  käsityksen, että varhaiskasvatuspalveluissa tapahtuisi jotain todella erikoisen ihmeellistä, mitä muualla lapsi ei voisi saavuttaa, ja joka suorastaan on lapsen oikeus. Ikäänkuin kotihoidossa olevat lapset jäisivät jostain paitsi, kun eivät ole näiden kyseisten palveluiden käyttäjiä. 

Itse lastentarhanopettajana ajattelen, ettei varhaiskasvatus ole mitään rakettitiedettä. Se on ihan tavallista elämää, tokikin päiväkodeissa se on hyvin suunniteltua sellaista, jo ihan päivän toimivuudenkin kannalta. Ja toki yleensä sisältökin on harkittua ja ammattitaidolla suunniteltua, jotta varhaiskasvatussuunnitelmiin asetetut tavoitteet tulisivat toteutetuksi. Tosin kun resursseista koko ajan leikataan, kärsii myös se tulos. Kun henkilökuntaa on liian vähän tai sijaisia ei palkata, ei välttämättä hienoja suunnitelmia saakaan toteutettua, vaan päivä kuluukin vähän soveltaen - vain selviytyen. Laadukas varhaiskasvatus onkin vain laadukasta lasten tarhaamista.

On ihan ok viedä lapset varhaiskasvatuksen palveluiden pariin, mutta on myös ihan ok olla viemättä. Jokaisen perheen tulisi saada valita itselleen sopiva vaihtoehto. Myös kotihoidossa olevilla lapsilla voi olla ihan huippuhyvät valmiudet koulumaailmaan aikanaan :)

Ihan tavallista kotihoitoarkea voi seurata lisäksi myös instagramissa


edit. muutamaa kohtaa hiukan muokattu :)