sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Imetys ei ole pois isältä



Imetys. Meidän vauva on pian 8kk ikäinen. Tämänkertaista imetystaivalta on takana vasta hetki, tai siltä se ainakin tuntuu. Ja niinhän se loppupeleissä onkin, pieni hetki vain ihmiselämässä. Esikoista imetin kutakuinkin vuoden ja kahdeksan kuukautta, ja tälläkin kertaa ajatuksena on se noin kaksi vuotta, joka on Maailman terveysjärjestön ns. minimisuositus. Suomen neuvoloissahan minimisuositus on vuoden verran. Tämän on kerrottu olevan puhtaasti vain siksi, koska täällä muutenkin imetetään melko heikosti, ja korkeampi "tavoite" lannistaisi entisestään.

Nykyään puhutaan paljon tasavertaisesta vanhemmuudesta, mikä onkin hieno asia. Molemmat vanhemmat ovat tärkeitä, tosi tärkeitä. Välillä tuntuu kuitenkin, että asiat viedään äärimmäisyyksiin monessa jutussa.

Vaikka vanhemmat ovat samanarvoisia, ei heidän tarvitse tehdä kaikkea samalla lailla, tai muutenkaan samoja asioita. Ollaanhan me kaikki ihmiset muutenkin erilaisia! Miehet eivät imetä, naiset taas tähän ihmeelliseen asiaan pystyvät. Pääsääntöisesti ainakin näin perin nämä roolit jakautuvat. Vaan onko se toiselta pois? Ei sen pitäisi ainakaan olla! Välillä törmää ajatukseen, että tuttipulloja ostetaan sen vuoksi, että isäkin pääsee sitten ruokkimaan lasta, eikä äiti pelkästään saa vauvaa omittua itselleen imetyksen vuoksi. Öh?

Onhan se tuttipullo sillon ihan tarpeellinen, kun äiti, joka imettää kokee sen tarpeelliseksi. Ja tietenkin korviketapauksessa se on aivan eria asia, mutta siitä eivät nämä ajatukset kerrokaan :)

Täysimetys kestää maksimissaan sen 4-6 kuukautta, jonka jälkeen muutakin sapuskaa alkaa olla tarjolla, eikä merkitystä ole enää sillä, kuka sen ruoan tarjoilee, tissimaitoa lukuunottamatta. Tietenkin vauvavuoden hetket voivat tuntua ihan äärettömän pitkiltä, mutta pieni hetki se on loppupeleissä.




Vaikka imetys on äidin ja lapsen välistä, on isäkin siinä äärimmäisen tärkeässä roolissa tukemassa imetystaipaleella. Ja kun isä on kiinnostunut lapsestaan, varmasti niitä isän ja lapsen yhteisiäkin hetkiä alkaa löytymään, kun elämä ei ole pelkkää imetystä kuitenkaan kovin kauaa yleensä. Sylittelyt ja läheisyys ylipäätänsä, höpöttelyt ja muut puuhailut. Mitä nyt isä ja lapsi yhdessä keksivätkään. Ihania, niin arvokkaita ja tärkeitä hetkiä.


Kiitos sinulle mies, joka tuet lapsesi äitiä imetyksessä ja rakennat suhdetta lapseen jo alusta asti. Oma mieheni mukaan lukien 

7 kommenttia:

  1. Sori jos tää on tyhmä kysymys mutta miksi et halua imettää pidempään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mitenkään tyhmä kysymys :)
      Omalla kohdallani nämä eivät ole mitenkään kiveen kirjoitettuja asioita, esikoisen imetyshän päättyi hänen omasta aloitteestaan, kun olin jo uudestaan raskaana eikä maitoa herunut niin helposti. Ei se tandemimetyskään ollut poissuljettu vaihtoehto, mutta kieltämättä esikoisen imetys loppui tosi helposti vähän kerrassaan.

      Tälleen vähän epäselvästi ilmaistuna, voisin siis aivan hyvin imettää pitempäänkin, se jää tälläkin kertaa nähtäväksi. Se 2v on kuitenkin tietynlainen tavoite mielessä.

      Poista
  2. Ehkä silloin, kun odotetaan ensimmäistä vauvaa ja isä on kovasti innoissaan, voi joistain tuntua siltä, että jäädään jostain paitsi, jos ei pystytä osallistumaan alusta asti samanarvoisesti lapsen hoitoon. Toisen lapsen kohdalla en usko, että oikein kenestäkään voisi tuntua samalta, koska vauvassa riittää kuitenkin molemmille niin paljon puuhaa, ja siinä isosisaruksessa, onhan se valtava helpotus jos siinä hommassa edes pienimmän ruuat ovat aina äidillä mukana. :D Ja kun imetyksen hyödyistä on nykyään olemassa niin paljon tietoa, niin kyllähän se isäkin tavoittaa.

    Meillä imetyksessä oli haasteensa molempien tyttöjen kanssa. Olisin varmaan lopettanut Veenun imetyksen todella pian, jos mies ei olisi tsempannut ja ollut olkapäänä, jota vasten itkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luulen kans, että enemmän esikoisen saaneiden tunteita. Jostain kumman syystä sitä puuhaa kyllä tosiaan on ihan riittävästi.. :D

      Onneks siulla oli niin hyvä tsemppaaja<3

      Poista
    2. No niinpä! Yli vuoden imetys korjasi kummasti ensimmäisen imetyskokemuksen traumoja!

      Poista
  3. Meillä esikoinen oli tissipoika ja imetin häntä 1 v 8 kk. Hän itki sen jälkeen tissin perään monta iltaa. Hän oli tottunut nukahtamaan rinnalle syliin ja siitä kannettiin sänkyyn. Sen jälkeen oli melkoinen opettelu uudessa nukahtamistavassa.

    Toista imetin vähän vajaa 1 v 6 kk. Odotin silloin kolmatta. Hän ei ollut yhtään tissin perään. Imaisi muutaman kerran ja se oli siinä. Iltaisin siis lopuksi pelkästään. Hän ei kaivannut sitä enää yhtään. En tiedä huomasiko edes, että se jäi pois. Siltä ainakin vaikutti. :D

    Vielä ei ole ajatuksia kauanko aion jatkaa tämän 8 kk neidin kanssa. Ainakin vuoden, mutta jatkan sen mukaan miltä molemmista tuntuu.

    Täysimetyksellä mentiin 6 kk näiden kahden nuoremman kanssa. Esikoisella aloitettiin kiinteät jo 4 kk iässä kun kuvittelin sen parantavan yöunia. Ei parantanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa miten erilaisia lapset on :)

      Aika harvalla taitaa ne kiinteät parantaa yöunia, vaikka neuvolasta ilmeisesti aika sitkeästi niitä asiaan tarjoillaankin ehdotukseksi :)

      Poista