Lasten Wien - Kindermuseum Zoom

Reissua on vielä jokunen päivä jäljellä, mutta ajattelin tähän väliin kirjottaa jo ylös muutaman ajatuksen reissunpäältä.

Olimme Wienissä kaksi yötä, joten aikaa kaupungin valloitukseen meiltä löytyi puolitoista päivää. Tavallisten turistikiertelyjen lisäksi suunnattiin myös lasten menomestaan, Kindermuseum Zoomiin, jonka olin löytänyt googlettelun tuloksena. Zoom kindermuseumissa on erilaisia aktiviteetteja/workshoppeja eri ikäisille, joihin paikat varataan etukäteen netissä.

Koska noi meidän muruset on pieniä, varasin meille liput 8kk-6-vuotiaiden Zoom Oceaniin, jonka mainostettiin tuovan mukavia leikkihetkiä, joiden sisällöt on tarkasti mietitty edistämään monenmoista oppimista. Lisäksi se kuulosti sellaiselta, missä ei haittaisi, vaikkei me saksaa osatakaan.

Ja kiva juttuhan se olikin! Tunnin mittainen setti, jonka alussa ja lopussa kaikki osallistujat koottiin muutamaksi minuutiksi yhteen pienen infon ja loppuheippojen ajaksi. Sujuvasti mekin vilkuteltiin siinä muiden mukana.

Muu aika olikin vapaata leikkiä ja tutkimista Zoom Oceanissa. Famosa-laiva sekä vedenalainen maailma olivat tutkittavina ja ihmeteltävinä. Sai ohjata laivaa, laskeutua ruumaan, tähystellä kaukoputkilla, onkia, tutustua vedenalaiseen leikkimaailmaan, seikkailla sukellusveneessä, ratkaista tehtäviä, ja vaikka mitä muuta. Zoom Ocean olikin kuin pieni Hoplop, teemalla, harkitulla sisällöllä ja rajatulla osallistujamäärällä varustettuna.

Hurjan kiva kokemus kyllä, eikä hintakaan ollut kuin neljä euroa per lapsi (kaksi lasta=kaksi ilmaista aikuista). Jos Wienissä kaipaa puuhaa lapsille, niin suosittelen :)

Kannatti uskaltaa mukaan! 

Vikoihin reissupäiviin mukaan pääsee myös instagramin puolella iloelolaura

"Äiti joko nyt?" -arjen helpottaja

Lapsi on kasvanut, ja on taas uuden vaiheen vuoro. Joko-vaiheen vuoro tällä kertaa. "Äiti joko mennään? Äiti nyt! Tule jo! Jokojokojoko? Äiti, koska mummo tulee? Mennään nyt!". Tällaista jatkuvaa mantraa kuuluu meillä arkeen aika paljon tällä hetkellä. Ja mitä omasta lapsuudestani muistelen, niin tämä vaihe ei taida olla kovinkaan lyhyt ajanjakso..

Aikakäsitys pari-kolmevuotiaalla lapsella on vielä vähän omanlaisensa. Hetki, kohta ja pian nyt ovat muutenkin melko abstrakteja käsitteitä, joiden pituus vaihtelee tilanteen ja puhujan mukaan.

Monissa päiväkodeissahan onkin vastaavanlaisia tilanteita varten käytössä Time Timer -kellot, joista lapsi näkee selvästi ajan vähenevän. Ajattelinkin aluksi, että jooo, meille kans sellainen, ne on ihania, kunnes pieni googlailu muistutti niiden olevan aika hintaviakin, noin 60-80 euroa kappaleelta. Uh, vähän liikaa kellosta.

Pari kertaa testattiin munakelloakin, mutta eihän se ole yhtään sama asia, kun ei siitä näe ajankulua samalla lailla. Asia jäikin hautumaan, kunnes netin kokkikaupoissa (ainakin Eiring ja Heirol) vieraillessa mies huomasi, että täältähän näitä kelloja löytyykin abaut kympillä! Sellainen kotiututteenkin sitten meille saman tien.

Monessa joko mennään -tilanteissa tästä onkin ollut paljon apua meillä, ja täytyypä testata myös, helpottaisiko tämä kello sitä harmia, mikä syntyy kun lastenohjelmien katselu loppuu!

Mikä teillä parhaiten rauhottaa odotusta ja jokojoko-tilanteita?

Arjen jokojokoja ja muuta eloa voi seurata myös instagramin puolella iloelolaura

Lukusuositus: synnytys ja obstetrinen väkivalta

Onko obstetrinen väkivalta terminä tuttu? Se tarkoittaa synnytystilanteessa, raskaana ollessa tai synnytyksen jälkeen tapahtuvaa synnyttäjän oikeuksien loukkaamista, sanallisesti tai fyysisin teoin. 

Suurin osa äideistä ylläolevissa tilanteissa saa osakseen kunnioittavaa kohtelua, mutta eivät kaikki. Ja näistäkin on tärkeää puhua, vaikka monissa keskusteluissa ongelma kyseenalaistetaan, että "ei meillä Suomessa mitään sellaista!". Mutta on kuitenkin, meillä Suomessakin.

Obstetrinen väkivalta on usein rakenteellista väkivaltaa, eli se ei sinällään kohdistu yksittäisiin synnyttäjiin henkilökohtaisesti, vaan rakenteet, toimintatavat ja hiljainen hyväksyntä aiheuttavat tilanteita, joissa synnyttäjä kokee oikeuksiensa tulleen poljetuksi.

Kun asiasta puhutaan ja sitä tuodaan esiin, myös muutokset ovat mahdollisia. 

Tästä aiheesta on monta hyvää kirjoitusta, ja koenkin, ettei mun kannata kirjoittaa uudestaan samaa, joten vahva lukusuositus aiheesta allaoleviin linkkeihin.



Huom! Ei ehkä paras aihe, jos olet synnytykseen valmistautumassa. 


https://blogit.kansanuutiset.fi/latteaiti/ma-muuten-leikkasin-sun-valilihan

https://blogit.kansanuutiset.fi/latteaiti/ei-on-ei-myos-synnytyksessa

https://synnytysloukkaus.wordpress.com


Kuva Pixabay

Tykkää kuin hullu puurosta - Sormiruokailukuulumisia

Vauva on saanut parin kuukauden ajan tutustua ruokaan pääsääntöisesti sormiruokailemalla. Reissussa ollessa puurot on syötetty pikkusuuhun lusikalla, mutta muutoin taitavat vauvan omat pienet sormet olla parhaat välineet syömisessä tässä kohtaa elämää.

On kyllä ollut ihanaa katsella vauvan tutustumista ruokaan! Niin suloista ja hassua, ja toki tietenkin myös erittäin sotkuista.

Meidän vauva on aika hyvä syömään, pääasiassa ainakin. On kyllä ihan ihmeellistä seurata häntä, kun esikoinen puolestaan söi vauvana ihan pikkuhiiren annoksia, niin tämä tuntuu taas niin uudelta ja jännältä, että syöminen voi sujua näinkin mallikkaasti! Samaa esikoisella ja tällä vauvalla on se, ettei kumpikaan ole suuremmin kakonut ruokaa, jotain pieniä yskimisiä lukuunottamatta. Ja koko ajan se ruoankäsittelytaito vain paranee onneksi.

Selviä lemppareitakin on löytynyt! Kerran Mummin luona kyläillessä maisteltiin hirssipuuroa, ja siihen hän nyt sitten on ihastunut ikihyviksi. Kun hän näkeekin hirssipuuroa, niin ranteet alkavat pyörimään ja suu aukeaa! Hauskaa. Hirssipuuro on siitäkin kyllä kätevä, että sitä voi syödä kylmänäkin. Tämä onkin ollut jo useamman kerran reissueväänä hänellä, ja sitä on sitten purkista luskoitu, nam nam!

Myös jäiset mustikat ovat suurta herkkua, kuten myös maissinaksut, keitetty/höyrytetty parsakaali ja kesäkurpitsa. Muut ruoat häntä kiinnostavat vähän vaihtelevasti. Monenlaista on maistettu, erilaisia uunirieskoja, munakkaita, pötköjä ja pyöryköitä taiteiltu fiiliksen ja kaapinsisällön mukaisesti.

Saa nähdä miten reissulta löytyy syötävää pikkutyypille!

Meidän arjen sormiruokailuihin ja muihin hetkiin pääsee mukaan myös instagramin puolelta.

Ylipakkaamistako? Roadtripin pakkauslista

Juteltiin kaverin kanssa meidän tulevasta roadtripistä, ja siitä, mitä kaikkea pitää pakkailla mukaan. Kaveri kysyikin, että olenko sellainen ylipakkaaja. Jäin itsekin tätä miettimään, että niin, olenko? Mielestäni osaan väillä olla hyvinkin harkitseva pakkaaja, mutta mieluummin otan kamppeita mukaan varmuuden vuoksi, kuin niin, että sitten pitäisi kaikenlaista ostella pitkin matkaa. Onko se sitten ylipakkaamista? En ainakaan myönnä mitään! :D

Tai onko se sitten sitä ylipakkaamista, kun reissuun pakattavia tavaroita on pyöritellyt päässään useamman viikon ajan? Tiedä häntä. Kauhea määrä tavaraa tälläkin kertaa lähtee mukaan, mutta tälle reissulle ei onneksi tarvitse pakata talvihaalareita tai kuravaatteita, huh. Lista ei sisällä omia kalsareita, lasten juttuja pelkästään.

Välipaloja - Jonkun verran pikkusnacksejä on hyvä olla lähtiessä mukana, niin on vähän reissujemmaa, eikä tarvitse jokaisen pikkunälän kohdalla pysähtyä ja etsiä kauppaa. Tänä vuonna onkin erityisen ihanaa meidän reissussa se, että esikoinen pystyy syömään kaikkea! Viime vuoden kesälomareissun aikana esikoisella oli vielä jonkin verran ruoka-aineita, joita hän ei pystynyt syömään. Mukaan on pakattu mm. pussisoseita, maissinaksuja, rusinoita, riisikakkuja ja vauvalle puurohiutaleet.

Muut ruokajutut.  Mehujehu, ruokalaput, wipesit ja muut. Terävä veitsi ja kuorimaveitsi. Matkasyöttötuoli (kankainen miniversio) ja choomee-smoothiekorkit vauvalle.

Pientä puuhaa automatkoille. Mukaan lähtee useampi levyllinen lasten musiikkia, muutamia lasten lehtiä esikoiselle luettevaksi, ja varmaan joitakin kevyitä/pehmeitä leluja autoon leikittäväksi, sekä pädi lastenohjelmien katselua varten.

Istuinten kosteussuojat. Eli pissasuojat. Ihan hyvä olla vaipattomilla lapsilla varmuuden vuoksi, vaikkei mitään vahinkoja olekaan sattunut. Meillä onkin lapsen turvaistuimessa juurikin turvaistuimiin tarkoitettu kosteussuoja. Vauvalle kustomoin (vöille reiät, nips naps) turvakaukaloon pissasuojan kosteussuoja-alustasta, joissa on puuvillainen, pehmeä päällys. Toimii siis samalla ns. kesäpäällysenä, turvakaukalossa kun tuppaa tulemaan vähän hiki.

Matkapotta Potette. Meillä reissussa kulkee aina mukana matkapotta Potette, on kyllä tosi kätevä. Olin ensin ajatellut raahata myös tavallisen potan mukaan vauvaa varten, mutta olen nyt testaillut vauvallakin pottana Potettea, ja kyllähän hän näyttää sen kelpuuttavan. Onneksi kokeilin, oikein onnittelen itseäni tästä, että on edes yksi asia vähemmän mukana :D

Aurinkolasit, hatut, aurinkoöljy

Kengät. Esikoiselle kesäkengät, sandaalit ja rantakengät. Vauvalle kesätöppöset :)

Uimapuvut, uv-uima-asut, pyyhkeet, piknikviltti, pari hiekkalelua.

Auton ensiapupakkauksen lisäksi oma ensiapupakkaus, sisältäen mm. eteerisiä öljyjä akuutteja vaivoja tai vaikka auringonpolttamaa ihoa ajatellen,  11-yritn voidetta jne.

Vaatteita, pesuainettta ja tahranpoistoainetta. Pääsääntöisesti lyhythihaisia mekkoja/tunikoita, alaosiksi capreja ja shortseja. Muutamat neuletakit ja pitkät housut. Alusvaatteet. Kosteutta kestävät kestopussit likapyykeille (nämä ovat meillä tavallisesti kestovaippakäytössä, löytyy aina käsilaukusta.)

Vauvalle vaippoja. Meillä tavallisesti käytetään vauvalla kestovaippoja, reissussakin, jos vain ollaan autolla menossa. Nyt ei kuitenkaan ole järkevää kestoja ottaa, kun vaihdetaan majapaikkaa tiuhaan. Olen reissussa ennenkin pessyt kestovaippoja nyrkkipyykillä, heh. Edelleenkin tekisi mieleni ottaa kestovaipat mukaan, mutta järki sanoo että älä nyt ihmeessä :D En ota! En!

Matkarattaat, Manduca ja rengasliina. Ja vesiliina mahdollisia kylpylä/uintireissuja varten. Vanhat matkaraattaat saavat palvella vielä toistaiseksi, vaikka eivät olekaan mitään taskukokoa kokoontaitettuna. Päivitin juuri rengasliinankin uuteen versioon ja Manduca lähtee myös mukaan. Katsotaan sitten, kumpi lapsi missäkin menee :)

Peltorit molemmille. En kyllä tiedä missä tarvitsisi, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä me matkan varrella keksitään, eipähän ole sitten niistä kiinni :)

Eli paljon kaikenlaista on lähdössä mukaan. Lyhyemmillä reissuilla pärjäisi vaikka kuinka vähällä, mutta tässä reissussa vierähtää useampi viikko. Ja kun on varautunut moneen, vähentää se itselläni stressiä ja on helpompi keskittyä olennaiseen, seikkailuun!

Millaisia pakkaajia sieltä löytyy? 

Meidän reissua ja arkeakin voi seurata myös instagramissa iloelolaura

Imetys ei ole pois isältä

Imetys. Meidän vauva on pian 8kk ikäinen. Tämänkertaista imetystaivalta on takana vasta hetki, tai siltä se ainakin tuntuu. Ja niinhän se loppupeleissä onkin, pieni hetki vain ihmiselämässä. Esikoista imetin kutakuinkin vuoden ja kahdeksan kuukautta, ja tälläkin kertaa ajatuksena on se noin kaksi vuotta, joka on Maailman terveysjärjestön ns. minimisuositus. Suomen neuvoloissahan minimisuositus on vuoden verran. Tämän on kerrottu olevan puhtaasti vain siksi, koska täällä muutenkin imetetään melko heikosti, ja korkeampi "tavoite" lannistaisi entisestään.

Nykyään puhutaan paljon tasavertaisesta vanhemmuudesta, mikä onkin hieno asia. Molemmat vanhemmat ovat tärkeitä, tosi tärkeitä. Välillä tuntuu kuitenkin, että asiat viedään äärimmäisyyksiin monessa jutussa.

Vaikka vanhemmat ovat samanarvoisia, ei heidän tarvitse tehdä kaikkea samalla lailla, tai muutenkaan samoja asioita. Ollaanhan me kaikki ihmiset muutenkin erilaisia! Miehet eivät imetä, naiset taas tähän ihmeelliseen asiaan pystyvät. Pääsääntöisesti ainakin näin perin nämä roolit jakautuvat. Vaan onko se toiselta pois? Ei sen pitäisi ainakaan olla! Välillä törmää ajatukseen, että tuttipulloja ostetaan sen vuoksi, että isäkin pääsee sitten ruokkimaan lasta, eikä äiti pelkästään saa vauvaa omittua itselleen imetyksen vuoksi. Öh?

Onhan se tuttipullo sillon ihan tarpeellinen, kun äiti, joka imettää kokee sen tarpeelliseksi. Ja tietenkin korviketapauksessa se on aivan eria asia, mutta siitä eivät nämä ajatukset kerrokaan :)

Täysimetys kestää maksimissaan sen 4-6 kuukautta, jonka jälkeen muutakin sapuskaa alkaa olla tarjolla, eikä merkitystä ole enää sillä, kuka sen ruoan tarjoilee, tissimaitoa lukuunottamatta. Tietenkin vauvavuoden hetket voivat tuntua ihan äärettömän pitkiltä, mutta pieni hetki se on loppupeleissä.

Vaikka imetys on äidin ja lapsen välistä, on isäkin siinä äärimmäisen tärkeässä roolissa tukemassa imetystaipaleella. Ja kun isä on kiinnostunut lapsestaan, varmasti niitä isän ja lapsen yhteisiäkin hetkiä alkaa löytymään, kun elämä ei ole pelkkää imetystä kuitenkaan kovin kauaa yleensä. Sylittelyt ja läheisyys ylipäätänsä, höpöttelyt ja muut puuhailut. Mitä nyt isä ja lapsi yhdessä keksivätkään. Ihania, niin arvokkaita ja tärkeitä hetkiä.

Kiitos sinulle mies, joka tuet lapsesi äitiä imetyksessä ja rakennat suhdetta lapseen jo alusta asti. Oma mieheni mukaan lukien ♥

Lapsi oppii, vanhempi riemuitsee

Lapsi on oppinut potkupyöräilemään! Oi ilo ja autuus! 

Täällä äidillä on olllut vähän väsyneitä flunssapäiviä, jolloin voimaa ei ole ollut liikaa ja se on toki vaikuttanut myös mielialaan. Puolikuntoisenakin kauppaan on täytynyt mennä ruokatarpeita hakemaan, ja yllättäen olikin ihan ihme tapahtunut, kun potkupyöräily olikin jotenkin kummasti saanut tuulta allensa. Ihan yhtäkkiä vaan lapsi osaakin mennä huimaa vauhtia!

Potkupyörähän on saatu jo lähemmäs vuosi sitten, kun samanikäiset kuuluivat  jo pitkiä lenkkejä potkuttelevan pyörillään ympäri kyliä.  Syksyä onneksi riittikin pitkälti potkuharjoitteluihin, vaan silloin oli vielä tekniikka, ja sitä kautta se innostus asiaan hakusessa.

Mutta nyt se on löytynyt meillekin. Lapsen ilo omista kyvyistään on kyllä niin sydäntäpuristavan ihanaa. "Et saa minua kiinni, minä menen hurjaa vauhtia!", "äiti kato, äiti kato!". 

Sen myötä meillä on harjoiteltukin sanojen seis, stop, odota ja pysähdy sisältöä. Huh. Saattoi yksi päivä koko kaupunki kuulla kun tämä äiti karjaisi ohjeistuksen pyöräilevälle ipanalleen niin, että kurkkua kaihersi. Hups. No, mutta harjoittelemallahan sitä oppii, niin lapsi kuin äitikin.

On nää uudet taidot aina niin sykähdyttäviä! Ja kyllä, olen niiiiin fiiliksissä tästä taidosta :)

Meidän potkutteluja ja muita juttuja voi seurailla myös instagramin puolella

Vauvahaaveita? Hedelmällisyyden lisääminen

Meillä ei vielä toistaiseksi olla lisäämässä omaa hedelmällisyyttä lisääntymistä ajatellen, mutta kyllähän se tulevaisuudessa taas siintää jossain kohtaa. Raskaus ja imetys kuormittavat kehoa ja kuluttavat esimerkiksi vitamiinivarantoja, ja siksi esimerkiksi vitamiinitankkaus on tärkeää myös raskaus- ja imetysaikana, ei pelkästään raskautta yrittäessä.

Sekundaarinen lapsettomuus on surullisen yleistä. Kun yksi lapsi jo löytyy, mutta sisarusta hänelle ei kuulu millään, on se usein ihan valtavan suuri suru. Tai ehkä sitä ensimmäistäkään ei ole vielä saatu syliin, vaikka näennäisesti mitään syytä lapsettomuudelle ei länsimainen lääketiede olekaan onnistunut löytämään. Tai ehkä raskaus saa alkunsa, mutta päättyy toistuvasti keskenmenoon ja epätoivoiseen  suruun. 

Selittämätön syy lapsettomuudelle. Syitä voi olla niin monia. Keho on ihmeellinen ja hyvin kokonaisvaltainen juttu, josta tiedekään ei vielä tiedä läheskään kaikkea. Tämän listauksen tarkoitus on olla ihan pelkkä listaus, latoa mahdollisia apukeinoja toisensa perään, ei loukata ketään tai vakuuttaa, että joku keino sopisi juuri jollekin. Itse olen saanut apua osasta näistä aiemmin, ja varmasti muutama otetaan taas käyttöön sitten, kun raskautuminen on haaveissa meidän perheessä.

Nämä voivat edistää raskautumista

Vitamiinit - Vitamiinit on oikeasti tosi tärkeä asia, enkä puhu pelkästään folaatista (neuvolasta taidetaan edelleen suositella foolihappoa, mutta folaatti on siitä se luonnollisempi, paremmin imeytyvä muoto, jota keho osaa käyttää), joka yleensä ensimmäisenä listataan kun raskaus on haaveissa. Myös raskausvitamiinit ovat usein aika "mietoja", enemmän ja vahvempiakin voisi tankata.

Vitamiinitasapaino ylipäätään on todella tärkeää, koska kehossa voi olla tietämättään puutostiloja muistakin aineista, ja tämä voi sitten suurestikin vaikuttaa raskautumisyrityksiin, tai kehon kykyyn kantaa raskaus loppuun saakka. En tiedä niin paljoa julkisen puolen mittauksista, mutta esimerkiksi msas-testi ja asyra-mittaus yksityisillä kertovat myös vitamiinit ja hivenaineet. Kehon vitamiini- ja hivenainetilanne onkin ensimmäisiä asioita, joista itse alkaisin asiaa lähestymään. 

Maca - Maca-jauhe parantaa hedelmällisyyttä sekä miehillä että naisilla. Macan sanotaan naisilla vaikuttavan hormonitoimintaan ja miehillä sperman laatuun. Nostaa myös seksuaalista vireyttä, eli ei mitään turhaa kamaa ;) Saa useimmista luontaistuotekaupoista. 

Osteopatia - Myös lantion tai kohdun virheasennot ovat yhteydessä lapsettomuuteen tai toistuviin keskenmenoihin. Voi olla apua myös hormonitoimintaan ja hermoston toimintaan kehon normaalia fysiologista toimintaa tasapainottaen. Osteopaattien osaamisissa on suuria eroja, kannattaa kysellä etukäteen suosituksia osteopaateista. Meidän perheessä on koettu osteopaattikäynnit hyödyllisiksi moneen asiaan. 

Vyöhyketerapia tai vyöhykeratahieronta - Naisen oman hormonitoiminnan tasapainotus, kehon hormonaalisten alueiden aktivointi.  Voi parantaa hedelmöittymistä myös auttamalla kehon jännitystiloihin, aineenvaihdunnan ongelmiin, stressiin ja uupumukseen. 

Akupunktio - Akupunktio voi auttaa kehoa stressittömämpään tilaan ja näin parantaa raskautumisen mahdollisuutta. Akupunktio myös tukee kehon kykyä parantaa itseään.

Ruokavalio - Myös ruokavalio vaikuttaa hormonitoimintaan. Maitotuotteet, sokeri ja kotimaiset viljat, joillakin myös liha. Ja toki ruokavalio muutenkin. Ruoka olkoon lääkkeesi, sanoi Hippokrates jo lähemmäs 2500 vuotta sitten. Miksi tätä on niin vaikea uskoa edelleen? Nimim. sokerikoukkku kaappaa mukaansa vähän liian helposti..

Vaginal steam - Epäsäännölliset, pitkät kierrot? Kuukautiskipuja? Näillä kaikilla on vaikutuksensa hedelmöittymiseen, toki yksilöllisesti. Vaginal steam on ns. pimppihöyrytys, johon käytetään kuuman veden lisäksi jotain yrttiä (eri yrteillä omat vaikutuksensa). Puhdistaa ja purkaa kehoa vanhoista jäämistä, jonka seurauksena kuukautiskivut helpottuvat, kierto tasaantuu ja joskus myös raskautuminen helpottuu. Näin myös itselläni. Kuulostaa tosi hipiltä, mutta ihan järkeenkäypää omasta mielestäni. 

Yrttilääkintä - Myös kasvilääkinnästä voi saada apua moneen asiaan, tähänkin.

Greippimehu tai tuoreet greipit. Olinkin unohtanut tämän kokonaan, mutta lyhyt googlettelu kertoi keskustelupalstojen jo vuosia olleen vakuuttuneita tämän puolesta,  parantaa limakalvoja, kohdun limaa yms. Greipillä on hyviä vaikutuksia myös miehelle. Tokikin siitä voi olla apua, jos juuri nämä ovat ne syyt, miksi ei tärppää.

Vehnänalkioöljy - Vehnänalkioöljy sisältää E-vitamiinia ja sinkkiä, ja sen kerrotaankin parantavan sekä munarakkuloiden että sperman laatua. E-vitamiinin vähäisyyden sanotaan olevan yhteydessä esimerkiksi keskenmenoihin. 

Myös monia muita yksittäisiä luontaistuotteita löytyy, joiden sanotaan tukevan hedelmällisyyttä. 

Kehon tulehdustilat pois - Kehon tulehdustilat vaikuttavat heikentävästi raskautumiseen. Yksi keino tulehdustilojen poistamiseksi on ruokavalio. Mm. maitotuotteet ylläpitävät tulehdustiloja. 

Homeopatia - Homepatiasta kerrotaan olevan apua hormonitoiminnan tasapainottamiseen, hormonitoiminnan häiriöihin, siittiöiden määrän ja laadun parantamiseen sekä stressin purkamiseen. Tämä taitaaa olla tästä listasta eniten se vaihtoehto, jota Suomessa pidetään höpöhuuhaana. On hyvä kuitenkin muistaa myös, että monissa muissa maissa (esim. Saksa) homeopatia on yleisesti käytettyä ja hyväksyttyä. Se, että Suomessa jollekin nauretaan, ei kerro kovin paljoa. 

Kehon toimintaan vaikuttavien hormonivalmisteiden vältteleminen - Hormonivalmisteet, kuten vaikka hormoniehkäisy vaikuttaa kehoon. Toki aina löytyy ihmisiä, jotka ovat tulleet raskaaksi hormoniehkäisystä huolimatta, mutta suuremmassa mittakaavasssa se taitaa kuitenkin vaikuttaa toisin perin, sekoittaen kehon omaa hormonitoimintaa ja sitä kautta vaikeuttavan myös raskautumista hormoniehkäisyn päättyessä.

Suoliston kunto - Suolisto on siitä jännä, että se taitaa vaikuttaa vähän kaikkeen. Hyvät, vahvat maitohappobakteerit tukevat suoliston kuntoa. 

Oliko listalla tuttuja, entä uusia juttuja? Mitä jäi puuttumaan? Mistä teillä on ollut apua raskautumisessa?

Kuvat Pixabay

Lapsi nukkumaan omaan huoneeseen - sittenkin

Esikoisemme on muuttanut nukkumaan omaan huoneeseen. Oma haave oli, että tytöt muuttaisivat vasta yhdessä lastenhuoneeseen nukkumaan, kunhan kuopuskin kasvaisi ja saisi ikää lisää. Ajattelin, että kuopus voisi olla vaikka puolitoistavuotias silloin, eli vajaan vuoden päästä vasta. 

Aajatuksena taustalla oli se, että tuntui haikealta laittaa lapsi yksin nukkumaan, kun me muut koisitaan samassa huoneessa ja  vieläpä samassa sängyssä vauvan kanssa. Eikä lapsikaan muualle haikaillut, miksipä olisikaan?

Muuten olisi varmaan mentykin niin, sillä kirjoittelinhan aiemmin täällä, että meillä nukutaan ihan mukavasti, kaikki samassa huoneessa. Vaan nyttemmin vauvalla on ollut erikoisia öitä muutaman kerran (ei jatkuvasti, vaan harvakseltaan, mutta useamman yön ryppäissä), joten esikoinen siirtyi aluksi lastenhuoneeseen matkasänkynsä kera, jotta hänen unensa olisi turvattu.

Ja voi miten iloinen lapsi sieltä heräsikään, joka kertoi nukkuneensa lastenhuoneessa niii-in hyvin! Tähän saattaa liittyä tosi pientä psyykkausta, jota harjoitettiin ennen nukkumaanmenoa.. Ihanaa kun sä pääset nukkumaan lastenhuoneeseen, oi kun siellä nukkuukin niiiiin hyvin, oi ihanaa! Oi pääsispä äitikin nukkumaan sinne, harmi etten mahdu sun matkasänkyyn! Jne :D

Suuri askel, kuitenkin

Pienisuuri asia, mutta kyllä vain tuo tuommoinenkin tuntuu taas yhdeltä isolta etapilta, joka lapsen elämässä on saavutettu. Nyt hänen oikea sänkynsäkin on saatu siirrettyä huoneeseen, ja matkasänky-yöt kokivat loppunsa. Lapsi taisi vasta tässä kohtaa oivaltaa, että hän nyt oikeasti nukkuu eri huoneessa kuin muut, oli varmaan aiemmin ajatellut olevansa retkellä vain. 

Hän onkin sitä ääneen pohtinut, ja muutamana päivänä tokaissut äiti mä oon kiltisti, en nuku enää leikkihuoneessa! Jaiks, oliko lapsi ajatellut nukkumisratkaisun olevan rangaistus? Aaaaa karseeta! Kylläpä epäonnistuttiinkin lapselle tilanteen sanoittamisessa. Asiasta on keskusteltu hänen kanssaan nyt vielä enemmän, ja olenkin koittanut tehdä nukkumaanmenoista hänelle mukavampia tilanteita, jospa vastaavanlaiset ajatukset saisi sillä karkoitettua pois? Vähän on kyllä kieltämättä kirpaissut äidin mieltä nuo oman pienen aatokset. Voi mun reipasta reppanaa!

Muistan edelleen sen hetken, kun ekan kerran kokeiltiin esikoista aikoinaan omaan sänkyyn laittaa nukkumaaan, joskus vauvavuoden aikana. Koin silloin jotain ulkoapäin tulevaa painetta asian suhteen. Vaikka se sänky olikin silloin omassamme kiinni, tuntui se silti aivan kamalalta, liian suurelta askeleelta siihen hetkeen, raastavalta. Oi äidin tunteita. Aina kannattaa itseään kuunnella! Niinpä hän ei siinä hetkessä vielä päätynyt kuitenkaan omaan sänkyyn nukkumaan, vaan jatkoi nukkujan uraansa kainalossa. Myöhemmin oli oikea hetki myös omalle sängylle, kaikelle kun tuppaa olemaan aikansa ja paikkansa.

Vaikka mun kyllä edelleen tekisi mieli ottaa isompi pienikin kainaloon! Tuppaa vaan kainalot loppumaan kesken, kun toisessa on vauva ja toisessa mies. Yhdessä reissupaikassa hetki sitten nukuin kolmisin lasten kanssa 240cm leveässä sängyssä, esikoinen toisessa, vauva toisessa kainalossa. Reissun ja äidin kainalon taikaa, mutta nukuttiin erityisen hyvin, ja melkein aamuyhdeksään saakka :D

Toiset siirtyvät omiin sänkyihin ja huoneisiin aiemmin, toiset myöhemmin. Koko perheen tarpeita ja toiveita kuunnellen ♥

Meidät löytää myös instagramista!

Varhaiskasvatus ei ole rakettitiedettä

Vaarallinen kotihoito

Kuluneella viikolla on useammassa nettijulkaisussa uutisoitu tutkimuksesta, jonka mukaan kotihoito lisäisi lasten kehitysongelmia. Ai että, pienten lasten omaan tahtiin kasvaminen ja kehittyminen onkin yhtäkkiä kehitysongelma? Sama tutkimus tosin totesi, ettei eroja ole enää myöhemmin, ja ettei vaikutusta ole koulutuloksiin. Koko tutkimus siis kumosi itsensä, mutta silti sitä on otsikoitu ja mainostettu kuin jotain uutta ja ihmeellisen hienoa asiaa. Ja lisäksi Palkansaajien tutkimuslaitos toivoisi tutkimuksen tuovan tieteellistä näköalaa aiheesta keskustellessa. Heh.

Tutkimuksen tilaaja/tekijä on Palkansaajien tutkimuslaitos. Kertoo jo aika paljon lähtöasetelmasta ja siitä, mitä tutkimuksella haetaan ylipäätänsä. Ja tulos heillä on se, että 1-2-vuotiaille tekisi hyvää olla kodin ulkopuolella järjestettävässä varhaiskasvatuksessa osallisina, koska ilmeisesti varhaiskasvatuspalveluja käyttävillä lapsilla oli ollut paremmat tulokset  neuvolan testeissä.

Let them be little

Vaikka oikeastihan on ihan normaalia, että toinen kaksivuotias kertoo jo tarinoita, ja toinen vasta sanoo muutaman sanan. Ja toinen saattaa osata jo kuperkeikan, kun toinen vasta pikkuhiljaa uskaltautuu kiipeämään kiipeilytelineen alimmalle narulle, äidin kädestä kiinni pitäen. Ja joku saattaa osata ulkoa jokaisen päiväkodin aamuhetkissä joka päivä toistetun asian. Normaalisiti kehittyviä, pieniä taaperoita, jotka etenevät taidoissaan omaan tahtiinsa. Kunpa vaan heille myös annettaisiin rauha siihen.

Ilmeisesti tarkoituksena vain saada yksi syy lisää viedä perheiltä kotihoidontuki pois ja näin kaventaa perheiden omaa valinnanvapautta.


Tuloksiin on käytetty mm. lastenneuvoloiden testituloksia. Jos mietin vaikka oman perheeni kohdalta, niin jo se, että käymme neuvolassa hyvin harvoin, voisi edesauttaa lasta kokemaan neuvolan testitilanteen jännittäväksi. Ja jännittävä tilanne usein vaikuttaa myös käytökseen. En kutsuisi tuloksia silloin kovin luotettaviksi. Toki uskon, että varmasti neuvolassa on myös tilanteita, jolloin on hyvä jo lapsen alkutaipaleella havaita, jos lapsi tai perhe tarvitsisi enemmän tukea. Mutta pelkkä kotihoito ei kuitenkaan ole syy tuen tarpeelle.

Kuten tuossa tutkimuksessakin on todettu, kouluarvosanoihin ei vaikutus yllä. Eli jos jotain konkreettista eroa oikeasti on, on se tasaantunut kuitenkin ajan kanssa kouluun mennessä.

Thl:n ohjeistus leikki-ikäisen neurologisen kehityksen testaamisesta löytyy täältä. Suurin osa noista testattavista asioista tehdään vähän isommalla lapsella, 4- ja 5-vuotiailla. 4- ja 5-vuotiaiden taidoissa on ollut eroa niin, että varhaiskasvatuksen lapset pärjänneet näissä testeissä paremmin. No mutta tietenkin, etenkin päiväkodeissa kun toistetaan toistetaan toistetaan samankaltaisia toimintoja, niin kyllähän ne jäävät päähän. Kotihoito puolestaan ei välttämättä koostu ihan samanlaisista asioista, eikä onneksi tarvitsekaan!

Tutkimuksessa mainitaan, että on varmaankin monta syytä sille, miksi kotihoito näkyy neuvolatuloksissa, muttei myöhemmin koulutuloksissa. No, jännä juttu, olisiko vaikka se, että neuvolatesteissä kysytään asioita, joita varhaiskasvatuspalveluja käyttävät ovat varmemmin opetelleet :D

Turha ottaa stressiä normaalisti, omaan tahtiinsa kehittyvistä ja oppivista lapsista, joista suurin osa elää kotona hyvää perusarkea, oppien omaan tahtiinsa asioita. Entäs sitten, jos kaikkia taitoja ei opita tietyn listan mukaisessa järjestyksessä? Pääasia on, että ne kuitenkin opitaan. (Ja kuten tutkimuskin tosiaan osoittaa, eroja ei ollut koulutuloksissa.)

Miksi 1- tai 2-vuotiaan tarvitsisi osata vielä ihan hirmuisesti kaikkea? Eikö edes taaperona lapsentahtinen oppiminen ole enää sallittua? 

Suomessa on enimmäkseen laadukasta varhaiskasvatusta. Tai on ainakin silloin, jos ryhmäkokoja ja työntekijöiden oloja ei viedä äärimmilleen. Ikätasolle sopivaa tekemistä, oppimista, vertaissuhteita ja turvallisia aikuisia. 

Päivähoidon päätarkoitus on ollut aiemmin hoitopaikka lapselle. Nykyään, kun  päivähoidon sijaan on ryhdytty puhumaan varhaiskasvatuksesta, saa siitä  käsityksen, että varhaiskasvatuspalveluissa tapahtuisi jotain todella erikoisen ihmeellistä, mitä muualla lapsi ei voisi saavuttaa, ja joka suorastaan on lapsen oikeus. Ikäänkuin kotihoidossa olevat lapset jäisivät jostain paitsi, kun eivät ole näiden kyseisten palveluiden käyttäjiä. 

Itse lastentarhanopettajana ajattelen, ettei varhaiskasvatus ole mitään rakettitiedettä. Se on ihan tavallista elämää, tokikin päiväkodeissa se on hyvin suunniteltua sellaista, jo ihan päivän toimivuudenkin kannalta. Ja toki yleensä sisältökin on harkittua ja ammattitaidolla suunniteltua, jotta varhaiskasvatussuunnitelmiin asetetut tavoitteet tulisivat toteutetuksi. Tosin kun resursseista koko ajan leikataan, kärsii myös se tulos. Kun henkilökuntaa on liian vähän tai sijaisia ei palkata, ei välttämättä hienoja suunnitelmia saakaan toteutettua, vaan päivä kuluukin vähän soveltaen - vain selviytyen. Laadukas varhaiskasvatus onkin vain laadukasta lasten tarhaamista.

On ihan ok viedä lapset varhaiskasvatuksen palveluiden pariin, mutta on myös ihan ok olla viemättä. Jokaisen perheen tulisi saada valita itselleen sopiva vaihtoehto. Myös kotihoidossa olevilla lapsilla voi olla ihan huippuhyvät valmiudet koulumaailmaan aikanaan :)

Ihan tavallista kotihoitoarkea voi seurata lisäksi myös instagramissa


edit. muutamaa kohtaa hiukan muokattu :)