Meidän vauva tuli juuri puolen vuoden ikään. Samalle päivälle oli buukattu ravintolareissu, ja vauva pääsikin aloittamaan kulinaristiseen makumaailmaan tutustumisen suoraan ravintolan sormiruoka-annoksella. Eka ruoka ja heti ravintolassa, ei paha!
Ja ai että kun oli kyllä hauskaa katsottavaa! Tyyppi selvästi tiesi heti, mikä homman tarkoitus oli, ja mutusteli autuaana ateriaansa kokonaiset 50 minuuttia. Me oltiin vieressä vaan että vau, miten se osaakin! Motivaatio oli kyllä kova.
Eli tosiaan täällä on nyt uusi sormiruokailutaival alkanut. Esikoisen kanssa pelkästään sormiruokailtiin, ja se kyllä jotenkin tuntuu eniten omalta jutulta.
Meiltä iso suositus sormiruokailulle, koska
-Laiskuus. En jaksa vääntää soseita, ja vielä vähemmän niitä haluan kaupasta ostaa.
-Lapsi syö samalla kuin itse. Vanhemmilla omat kädet vapaana omaan syömiseen!!
-Karkean ruoan käsittely suussa. Oppii alusta asti hommaa. Esikoisen kanssa ei ollut yhtään kunnon kakomistilannetta, sormiruokailija hänkin. Kuulin teorian, että pääsääntöisillä sormiruokailijoilla olisikin usein näin, että oppivat tuota ruoan käsittelyä hiukan soseilijoita paremmin. Mutta en faktasta tiedä! Mielenkiintoista nähdä, pitääkö tämän vauvan kohdalla millä lailla paikkansa.
-Mahdolliset apinaeväät ja muut väkerrykset todennäköisesti tulevat uppoamaan myös isosiskolle. Samaa kamaa molemmille, kätevää. Pääsääntöisesti mennään tosin varmaan ihan perushelpoilla jutuilla.
Hauskaa, miten jo kiinteiden aloituksen perusteellakin nämä meidän lapsoset ovat aivan erilaisia! Täytyy kyllä taas kerran todeta, että on tää lapsiperhearki oikeasti vaan tosi jännää! ♥
Oi mitä herkuttelua!😊❤
VastaaPoistaNiinpä! :) :)
Poista