Puoli vuotta synnytyksestä. Mitäs mun raskauskiloille kuuluu? No hyvää! Tai no jos heiltä itseltään kysyisi, niin varmaan vähän huonompaa, koska raskauskiloja tippuu hiljalleen, eli heillä kaverit käy vähiin. Jes!
Vielä niitä tosiaan roikkuu mukanakin, mutta sen verran on jo tippunut, että alkaa olla hyvä olo ja hyvä mieli itsestä. Ja oon kyllä tosiaan nähnyt vaivaakin niiden karistamiseksi! Helmikuun alkupuolelta rupesin ahkerammin tiputtelemaan, ja siitä on nyt yhdeksän kiloa jäänyt taakse. Täällä mietinkin edlellisen kerran kiloasioita, ja ulkonäköpaineita pohdin täällä.
Iloa ja saavutuksia
Ihanaa. Tuntuu ihan tosi ihanalta! Ja oon vähäsen ylpeäkin itsestä, hyvällä tavalla :) Jäljellä olevat kilot ei lannista yhtään, koska nyt jo on taas semmoinen olo, että voi iloita itsestä. Joo, olisihan se toki suotavaa iloita aina, mutta mun oli hyvin vaikeaa kyllä tuossa kymmenen kiloa sitten. Ei tuntunut omalta itseltä, vaan vieraalta ja kurjalta.
Olen myös koittanut muistaa tämän, eli muistaa iloita siitä peilikuvasta enemmän. Sillonkin kun tukka on likaisemman puoleinen ja päällä ne kotikalsarit, niin silti. ♥
Kivoja etappeja tässä kohtaa on olleet rintsikat, jotka mahtuu taas päälle ilman jatkopalaa. Jee! Ja lähes kaikki takeista taitaa mahtua jo päälle.
Vielä on tosiaan jonkun verran matkaa, mutta myös mieli on hyvä jatkaa eteenpäin :)
Löytyykö muita joilla on projekti päällä? :)
On projektia ja itsehillintä/-kritiikki harjoittelua myös :)
VastaaPoistaKyllähän tämä palautuminen yllätti (siis kaksi kuukautta ei oikeasti ole pitkä aika), sillä olen aivan varma että jään tällaiseksi kuin nyt. Keho tuntuu aika vieraalta, vaikka peilikuva onkin ihan ok. Vaakalukeman mukaan kiloja tuli kuitenkin raskaus aikana 15kg. Niistä viisi lähti ensimmäisen kajdenhden viikon aikana hetkellisen nälättömyyden johdosta. 15kg kuulostaa aika paljolta ja onkin, mutta kaverit nimittävät nykyisyyttäni normaalipainoksi. Olisi silti kiva mahtua vanhoihin vaatteisiin, vaikka ihan niin pieneksi en enää haluakaan, kuin olin (nälän tunne oli poissa vuosikaudet).
Kovasti minua on toppuuteltu ruokatarkkailun ja urheilun suhteen, sillä kaksi kuukautta on niin vähän aikaa. Minun käsitykseni "nuorena palautuu nopeasti" sanomisesta oli vähän eri. Tällä hetkellä fiilis on vähän lattea, "ei tästä toivu ikinä ja olen vähintäänkin käyttökelvoton byää". No joo, huumori auttaa tässäkin ja kriisihän ei oikeasti ole tämännäköinen. Tiedän ongelman olevan korvieni välissä, ei vaakalukemassa :D
On kai oikein toivoa ja tavoitella muita kuin nykyisiä mittoja, mutta terveen järjen rajoissa. Ja pyrkiä samalla siihen, että olisi suht sujut sen ruttuisen mahan ja muiden vähän pyöristyneiden ja löystyneiden kehon osiensa kanssa :D
Ja tietysti yritän itselleni vakuutella että tästä palautuu. Näyttäväthän muutkin synnyttäneet edelleen kauniilta, joten miksen minäki.
P.s. taitolaji tämä vauvan kanssa pikakommentointi sotkuisen ajatusvirran saattelemana:D
Se 15 kuulostaa omaan korvaan paljolta, mutta raskauskiloiksi se taitaa olla aika keskiarvoa, luulenpa.
PoistaMä niin tiedän tuon tunteen! Se on aika alaslyövä. Mutta kyllä sitä oikeasti palautuu, vähän kerrassaan. ♥♥
Tsemppiä siis sinnekin :) (ja joo, se on kyllä aika taitolaji :D :) )
Niin siis en tarkoita et se 15 mun korvaan kuulostais isolta (mulla 25 :''D ) vaan juurikin sitä jokaisen omaa oloa.
PoistaMä en uskalla mennä vaa'alle. En halua nähdä mitä se näyttää. Uskon sen näyttävän n. 5 kg enemmän kuin ennen raskautta. Eli hurjat 12 kg enemmän kuin ennen kuin aloin odottaa esikoista. Tiedän että tarttis tehdä jotain. Ei saisi mättää herkkuja joka päivä. Esikoinen 6 v kysyi pari päivää sitten "Miksi sinä äiti syöt niin paljon herkkuja. Et sinä saisi syödä enempää kuin me muutkaan." Auts! Totuus tulee lasten suusta. =(
VastaaPoistaJoo tuo vaaka kyllä osaa välillä olla tosi ahdistava! Mie menin siks, että saisin vähän puhtia omaan hommaani! Meni kyllä hetkisen aikaa käsitellä päässä sitä vaa'an lukemaa.
PoistaVoih lapsia! :D
Joo, vaaka pyörähti ennen synnytystä siellä 90kilon puolella, mutta nyt kun ahkerasti oon lenkkeillyt ja jumpannut, on paino puonnut jo 79 kiloon, mutta pitkä tie vielä eessä! Tällä hetkellä kyllä piän tärkeempänä sitä, että kunto paranis ja lihakset kehittyis entiselleen ja en jaksa niin vaa'an lukemista enää huolehtia, kun tuntuu aika tiukassa nuo kilot olevan 😂
VastaaPoistaHyvä sinä, oot jo hienosti saanutkin pudotettua :) Jospa ne siitä pikkuhiljaa! Vähän luulen kans että nää mun loput saattaa olla jokseenkin tiukassa.. :)
PoistaMoikka. Mulla on vielä tuo raskauskilojen karistelu projekti edessä, jahka tämä vauva ensin syntyy joulukuun tienoilla. Ensimmäisen raskauden jälkeen kilot karisivat melkein itsestään, nyt veikkaan että täytyy töitä tehdä vähän enemmän tuon karistelun eteen. ja vaikka ne karisisivatkin, on mun kroppa aivan löllö ja lihakseton! Tein tyhmän virheen ajatellessani esikoisen jälkeen että "no en mä jaksa mennä salilla tai mihkään jumppaan sillä suunnitelmisssa on toinen lapsi suht piakkoin". Typerä minä, eihän nyt pienestä lihaskunto harjoittelusta mitään haittaakaan olisi ollut. Toki täytyy odottaa synnytyksen jälkeen että paikat ok ja itsellä eka synnytys oli sektio joten tovi sitä täytyi muutenkin odotella liikunnan suhteen.. Nyt mulla olisi intoa lenkkeillä hieman mutta supistukset hieman rajoittaa menoa!
VastaaPoistaVarmasti on kyllä hyvä olo ja enemmän oma olo, kyllä mulla ainakin on "vieras" olo raskauskropassa koska ei se ole minun vaan tuntuu kuin lainaisin sitä toiselle ja tavallaan näinhän se onkin. Ekan raskauden jälkeen oli kyllä taivaallinen se fillis kun pääsi vihdoin laittamaan omat farkut jalkaan eikä niitä ainaisia legginsejä vaan, mieskin oli tyyliin että heitetääs ne hemmetin legginssit jo meneen :D
Tsemppiä vielä loppukilojen karistukseen ja hyvää syksyä! :)
Ohhoh, huomasin vasta nyt että tämähän on vanha postaus! Tuli blogit.fi sivustolla ensimmäisten joukossa kun "raskaus" aiheella hain.. No, täytyykin käydä selailemassa uudemmat postaukset! :D
PoistaHassu blogit.fi :)
PoistaMuistan kyllä sen fiiliksen, kun on saanut jotkut omat housut tai tiukemmat leggarit mahtumaan päälle! se on ihan huippua. Voimia ja armeliaisuutta itseä kohtaan! Onneksi sitä pääsee sitten taas liikkeelle, kun synnytyksestä on kulunut tovi :)