Mitä kuuluu vauvan vessahätäviestinnälle?

Vauva alkaa olla jo puolen vuoden ikäinen. Vaan mitä kuuluukaan vessahätäviestinnälle? Marraskuussa kirjoittelin ylös mietteitä vauvan vessajutuista.

Vauvan vessataival lähti tälläkin kertaa ihan hyvin liikkeelle vauvan syntyessä. Vauva teki alusta asti useat pissat pönttöön päivittäin, kunnes tuli joulu ja reissailtiin ympäriinsä joululoman merkeissä. Vauvallakin meni elämä sen verran sekaisin, että pottailut stoppasivat hetkeksi. 

Pikkuhiljaa vauva taas alkoi osoittamaan merkkejä asiasta. Mutta vain isin kanssa! Äidin kanssa vessalakko jatkui useamman kuukauden. Mur. Esikoisellakin oli jossain vaiheessa vauvavuotta tällainen vaihe, että isiä suosittiin selvästi. 

Nyt on onneksi taas äitikin kelvannut vessakaveriksi. Tällä hetkellä tämä vessahätäviestintä on enemmänkin vain jo vessarutiineja. Potalle mennään unien jälkeen, syönnin jälkeen yms. Välillä vauva saattaa myös alkaa yhtäkkiä tihrustamaan itkua, jolloin hän kertookin, että nyt olisi pissihätä. Silloin hän suorastaan ilahtuu, kun pääsee potalle. 

Päivässä pottaan asti ehtii useammat pissat. Joinakin päivinä kaikki tuotokset. Lähiaikoina myös kakkaaminen on alkanut sujumaan potalla. On ihanaa, kun vauva osaa jo istua itse, ja pottajutut ovat sen vuoksi helppo homma. Myös vauvan oma potta on helpottanut asiaa, potassa olevan vyön takia ei tarvitse olla pitämässä kiinni, meidän vauva kun selvästi arvostaa omaa tilaa potalla ollessaankin.

Kun esikoinen oli vauva, meille naureskeltiin hyväntahtoisesti, että vauvan pissatushommat ovat sellaisia, jotka onnistuvat vain esikoisen kanssa, ja ettei niitä sen jälkeen seuraavilla lapsilla enää jaksa vouhottaa kun ei aikaakaan ole samalla lailla. Tämä ei mielestäni ole kuitenkaan kovinkaan aikaa vievää hommaa, ja aivan mainiosti on onnistunut toisenkin lapsen kohdalla meidän perheessä :)

Jännä nähdä taas, muuttaako kiinteiden aloitus vauvan vessarytmiä jotenkin! 

Minkälaisia kokemuksia teillä on vauvan pottailuista?