Vauvan opissa

Oi, mä niin haluan itselleni osan siitä asenteesta, jolla vauva katselee itseään peilistä! 

Aina kun tuttu peilikuva kurkkaa, ilahtuu tyyppi siitä ihan hervottomasti. 

Niin kuin vain vauva voi ♥

Miksi ei tällainen voisi säilyä koko eliniän? Olisi ihan huippua!

Vaikka itsekin koitan aina tsempata itseäni, niin ei se ole sama asia. Lähiaikoina peilikuvassa on ilahduttanut etenkin hiljakseen tippuvat raskauskilot, mutta eihän sen pitäisi olla kiloista tai oloista riippuvaista. Ihan sama tyyppihän se sieltä kurkistelee kuitenkin vuodesta toiseen.. Ja ihan huippu tyyppihän sitä tuppaa olemaan. Toisina päivinä sitä oma pärstä vaan ei miellytä yhtä paljon kuin toisina. Tai jos on vaikka äidin äksy-päivä menossa kuten tänään, niin ei paljoa se tuttu kaveri peilissä naurata, kun oma käytös on noloa.

Olenkin vähän kateellinen tuosta vauvojen ihmeellisestä taidosta, ja taidan alkaa harjoittelemaan tätä! 

Challenge accepted!