Alkuvuoden kirppisherkut

On vasta alkuvuosi, vuoden ensimmäinen neljännes takana, mutta musta tuntuu, että oon tänä vuonna löytänyt jo vaikka mitä kivaa kirppiksiltä! Omannäköisiä, tarpeellisia juttuja. Mulle kirppislöydöt tuottaa ihan suunnatonta iloa, ja mitä parempi löytö, sitä suurempi ilo. Hyvä löytö= jotain ihanaa edullisesti.

Harrastin kirppareita jo kauan ennen lasten olemassaoloa. Me taidettiin jo omassa lapsuudessa käydä kirppareilla 90-luvulla, silloin, kun se ei vielä ollut niin julkisesti kehuskeltavissa oleva aihe.

Lasten myötä kirppistelykin on ihan erilaista, kun aiemmin sitä etsi lähinnä itselle vaatteita ja kotiin sisustusjuttuja, ja nykyään sitten lisäksi myös lapsille kaikenlaista. Koska metsästettäviä lajikkeita on nykyään useampia, ihania löytöjäkin tulee useammin, suurella todennäköisyydellä.

Kotona ollessa mulla on tapana käydä kirpparilla kerran viikossa, ja reissussa ollessa tykkään kierrellä reissupaikkakuntien parhaat kirppikset. Tänä vuonna ollaan aika paljon ajeltu Tampereen suunnilla, ja suurin osa löydöistä onkin matkan varrelta Kouvolasta ja Kangasalta.

Lempparilöytöjä tältä vuodelta

Kurahaalarit löysin molemmille tytöille hyvään hintaan. Esikoiselle 1€, pienemmän maksoi 5€. Kuopuksen haalari on mitoitettu syksyyn, vielä keväällä ei kauheasti taideta pihalla konttailla hänen kanssaan.

Frozen-softshelltakki esikoiselle 5€. Tähän kevääseen, no koska Frozen.

Ulkokamppeita kuopukselle. Huivi 3€ on ollut jo pari kuukautta käytössä. Hatun löysin juuri seuraavan koon, oli käyttämätön ja siksi 4€. Reiman vaaleanpunaiset hanskat 5€ ovat syksyn mönkimisiä varten, samoin myös käyttämättömät kengät 5€ tulevaisuutta ajatellen.

Ah niin ihania kesäkenkiä esikoiselle. Osa käyttämättömiä. 5€ pari, paitsi minnimikit 10€ (Mini Melissat). Miekin haluan tuommoiset mikkiminni-kengät!!! ♥♥

Mekkoja ja tunikoja molemmille tytöille, 1-5€ per kipale.

Itselleni uusi neuletakki 2,5€ ja tuubihuivi 1,5€, pinkkejä molemmat (mulla on pinkkikausi menossa).

Mitä kivaa te ootte löytäneet lähiaikoina?

Täydellisen potan metsästys

Pelkkä otsikkokin on mun mielestä hykerryttävä, taidetaan olla aika syvällä pikkulapsielämässä, kun voidaan puhua täydellisen potan metsästyksestä! #vainlapsiperhejutut? :D

Mutta se asia. Huomaamattani meille on ruennut kertymään useampia pottia nurkkiin. Omassa mielessäni olen pitemmän aikaa vertaillut pottien teknisiä ominaisuuksia, miettien sitä, minkälainen on hyvä potta. Heh.

Miksi ihmeessä meillä on näin monta pottaa? No minäpä kerron!

Meidän eka potta näistä on tuo vihreä, ja se on kulkeutunut mulle jo monta vuotta ennen kuin omia lapsia oli olemassa, siskonlasten kyläilyjä varten. Peruspotta, mutta ei jokapäiväisessä käytössä mikään paras mielestäni, monestakkaan syystä. Nykyään tämä onkin vähän turha, ja sijaitsee lapsen sängyn alla mahdollista yökäyttöä varten.

Kun esikoinen syntyi, me hankittiin Ikean valko-vihreä potta, koska siinä on selkänoja ja irrotettava sisäpotta jotta se on helppo tyhjentää ja pestä. Tykkään myös tämän muotoilusta tähän astisista potista eniten. Plussaa takana olevasta kolosta, josta pottaa on helppo kantaa. Tää on hyvä potta taaperolle, ja onkin edelleen esikoisella käytössä.

Mutta. Meidän lapset ovat aloittaneet potalla istumisurakan heti, kun ovat osanneet istua. Sillloinhan vielä tasapaino yms eivät ole parhaita, josta päästäänkin siihen, miksi hankin seuraavan potan, kun esikoinen oli pottaileva vauva.

Minä ja samispotta

Seuraavaa pottaa (tuo hailakanvihreä) metsästin jonkun aikaa. Halusin tuota vanhanaikaista mallia olevan, koska meillä oli se omassa lapsuudessani. Olisin halunnut juuri sen vyöllä olevan version, mutta sitä ei silloin löytynyt. Vyö on kätevä siitä, että heiluva vauva pysyy paremmin istumassa siinä, eikä täten laskeudu naamalleen, horjahtaessaan painovoiman mukana. Tokikin olen aina vieressä pottaillessa jos pottasankari on vielä vauva, mutta näin pääsi silti käymään esikoisen kanssa muutamat kerrat. Me laitettiin tähän itse vyö, mutta en silti ollut täysin tyytyväinen. Tämä sijaitsee nykyään vaatehuoneessa, paikassa nimeltä jemma.

Niinpä kuopukselle ostin sitten varta vasten kirpparilta pinkin BabyBjörnin. En ollut aiemmin nähnyt tällaista vyöllistä BB-potteroa ja ilahduinkin tästä yllättävän paljon, ottaen huomioon että kyseessä on "vain" potta. BB:n potathan on uutena kolmenkympin luokkaa, kun taas tuo Ikean vastaava maksaa kuusi euroa.

Siispä tosiaan kuopus sai oman potan, jossa onkin nyt viikon verran jo harjoitellut pottaelämää, kun osaa istua ja lupa siihen on saatu. Tämä onkin mielestäni tähän hetkeen paras potta, vaikka toki pienen vauvan potaksi selkänoja saisi olla hiukan lähempänä istujaa, mutta kaikkea ei voi saada, kai? Keskimäärin pottailijat taitaa kuitenkin olla iäkkäämpiä versioita, kuin tämä meidän. Isommalla pottailijalla vyö taas ei ole oleellinen, joten siinä vaiheessa tämäkin tyyppi pääsee Ikean lempparipotalle.. Tästä potasta puuttuu myös se kantokolo takapuolelta, ärsyttävää.

Mussa taitaa olla pottahifistelijän vikaa, selvästi :D Mun pottahaave (hahahaaaa) olisikin potta, joka omaisi parhaat ominaisuudet sekä vauvaa että taaperoa ajatellen. Säädettävä selkänoja, irroitettavat vyöt, irroitettava sisäpotta ja silmäämiellyttävä muotoilu ja väritys, ja mitähän muuta.. Niin ja tietty se kantoaukko! Heh.

Lisäksihän meiltä löytyy nuo lapsenlasteni pikkupotat, pöntön supistaja ja matkapotta-Potette joka kulkee reissuissa mukana ja kesällä ihan rattaissakin, jotta vessa on aina mukana :) Kunnon arsenaali siis, vaikka yhdelläkin varmasti pärjäisi. Tosin jos on yksi potta ja se on huono, niin sekään ei ole kiva. Ja siitähän meillä kaikki alkoikin!

Mikä teillä on ollut paras potta? Mitä ominaisuuksia potalta kaipaatte? 

(Edelleen minuu naurattaa tämä aihe :D ) 

Kolme hyvää

Elämän hyvien asioiden haaste on kierrellyt ympäri blogimaailmaa. Iloisia asioita on aina kiva lukea. Miekin sain haasteen Minnalta Harmaa ja muu iloiset värit -blogista, joten tässäpä tulee!

Kolme hyvää asiaa päivässäni

Aamupäiväinen rupattelutuokio hyvässä seurassa lasten leikkiessä. Jäi hyvä mieli. Kiitos siitä!

Valmis lounas. On ihanaa, kun ei aamupäivällä tarvitse rueta kokkailemaan, vaan voi vain lämmittää edellisen päivän ruoan. Jää enemmän aikaa muulle puuhailulle. Täytyisi suunnitella ruokahommat aina niin, että iltaruokaa jäisi myös seuraavan päivän lounaalle.

Olin ihan supertehokas tänään! Voin ihan onnitella itseäni. On siivoiltu ja jumppailtu ja vaikka mitä. Hyvä minä!

Kolme hyvää asiaa minussa

Innostun helposti uusista asioista. Olen selvästi enemmän toteuttaja, kuin suunnittelija, ja tykkäänkin siitä, kun on joku missio, jota kohti edetä.

Mulla on myös tosi hauskat jutut, tietenkin.. Oma päänsisäinen liikehdintä on viihdyttävää, vaikkei ulosanti aina ole se parhain :D

Olen kovasti positiiviseen taipuvainen, tai ainakin ajan itseäni aina siihen suuntaan. Koitan etsiä elämästä niitä hyviä asioita ja vaalia niitä.

Kolme hyvää asiaa elämässäni

No ylläri, perhe ja muut rakkaat ihmiset. Ihania tyyppejä, joiden kanssa saa jakaa elämää ja päiviään. 

Usko. Kaiken kantava voima niin myrskyissä kuin tyynellä säälläkin.

Terveys. Perusterveyden lisäksi ollaan oltu onnekkaita myös siinä, että ollaan saatu olla terveinä kaikkien pöpöjen keskellä, pieniä nuhailuja lukuunottamatta. Nähdään paljon eri ihmisiä viikon aikana, joten olisi kyllä monenmonta mahdollisuutta kotiin tuliaisia tuoda.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Arki. Arki on ihanan leppoisaa ja oman näköistä. Tai no itselleni se on ehkä myös vähän asennekysymys, ja koitan tehdä perusarjesta kivaa, mukavaa ja mieluista. Toisinaan arki on vielä aika hauskaakin, etenkin esikoisen toilailut tällä hetkellä. Niiden seuraaminen on tosi viihdyttävää. Lasten kasvamisen seuraaminen nyt ylipäätänsä toki on tosi hienoa. Arkeen kuuluu myös ystäviä, tuttavia, jotka ovat myös tärkeitä ja nostattavat sitä arkea.

Synnytysjutut. Tämä on kai harrastukseni aika monellakin tapaa. Keskusteluiltojen pitäminen jatkuu, niistä tykkään. Synnytyskulttuuria viedään koko ajan eteenpäin, ja Lappeenrannassakin syntyi juuri ensimmäinen vauva veteen synnärillä, sattuipa olemaan vielä erään ystäväni vauva :) Muutama muukin synnytyksiin liittyvä asia mielen päällä, joista toivottavasti kuullaan vielä tänä vuonna!

Haaveilu. Olen antanut lähiaikoina itselleni luvan haaveilla ihan aktiivisesti, ja ehkä myös tavoitteellisestikin. Monta ihanaa haavetta, joista jatkan haaveilua :) Ja uskon niiden toteutumiseen, vaikka aikataulu tosin jää nähtäväksi!

Kolme hyvää asiaa blogissani

Paikka ajatuksille ja muistoille. Olen huomannut, että omien ajatusteni työstäminen kirjalliseen muotoon tekee oikeasti ihan hyvää.

Vuorovaikutus muiden kanssa. Tykkään kommenteista, keskusteluista, muiden blogeista ja kaikista uusista ajatuksista joita kanssakäyminen saa aikaan. Kiitos :)

Vapaus. Vapaus olla se mitä on, ja kirjoitella niitä asioita, joita haluaa, oli ne sitten pieniä tai suuria, fiksuja tai ihan höperöjä juttuja. 

Hyvien asioiden miettiminenkin saa kyllä hyvälle mielelle, kiitolliselle. 

Ihanaa viikonloppua! Jospa se kevätkin kohta tulis jo!

Vauvan opissa

Oi, mä niin haluan itselleni osan siitä asenteesta, jolla vauva katselee itseään peilistä! 

Aina kun tuttu peilikuva kurkkaa, ilahtuu tyyppi siitä ihan hervottomasti. 

Niin kuin vain vauva voi ♥

Miksi ei tällainen voisi säilyä koko eliniän? Olisi ihan huippua!

Vaikka itsekin koitan aina tsempata itseäni, niin ei se ole sama asia. Lähiaikoina peilikuvassa on ilahduttanut etenkin hiljakseen tippuvat raskauskilot, mutta eihän sen pitäisi olla kiloista tai oloista riippuvaista. Ihan sama tyyppihän se sieltä kurkistelee kuitenkin vuodesta toiseen.. Ja ihan huippu tyyppihän sitä tuppaa olemaan. Toisina päivinä sitä oma pärstä vaan ei miellytä yhtä paljon kuin toisina. Tai jos on vaikka äidin äksy-päivä menossa kuten tänään, niin ei paljoa se tuttu kaveri peilissä naurata, kun oma käytös on noloa.

Olenkin vähän kateellinen tuosta vauvojen ihmeellisestä taidosta, ja taidan alkaa harjoittelemaan tätä! 

Challenge accepted!

Vauvatarvikearsenaali toisella kierroksella

Vauvatarvikkeet. Tykkään kovasti lueskella toisten listoja, että mitkä kenenkin perheessä ja kullakin vauvalla ovat olleet tärkeitä välineitä, mitkä taas ihan turhia. Listat on aina vähän erilaisia jokaisella, tietenkin. Mutta on kiva aina vertailla ja iloisesti ihmetellä.

Jotkut vauvatarvikkeet meillä on samoja, joita jo esikoisen aikana oli. Muutama juttu taas on ostettu lisää. Kaikki turvakaukaloa lukuunottamatta ollaan haalittu käytettyinä. En oo näihin välineisiin listaillut turvakaukaloa tai vaunuja, koska ne taitavat olla ne ihan perusjutut jokaisella.

Tokihan meidän vauva on edelleen vauva, mutta osa näistä vauvakamoista on niitä, joita käytetään selvästi vain vauvavuoden alussa, niin siksi näitä on kiva mietiskellä jo tässä vaiheessa elämää :)

Parhaat vauvatavarat tällä kertaa

Rengasliina - Tosi kätevä! Etenkin perhekerhoissa ja muskareissa käydessä, kun tarvitsee käsiä samaan aikaan. Tosi nopea laittaa, kun on aina käyttövalmis, sen kun heittää vaan pään yli. Tokikaan tässä ei mitään mahdottoman pitkiä aikoja tule kannettua, mutta on vauva tässä monet pikku unosetkin nukkunut. Ensiksi mulla oli tässä käytössä raskautta ja synnytystä varten ostettu Rebozo-liina (vitsi miten monikäyttöinen!), mutta löysin myöhemmin rengasliinan kirpparilta kahdella eurolla, ja värjäsin pinkiksi sitten itse. Tykkään.

Vaipanvaihtoalusta - Meillä ei ole vaipanvaihtopöytää, koska se ei mahtuisi mihinkään, mutta irrallinen alusta on, ja kätevä onkin. Heh, myös tässä vauva on ihan pikkuisena ottanut monet, monet unet, kun on vain nukahtanut siihen, kun olen hänet hetkeksi käsistäni laskenut.

Lämpöpussi kaukaloon  - Meillä ei ole se kaunein malli, mutta toimiva, ja hei, maksoin vitosen siitä! Helpottaa kyllä arkea, kun vauvalle ei tarvitse pukea kaukaloon niin paljon, ja kaupassa yms ollessa voi vain avata vetoketjua. Eisbärchen-merkkinen löytyy meiltä.

Lämpöpussi vaunuihin - Tämä on ehkä vielä huipumpi juttu mun mielestä, kuin mitä kaukalopussi. On siis huisisti lämpimämpi, kuin tavallinen äitiyspakkauksen makuupussi. Kelistä riippuen vauvalle ollaan puettu sisävaatteiden alle joko neuletakki, tai fleecehaalari sekä astetta lämpimämmät tumput ja töppöset. Niiiin kätsy! Ja toki sydäntä lämmittää sekin, että tämäkin kustansi vitosen. Eisbärchen tämäkin.

Sitterikeinu - Ostettiin tämä jo esikoista odottaessa. Mamas & Papas Starlite Swing. Toimii pattereilla, keinuu ja soittaa musiikkia. Pikkuisena vauva nukkui tässä monia pikku-unia, nyt isompana vauvana monesti vain hengaa ja leikkii siinä sillä aikaa kun vaikka itse syön, käyn suihkussa tai puuhailen jotain muuta. Jo esikoisella tämä oli vauvana käytössä joka päivä.

Leikkimatto - Olen ihan yllättynyt, kuinka pitkiä aikoja vauva viihtyy siinä. Ostin sen vähän ajatuksella, että katotaan nyt. Meidän leikkimatto on Br-lelujen omaa merkkiä, käytettynä sekin. Metsästin nimenomaan tätä kyseistä, kun on mun mielestä ihanin ikinä.

Matkarattaat - Tai siis se matkarattaiden runko-osa, johon laitetaan turvakaukalo kiinni. Silkkaa mukavuudenhaluani otan tuon runko-osan mukaan aina kun mahdollista, niin ei tarvitse kanniskella koppaa edestakaisin, vaan voi työntää. Helppoo. Meillä on Gracon koppa ja matkiksina saman merkin Evot.

Vauvavaaka - Me käydään tavallista harvemmin neuvolassa, mutta tykkään silti itse mittailla lapsosia, ja tietää tarkan painonnousun. Tämä on mun lempparivehje. Löytyi vauvan syntymää edeltävänä päivänä pitkän etsinnän päätteeksi :)

Enenevässä määrin myös Manduca on päässyt käyttöön, mutta oikeastaan vasta viimeisen kuukauden sisään tämä.

Tällä kierroksella uusia juttuja meille olivat

Rengasliina - Esikoisen aikana meillä oli vain Manduca, mutta tosin silloin ei vielä ollutkaan tarvetta saada käsiä vapaaksi samassa mittakaavassa kuin mitä nyt.

Vaipanvaihtoalusta - Edellisenä vauvavuonna ei vielä tarvittu, meidän tavallista korkeampi parisänky oli lähellä vessaa, ja siksi sänky toimi kätevästi vaipanvaihtoalustana.

Lämpöpussit - En ollut kuullutkaan niistä aikaisemmin.

Leikkimatto - Esikoisen aikaan ajattelin, että höpö höpö mitään semmoista. Mutta kuopusta odottaessa taas ajattelin, että haluan kyllä haalia kaikki mahdolliset vehkeet, jotka helpottaa omaa arkea lasten kanssa :)

Turhia tällä kertaa olivat 

Imetystyyny - Tätä käytettiin esikoisen aikana paljon enemmän, hän kun tykkäsi syödä pitkiä aikoja kerralla. Tällä kertaa imetystyyny oli käytössä vain parien ensimmäisten viikkojen, tai ehkä ensimmäisen kuukauden ajan.

Liivinsuojat - Ostelin uusia kestoliivinsuojia kirpparilta raskaana ollessa, kun esikoisen imetysaikana niitä oli aivan liian vähän. No, tällä kertaa niitä ei tarvittu kuin aivan alkuun. Mun maitomäärä on jotenkin semmoinen ei niin ylitsevuotava tällä kertaa, vaikka siis maitoa aivan tarpeeksi tuleekin. Ajattelin jemmata niitä mahdollista seuraavaa raskautta odottamaan, sitten joskus kun sen aika tulee.

Mobile pinnasänkyyn - Ostin tämän tällä kertaa, kun tosiaan ajattelin saada kaikki mahdolliset vauvaa viihdyttävät vehkeet. Mutta. Enhän mä ole edes kertaakaan laittanut vauvaa sinne pinnasänkyyn :D Ja kaikenlisäksi mobilea ei kovin helposti saa edes meidän pinnikseen, kun se on vanhemman mallinen, jykevä sänky jossa päädyt ovat umpipuuta pinnojen sijaan. Möh. Kyllä mä sen vielä jonnekin viritän..

Jokunen vaate - 56-koossa oli muutamat housut, joissa oli ärsyttävän kireä resori lahkeessa. Jäi käyttämättä sen vuoksi. Myös vaatteet, jotka eivät ole omaan makuun ihania, ovat myöskin jääneet käyttämättä.

Pinnasänky - Kuten ylempänä olikin mainittu, pinnis ei ole vielä ollut käytössä, vaikka se sivuvaununa meidän sängyssä kiinni sijaitseekin. Sen aika taitaa meillä olla vähän myöhemmin.

Näitä meillä ei tälläkään kertaa ollut

Hoitopöytä - Ei mahdu mihinkään, ja ilmankin ollaan pärjätty.

Tutit - En ole kummallekaan lapsista koskaan ostanut tai tarjonnut, tai kokenut tarvetta.

Tuttipullo - En ole kokenut, että meillä tarvittaisi. Vauva kulkee kätevästi mukana siellä missä minäkin, ainakin sinne asti, että syö kiinteitäkin. Toki mä olen joskus poistunut kotoa kun vauva nukkuu miehen ollessa kotona, mutta olen saattanut jättää omaa maitoa mukiin, jota mies sitten on hörppyyttänyt.

Rintapumppu - Edellisessä kohdassa taitaa olla vastaus siihen. Ei olla tarvittu.

Rintakumit - En ole kokenut tarpeellisiksi, vaikka molempia imetystaipaleita aloittaessa rinnanpäät ovatkin olleet sen muotoiset, että niitä on pitänyt kunnolla asetella vauvan suuhun. Mutta ajan kanssa nekin ovat muotoutuneet. Tällä kertaa kesti useampi kuukausi, että vauva löysi öisin pimeässä hyvän otteen auttamatta. Rintakumeissa on myös huonot puolensa, siksi sinnittelin myös alun ilman.

Miltäs teidän lista näyttää?

Äitiyspakkaus 2018

Kela julkaisi taas uuden äitiyspakkauksen. Joka vuosihan äitiyspakkauksesta käydään kovaa kädenvääntöä, että saako pakkausta arvostella vai ei, onko vaatteet pojalle/tytölle sopivia, ja mitä kaikkea muuta. 

Omasta mielestäni äitiyspakkaus on tokikin hyvä juttu, tai oikeastaan huippu juttu. Mutta myös sen kriittinen tarkastelu on silti ihan paikallaan, ja asiallisen palautteen kuuntelu, jotta tuote voisi olla sopiva mahdollisimman monelle. Ja melkein joka vuosihan pakkausta uudistetaankin palautteen pohjalta. Hienoa! Äitiyspakkaus  kun kuitenkin kustannetaan verorahoin. 

Viime vuoden äitiyspakkauksessa tosin taisi olla ihan ennätyspaljon tuotteita, joiden laadussa jatkuva kilpailutus näkyi. Joka puolelta tuntui kuuluvan kommenttia helposti hajoavista sisävaatteista. Kurjaa. Omakohtaista kokemusta tosin ei ole, me päädyttiin kuopuksen kohdalla ottamaan avustus rahana. Uuden pakkauksen arvo on edellisen 140€ sijaan 170€, ja sen vuoksi pakkauksessa on entistä enemmän tuotteita.

Tämän vuoden pakkauksessa uutta on eläinkuosinen viltti, huopatossut, villahousut, ruokailuvälineet, hanskanipsut ja makututti. Ja siis vau tosiaan nuo ruokailuvälineet! Pois taas on jäänyt ainakin kestovaippa. Ehkä ruokailuvälineet ovatkin tulleet juuri sen tilalle? Itse tykkäsin toki kestovaipasta, mutta todennäköisemmin ruokailuvälineitä useampi käyttää kuin kestovaippaa.

Tässä uudessa paketissa eniten omaan mieleen taitaa olla juurikin ruokailuvälineet, huopatossut, sydänkuvioiset legginsit ja se viltti. Viime vuoden pakkauksessa puolestaan jumppis, toppahaalari ja makuupussi sykähdytti eniten.

En ole raskaana, mutta aina on kiva miettiä, ottaisiko pakkauksen, jos niikseen tulisi. Suurin osa esikoisia odottavista perheistähän taitaa äitiyspakkauksen ottaa, ja niin mekin tehtiin. Vaan niin se taitaa ainakin meidän perheessä olla, että ainoastaan esikoiselle äitiyspakkaus oli tarpeellinen, ja muut lapset sitten perivät pakkauksen oleellisimmat asiat. Viime vuonna kyllä aika kovaan pohdin pakkausta, ihan vain siksi, kun tosiaan ne ulkohaalari ja makuupussi olivat niin ihanat! Jo esikoisen aikaan taas sisävaatteet jäivät käyttämättä.

Herättääkö uusi äitiyspakkaus tunteita puoleen tai toiseen? 

Kun ikäeroa on kaksi vuotta

Meidän lapsilla on ikäeroa kaksi vuotta, yksi kuukausi ja yksi päivä. Meillä oli alustavasti haaveena ikäeroksi juurikin se 2-3 vuotta, ja oltiinkin aika onnekkaita, kun sellainen saatiin.

Ainahan näihin tämmöisiin toiveisiin peilaa varmaan myös omaa lapsuuttaan? Itse olen sisarussarjan keskimmäinen, isompaan ollut ikäeroa 3,5 vuotta ja nuorempaan se kaksi vuotta. Kaksi vuotta oli  omassa lapsuudessa meidän kokoonpanolla huomattavasti toimivampi, kuin se 3,5 vuotta. Toki osasyy on varmasti myös sillä, että lapsien lukumäärä oli se kolme. Ja kun yksi oli jo selvästi vanhempi, jäi hän usein leikeistä pois, kun pienemmällä ikäerolla varustettujen leikit osuivat paremmin keskenään yksiin.

Nyt elellään vasta vauvavuotta, joten tämän ikäeron ja tyttösten persoonien välistä yhtälöä ei ole vielä näkyvillä kuin pikkiriikkisen. Tähän mennessä tämä kombo meidän perheessä on ollut hyvin toimiva. Toivotaan, että jatkossakin! Jospa nämä jo vuoden päästä leikkisivät mukavasti yhdessä?

Kahden vuoden ikäerolla meillä

..esikoinen osaa jo valtavasti kaikenlaista. Puuhailee omissa leikeissään pitkiä aikoja, osaa syödä ja pukea, riisua. Viihdyttää itse itseään. Helpottaa elämää kovasti.

..vain yksi lapsi vaipoissa kerrallaan, tykkään!

..isosisko odottaa kovasti, milloin pienemmästä saisi leikkikaverin. Eikä siihen loppupeleissä kauaa menekään. Ja vauvastakin näkee, että sisko on kyllä ihan paras juttu!

..isompikin nukkuu vielä päikkäreitä. Päivän hiljainen hetki, aah!

..isosiskon kovimmat äidissäroikkumiskaudet oli eletty jo ennen pikkusiskon ilmaantumista.

..2,5-vuotias osaa jo oikeasti olla avuksi, halutessaan. 

..esikoinen osaa sanallisesti kertoa ajatuksensa, ja jonkun verran myös sanoittaa tunteitaan. Se voi ehkä myös olla osasyy sille, että ollaan vältytty mm. suuremmilta mustasukkaisuuksilta tähän asti.

Taisinkin jo mainita, että odotan aika kovasti, että tyypit alkavat oikeasti leikkimään yhdessä ♥

Kaikissa ikäeroissa on varmasti omat puolensa, mutta meillä kyllä ehdottomasti tykätään tästä parin vuoden ikäerosta!

Mikä ikäero on teillä ollut lempparein?

Joko se uhmaikä hellittäisi?

Meillä on miehen kanssa jo parin viikon ajan ollut mielessä varovainen ajatus siitä, että olisikohan esikoisen uhmaiän pahin kärki jo takana? Ehkä! Olispa! Tokihan lapsen kanssa erimielisyyksiä meillä on vaikka missä välissä päivän aikaan, mutta se on jotenkin erilaista kuin aiemmin. 

Kivaahan meillä on ollut ennenkin, ja paljon ihania hetkiä, mutta lähiaikoina meillä on ollut myös tosi ihania päiviä! Siis semmoisia ihania, kun kaikki vaan tuntuu ihanalta, ja voi vaan ihailla sitä suloisen hauskaa lasta, jonka on onnistunut pullauttamaan tähän maailmaan. 

Tahtokautta kyllä edelleenkin meillä elellään, lapsi tahtoo vaikka sun mitä, ja kokeilee kyllä rajojaan. Ja edelleen lapsen tahdon ilmaisut ovat vahvoja, niin kuin kuuluukin olla. Ja kyllä yhäkin olen monessa kohtaa repimässä niitä pelihousujani. Mutta silti! On ihan selvästi muutosta edelliseen. ♥♥♥

Kauanko muilla lapsosilla on uhmistuhmis-kausi kestänyt? Minkä ikäisenä on alkanut helpottaa? Voiko se tulla takaisin vielä? 

Seuraava vaihetta odotellessa, mikä se sitten onkaan :)

Väliliha ja "suomalainen ote"

Jälleen uusi synnytyksiin liittyvä artikkeli, jolle täytyy muutama ajatus suoda. Aihe on tälläkin kertaa kirvoittanut jonkun verran some-keskusteluja ja erilaisia mielipiteitä.

On ihanaa, että synnytysasiat ovat esillä, mutta kurjaa on se, että faktat ja fiktiot sekoittuvat toisiinsa niin, että niitä on vaikea erottaa toisistaan. 

Lyhyesti:

Hesarissa kirjoitettiin suomalaisesta kätilö & synnytyslääkäri -pariskunnasta, joka kouluttaa ympäri Pohjoismaita kätilöitä ja synnytyslääkäreitä välilihan tukemisesta synnytyksessä. Välilihaa tuetaan käsin, ja otetta on kutsuttukin nimellä "suomalainen ote".

Artikkelissa kerrotaan kätilöiden aktiivisuuden olevan tärkeä tekijä pahojen repeytymien vähenemisessä. Kertovat myös puoli-istuvan asennon/kylkimakuun olevan optimaalisimmat asennot ponnistaessa, koska silloin kätilö näkisi välilihan ja voisi sitä tukea. Veteen synnyttämistä he eivät suositelleet, koska silloin kätilö ei voi tukea välilihaa. He varoittavat myös "luomusynnytystrendistä", joka heidän mukaansa vähättelee kätilöitä, ja tekstistä voi ymmärtää heidän selittävän sillä myös vakavampien repeämien tuloa. Myös synnyttäjien halu synnyttää "kummallisissa asennoissa" mainittu, ja sitä ihmetelty. Tekstistä saa myös episiotomiaa, välilihan leikkausta yleisesti suosittelevan käsityksen.

Pariskunta kertoo, että ruotsissa 95% synnyttäjistä kirjaa toiveekseen vakavien synnytysvaurioiden välttämisen (no kukapa ei?). Heidän mielestään kätilöiden ja lääkärien koulutuksen avulla nämä vauriot on mahdollista välttää. Lähde Helsingin Sanomat

Kuva Pixabay

Ihan kiva, mutta...

Tosiaankin, niitä asiavirheitä on useampi! Tai ehkä lähinnä vanhentunutta tietoa. Ponnistusasento, välilihan leikkaus, repeämät, luomusynnytystrendi, vesisynnytys.. Hirmuinen lista! Ihan pakko kommentoida lyhyesti useampaa. 

Repeämien väheneminen. Repeämien väheneminen on huippu juttu, hyvä, ja uskonkin välilihan tukemisen olevan iso tekijä, niissä synnytyksissä, joissa käytetään paljon puudutteita. Mutta koko kunniaa siitä ei voi ottaa, kun kuitenkin ponnistusasento, ohjattu ponnistus vs. kehoa kuunnellen toteutettu ponnistus, lääkkeet yms vaikuttavat asiaan. 

Ponnistusasento. On ristiriitaista kannustaa puoli-istuvaan ponnistusasentoon ja markkinoida sitä kätilön hyvällä näköalalla välilihan tukemista ajatellen, kun samalla asento on synnyttäjän fysiikkaa JA välilihaa ajatellen juurikin se epäedullisin asento. 

Välilihan leikkaus. Rutiiniepisiotomia ei vähennä välilihan vaurioita, eikä estä pahojenkaan repeämien syntymistä, sillä leikkaushaavakin voi revetä. Fakta taas on, että luonnollinen repeämä paranee yleensä paremmin kuin episiotomia.  Toki joissain tilanteissa episiotomia on paikallaan, mutta tekstistä saa käsityksen, että näin olisi usein.

Repeämät & kätilön hands off -rooli. Kyllä, nämä ovat paljoltikin yhteydessä toisiinsa, JOS synnyttäjää ponnistutetaan naama punaisena -tekniikalla, eikä sitä välilihaa tueta niin tietenkään siitä ei hyvää seuraa. Mutta jo ihan lähtökohtaisesti tämä apinanraivolla ponnistaminen ei tee kenellekään hyvää. 

"Kätilö hoiti synnytyksen alusta loppuun asti." Elin tähän asti siinä käsityksessä, että nainen synnyttää ja kätilö avustaa. Tekstissä myös todettiin "luomusynnyttäjien" vähättelevän kätilön roolia, what? Kyllähän näissä "luomusynnytyksissäkin" (mielestäni ei mikään hyvä sana, mutta tekstissä tätä käytetty) kätilön rooli on tärkeä, vaikkakin sivustaseuraajana. Kyseisissä synnytyksissä ei tarvita niin paljoa synnytyksen kulkuun puuttumista, kuin mitä keskiverrosti. Eihän se silti ole kätilön roolin vähättelyä.

Luomusynnytystrendi. Mitenhän tämä nyt sitten lisäisi repeämisriskiä, kuten tekstissä on annettu ymmärtää? Ja hohhoijaa, taas tuo trendi-sanan käyttö. 

Rutiininomainen vauvan ohjailu synnytyskanavassa voi olla vauvalle haitallista. Etenkin vauvan niska ja kaula ovat näissä tilanteissa kovilla. Nämä tilanteet lisäävät mahdollisuutta imetysongelmiin, kuten esimerkiksi imukuppisynnytyksetkin. Syynä herkkä ja kivulias hartian- ja kaulanseutu. 

Vesisynnytys. Veteen synnyttäessä vesi tukee välilihaa, ja se on ihan tutkittuun tietoon perustuvaa. Myös kudokset joustavat paremmin, kun lämmin vesi on pehmittänyt niitä. Välilihan käsin tukemista ei silloin tarvita. Veteen upottautuminen ei ole yhteydessä peräaukon sulkijalihasrepeämiin. 

Mikä artikkelissa sitten oli faktaa?

Se, että synnytys on kätilön ja synnyttäjän yhteistyötä. Toivottavasti aina niin olisi! 

Se, että välilihan suojeleminen on tärkeää. (Sen suojeleminen on sitä tärkeämpää, mitä puudutetumpi synnyttäjä on. Puudutettu synnyttäjä tarvitsee useimmiten aktiivista ohjaamista ponnistamiseen, sekä välilihan tukemista, koska äiti ei tunne vauvan liikkeitä ja välilihan venymistä niin hyvin.)

Kätilön apu synnytyksessä on ihan kultaa. Synnytysosastoilta löytyy aivan ihania, sydämellään ja ammattitaidolla työtä tekeviä kätilöitä. Mutta tosiaan, on suorastaan vaarallista, että faktoja sekoitetaan tällä tavalla. Onko tässä oikeasti toimittaja ymmärtänyt jotain väärin, vai ovatko haastatellut ihmiset oikeasti vastanneet näin? Olisi mielenkiintoista tietää, koska artikkeli antaa kyseenalaisen kuvan henkilöiden asenteesta synnyttäjiin. Niin ja sitten vielä kaikki uusimmat synnytyksiin liittyvät suositukset ja tutkimukset, eikö niitä tarvitse huomioida.. 

Artikkeli on aika hyvä esimerkki siitä, kuinka maassamme synnytyksiin liittyvät käytännöt, ja synnytyshenkilökunnan näkemykset vaihtelevat todella hurjasti. 

Ajatuksia? Muita hassuja juttuja artikkelissa?

Lisää aiheesta

Ajatuksia synnytyksen somekohuista

Synnytysten kaikenkirjavat käytännöt

Kuiva vauva - ajatuksia atooppisesta ihosta

Meidän vauva on kuiva tyyppi. Iho on korppukuiva monesta kohtaa. Helpompi olisikin luetella ne paikat, jotka eivät kuivia ole. Esikoinen ei ollut tuommoinen kuiva pallero, ainakaan noissa mittasuhteissa. Tämäkin on siis uusi ulottuvuus, johon saa tutustua lapsen myötä.

Rasvaamista rasvaamista. Vauva myös rapsuttelee itseään, mahasta ja otsalta. Tuntuuhan se varmasti kurjalta, kuiva nahka.

Vauva on täysimetyksellä edelleen, ja selvästi esimerkiksi vehnä helauttaa toisen posken iloisen punaiseksi ja kuivaksi. Saa nähdä, onko jotain muitakin ruoka-aineita, jotka oireita aiheuttavat.

Jostainhan nämä tällaiset aina johtuvat. Kehossa kaikki ei toimi optimaalisesti, kun tuollaista pukkaa. Vääriä ruoka-aineita, puuttuvia sisäisiä rasvoja, vitamiinibalanssi epäkunnossa? Tai sitten jotain ihan muuta.

Täällä odotellaankin tällä hetkellä vauvan mahan toimimista, jotta voin lähetellä hänen kakkanäytteensä msas-analysoitavaksi. Jotkut sanovat hippijutuiksi, minä taas olen kuullut paljon positiivisia kokemuksia. Eikä mua hippijutut haitanne ;) Jospa sitten olisi taas hiukan viisaampi asiassa? Sen lisäksi, että harmittaa vauvan puolesta, on tämä kuitenkin myös ihan mielenkiintoista hommaa.

Niin ja sitten se sheavoi! Siitä sainkin vinkin, että se voisi olla hyvä voide vaivaan. Kiitos vinkistä! Luonnonkosmetiikkaa meillä käytetään muutenkin, mutta sheavoita ei ollut meillä taas hetkeen ollutkaan.

Palaillaan asian tiimoilta, lisää vinkkejä ja kokemuksia asiasta saapi jakaa! :)

Meillä asuu Pikkuäiti - roolimallina lapselle

Viime päivien ihanat hetket esikoisen kanssa, sekä huominen naistenpäivä kirvoittavat itseltä vähän väliä ajatuksia siitä, millaisena roolimallina sitä on omalle lapselleen. Toki jokainen lapsi (ja äiti!) on yksilönsä, mutta fakta on, että joka ikinen lapsonen peilaa myös asioita niistä tutuista ihmisistä. 

Lapseni peilaa minusta kaikkea. Ihan häpeilemättä, niin hyvät kuin huonotkin asiat. Sanat, teot, mieltymykset, kaiken. Lapsi lukee kuin avointa kirjaa, ja ymmärtää paljon enemmän kuin mitä luulisi. Tai toivoisi! Että juu, ei paineita!

Onneksi siinäkin riittää, että on itsensä. Ja toki pakostikin pientä kasvamista tapahtuu äidinkin osalta, kun on osattava ottaa vastuu omasta käytöksestään ihan uudella tavalla. Ja siltikin saa olla keskeneräinen.

Minkälaista naisen mallia minä näytän tyttärilleni? Toivottavasti rohkeaa ja lämminsydämistä sellaista. Sellaista, joka osaisi kannustaa kurkottamaan vaikka sinne tähtiin saakka, tukemalla lasta hänen tarvitsemin tavoin. Sellaista, joka myös näiden alati elävien sukupuolikäsityksien keskellä haluaa vaalia naiseuttaan, ja jakaa naiseuden iloa myös omille tyttärilleen.

Huomenna me perheen naiset haetaan itsellemme kukkia, leivotaan suklaakakku ja nautitaan päivästä kera muutaman ystävän. Nautitaan siitä, että ollaan naisia.

Ihanaa naistenpäivää, naiseuden iloa! 

Suolioireinen lapsi ja osteopatia

Esikoisemme on pienen ikänsä ollut suolioireinen lapsonen. Tai "oli" voisi kenties olla parempi aikamuoto asiaan. Kirjoitan nyt tähän alle pienimuotoisen romaanin meidän perheen kokemuksesta suolioireisen lapsen kanssa.

Esikoisen alkutaival

Kaksi ja puoli vuotta sitten meidän esikoinen oli pieni vastasyntynyt vauva.Tämä kyseinen vauveli oli ihan alusta asti tosi kova pulauttelemaan. No, vauvat vaan pulauttelee, ajattelin. Ja esikoinen kun oli, niin ei ollut vertailukohtaa mihin verrata vauvaa, joka saattoi pulauttaa kaaressa hartaudella tankkaamansa maitomäärät. Ja sitä pulauttelua oli isot määrät aina, ei mitään suupielestä valuvia pikkutippoja. Harsoja ostelinkin lisää jossain vaiheessa, kun ne olivat kovassa käytössä koko ajan. Ja toki vaatteitakin vaihdeltiin useamman kerran päivässä. 

Neuvolan ajatus puklailuun oli vain "syötä harvemmin, ehkä se lopettaa pulauttelun".. tai sitten ei. 

Mahakivut

No ei siinä mitään, eleltiin tavallista arkea puklailevan vauvan kanssa. Kunnes sitten jossain vaiheessa mukaan astuivat mahakivut. Hän taisi olla silloin noin neljän kuukauden ikäinen pikkutyyppi, joka itkeskeli öisin. Itku oli selvää kipuitkua, ja hän heräili 10-20 kertaa yössä itkemään. Mitä ihmettä, mikä sillä oikein on?, oli oma ajatukseni. Aika lailla samoihin aikoihin myös vauvan kakkaamisväli oli pidentynyt, ja hänelle ilmaantunut myös jonkin verran ihottumaa, etenkin toiseen poskeen ja pakaraan.

Imetysdieetti

Liityin facebookissa imetysdieettaajien ryhmään, josta sain tietoa, miten muiden vauvat oireilivat ja mikä tilanteeseen voisi auttaa. Ryhdyin pitämään ruokapäiväkirjaa, jonka perusteella meidän vauva oireili maidon kautta ainakin lehmänmaidolle, gluteeniviljoille, maissille, naudalle, kanalle, kananmunalle.. Hiphei. Dieettaamalla oireet vähenivät kuitenkin todella huomattavasti, joten sillä mentiin.

Neuvolan kanta dieettaamiseen oli yllättäen kannustava. Terveydenhoitaja kehui, kuinka olen nähnyt vaivaa lapseni eteen, ja sanoi vielä, että hihkaise vain, jos tuntuu siltä, että haluaisin allergiatesteihin, niihin kyllä pääsisi. Toki kertoi myös senkin, että niin pienillä lapsilla testeissä ei välttämättä näkyisi mitään, jos ei kyse ole allergioista, vaan suolistoon liittyvistä asioista. Eli jatkoin imetysdieettiä.

Jossain vaiheessa sain maissin ja munan takaisin ruokavalioon, ja pikkuhiljaa muutakin. Lapsi oli jo reilusti yli vuodenikäinen ja alkoi itse syömään suurempia määriä muuta ruokaa. Yhteensä imetysdieetillä olin vajaan vuoden ajan.

Perus-posket, kun söi vääriä juttuja.

Imetyksen loppuminen

Imetys loppui esikoisen kohdalla 1v8kk iässä. Lapsella itsellään oli yhäkin poissa ruokavaliosta nauta, kana sekä maitotuotteet tavallista juustoa ja voita lukuunottamatta. Rajoittavaa juu, mutta eipä kotioloissa juurikaan vaikuttanut ruoanlaittoon, kun oli tottunut asiaan, eikä lehmänmaitoa meillä muutenkaan juomalla juoda.

Välillä kokeiltiin varovaisesti ruoka-aineita, josko joku olisi jo sopinut, mutta ei. Muutama vahinkoaltistuskin joukkoon mahtui. Parhaiten mieleen on jäänyt yksi altistus, jonka seurauksena lapsi itki kipua kaksi yötä, heräten aivan liian monta kertaa yössä sydäntä raastavaan kipuitkuun.

Osteopaatti

Odotin meidän kuopusta, ja kävin itse raskausaikana osteopaatilla. Vakuutuin juuri kyseisen osteopaatin osaamisesta, ja  päätinkin sitten, että synnytyksen jälkeen itseni ja vauvan lisäksi myös esikoinen pääsisi osteopaatin käsittelyyn. Esikoinen oli käynyt kerran vastasyntyneenä osteopaatilla toisaalla, kun asuimme vielä toisessa kaupungissa.

Toki jo hänen vauvavuoden aikana olin muualta kuullut useampaan otteeseen, että lasta voisi myös tällaisten oireiden vuoksi käyttää osteopaatilla, mutta en jotenkin silloin vielä ottanut niin tosissaan tuota asiaa. Tai oikeastaan en osannut ajatella, että kuinka siitä osteopaatista voisi olla siihenkin asiaan apua. Ajattelin vain, että sillä nyt on vaan tosi epäkypsä suolisto, ja että kyllä se siitä pikkuhiljaa menisi parempaan suuntaan.

No, me perheen naisihmiset sitten mentiin osteopaatille. Minä ja vauva oltiin hyvässä hapessa, ihana osteopaatti-setä kehuikin, että minulla oli harvinaisen vähän mitään häikkää, ollakseni juuri synnyttänyt! Jes.

Mutta sitten se esikoinen. Oi ja voi. En edes muista, mitä kaikkea jumia ja ongelmaa osteopaatti luetteli kropassa olevan. Selitti tarkasti jokaisen, ja sanoi lopuksi, ettei yhtään ihmettele lapseni oireilua. Voi mun pientä lapsiraukkaa! Harmitti, etten ollut tullut vieneeksi lasta jo paljon aiemmin, mutta olin myös iloinen, että nyt tilanne voisi mahdollisesti muuttua.

Kuinkas sitten kävikään?

En olettanut muutosta vielä yhdeltä käynniltä, tai yhdessä yössa tapahtuvaksi, eikä niin käynytkään. Lapsi taisi käydä kolme-neljä kertaa, jonka jälkeen ryhdyttiin varovaisesti, hyvin epäilevin mielin kokeilemaan taas ruoka-aineita.

Aloitettiin luomuviilillä, varovaisesti parilla lusikallisella. Altistumisesta etenkin pari seuraavaa yötä ovat olleet aina kriittisiä, joten jännitti kyllä! Varsinaisesti ne kipuitkuyöt ei ole mitään ihaninta aikaa kenellekään.. Oltiin ihan ihmeissämme, kun mitään ei ilmennyt. Ei kuitenkaan vielä uskaltanut toivoa sen kummemmin, vaan sovittiin miehen kanssa, että testaillaan taas seuraavana viikonloppuna. Silloinkaan ei tullut oireita, joten sillä tiellä ollaan edelleen.

Joko nyt saa tuulettaa?! Tapahtuneesta on jo useampi viikko. Olen edelleen ihan ihmeissäni, kun asiat kääntyivät näin. Helpottunut, mutta vähän myös pöllämystynyt. En ollut ajatellut, että näin voisi käydä. Meidän tyyppi pystyy syömään kaikkea! Mitä vaan!

Mun onnellinen lapsonen on lähiaikoina kertonut usein, että Antero-setä on hoitanut häntä, joten hänen masu ei tule kipeäksi lehmänmaidosta ♥♥ Ja hei, kyseinen ipana on myös saanut nyt elämänsä ensimmäisen jäätelön ja Kinder-munan! Oi onneaaaaa ♥

Onko teillä ollut oireilevia lapsia? Mistä olette löytäneet apua asiaan? Myös hyvät osteopaattikokemukset saa jakaa! 

Mikä osteopatia? Wikipedia kertoo osteopatian olevan  "manuaalinen hoitomuoto, jonka tarkoituksena on kehon rakenteellisten ja toiminnallisten häiriö- ja kiputilojen tutkiminen, hoito ja ennaltaehkäisy. Osteopaatti on erikoistunut käyttämään mm. nivelten artikulaatio- ja manipulaatiotekniikoita sekä pehmytkudostekniikoita. Osteopaatti on Suomessa Valviran rekisteröimä terveydenhuollon ammattihenkilö."

Tuhoamisvimma

Ah mitä ihanaa vaihetta meillä eletäänkään tällä hetkellä! Kaksi ja puolivuotiaalla lapsosella on kova tarve kokeilla kaikkea, testata tavaroita ja sitä mihin kaikkeen niillä pystyykään. Tai toisin sanoen tuhota leluja ja kokeilla rajoja. 

Tällä hetkellä pienen kotivandaalin tuholistalla on jo kynäilty matto, muutama revitty kirja, nukkekodin nojatuoli, yksi pelilaatikko, väritetty leikkikeittiön kaappi ja työpöytä, johon myös oli vähän kynää kokeiltu.

Kiva lista jo, ja apua, ihan varmasti tuo lista vielä kasvaa! Ei tiedä oikein, että itkisikö vai nauraisiko noille tuon pikkutinttanan toilailuille. Saa nähdä, kuinka pitkä tuosta listasta vielä tuleekaan. Auts. Kiinnostus ei ole tähän mennessä kohdistunut koskaan ns. aikuisten tavaroihin, mutta varmuuden vuoksi meidän lautapelit ja muut on nostettu ylemmäs. Koska silmä kun välttää sekunniksikin, niin yllätyksiä voi olla luvassa :D 

En usko, että pahantahtoisuudesta on kyse, vaan pelkästä kokeilunhalusta, uteliaisuudesta. Ja juu, ehkä vähän rajojen kokeilemisesta myös.

Mattoonhan olen itsekin piirrellyt pienenä, mutta tuommoisesta tuhoamisvimmasta en ole kuullut itselläni olleen. Ja hei, ne mun lapsuuden Puppe-kirjatkin ovat luukkuineen vielä tallessa (toistaiseksi..), niin en ainakaan sitten niihin ole tällaisia taitoja testaillut pienenä.

Muistan omasta lapsuudesta parturoineeni kerran Trolli-peikon tukan, jonka jälkeen itkin kaljua peikkoa. Kukaan ei ollut kertonut, ettei peikko-raasuilla tukka kasva! Omaa tukkaa sen sijaan en tietääkseni leikellyt, mutta se itseäni eniten hirvittää oman lapsen kohdalta, että koskahan niitä saksia mahdetaan kokeillaan omaan päähän..

Onkos muilla eletty tällaista ihanaa vaihetta? Millaisia tuhotöitä teillä on tapahtunut?