sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Miksi synnytin kotona?


Perheemme nuorimmainen, nyt neljän kuukauden ikäinen tyyppi,  on syntynyt suunnitellusti kotona lokakuussa. Synnytys oli ihana. Mutta miksi ihmeessä kukaan haluaa synnyttää kotona? Tässä vähän pohdintaa aiheesta. Meidän perheellemme tämä oli juuri oikea ratkaisu.


Aluksi voisin mainita nämä perusjutut, jotka eivät ole vastaus kysymykseen:


Jännityksen hakeminen
Riskin otto
Turvallisuudella leikkiminen
Se että kuvittelisi näin olevansa jotenkin muita parempi ihminen tai äiti
Elämyksen hakeminen itselle

Yllämainitut kun taitavat olla seikkoja, asioita, joita perheet, jotka ovat valinneet kotisynnytyksen, saavat kuulla, tai joita heistä yleisesti puhutaan.

Kotisynnytystä suunnitellessa yleisesti suositellaan, että äiti olisi matalan riskin synnyttäjä (mm. perusterve, yksisikiöinen raskaus, täysiaikainen vauva), ja että sairaalaan olisi lyhyehkö matka. Kotisynnytyksien turvallisuudesta on olemassa tutkimuksia, joissa todetaan kotisynnytyksen olevan yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys, kun aiemmin mainitsemani ehdot täyttyvät.



Miksi siis synnytin kotona?


Synnytysrauha. Edetäkseen synnytys tarvitsee tiettyjä hormoneja. Nämä hormonit eivät pääse kunnolla toimimaan, jos äiti, synnyttäjä pelkää, kokee toistuvia keskeytyksiä tai muuta. Itse koin, että kotona minulla on turvallisin olo synnyttää.

Rutiinitoimenpiteet. Sairaaloissa tehdään monia asioita vain varmuuden vuoksi, tai siksi, että niin on tapana tehdä juuri kyseisessä sairaalassa. Rutiinitoimenpiteet eivät kuitenkaan aina perustu uusimpiin tutkimustuloksiin, tai tutkittuun tietoon ylipäätänsä. Tästä kertoo esimerkiksi Suomessakin monenkirjavat käytännöt, jotka vaihtelevat ihan vain synnäristä toiseen. Ja toki myös kaikki kätilöt ovat ihmisiä, ja siksi erilaisia. Asiakkaan kohtaaminen ja toimenpiteet voivat vaihdella myös työntekijän näkemyksen mukaan.

Toimenpiteiden oravanpyörä. Synnytyksessä interventiot, synnytykseen puuttumiset usein johtavat aina seuraavaan puuttumiseen. Sairaalassa se onkin ihan ok, koska siellä on jatkuva sektiovalmius kuitenkin (ja toki toimenpiteille on aikansa ja paikkansa monissa tilanteissa, mutta aina näin ei valitettavasti ole). Toisinsanoen sairaalassa on ihan omat riskinsä periaatteella "mitä enemmän teet, sitä enemmän korjaat". Kotona sektiovalmiutta ei tietenkään ole, ja sen vuoksi synnytyksen kulkuun pyritään puuttumaan mahdollisimman vähän, ja sairaalaan lähdetäänkin välittömästi, jos minkään sortin huoli herää.

Sain synnyttää niinkuin halusin. Omalla tavallani, omaa kehoani kuunnellen, oman synnytykseni haltuun ottaen. Päättäen itse asennoista ja noh, kaikesta oleellisesta.

Tutut ihmiset. Synnytyksessäni oli läsnä vain henkilöitä, jotka olin itse halunnut paikalle. Mies, ihana kätilö ja ihana doula. Ihmiset, joiden kanssa oltiin etukäteen varmistettu, että meillä on sama käsitys asioista ja synnytyksessäni toimimisesta. En halunnut ottaa riskiä, että sairaalassa kohdalle osuisi kätilö, jonka kanssa emme pääse yhteisymmärrykseen ja näin ollen synnytykseni eteneminen ja turvallisuus voisi vaarantua.

Lempeä, luonnollinen ja turvallinen syntymä. Parasta äidille ja vauvalle.

Siirtyminen kesken synnytyksen. Ei tarvinnut arpoa, milloin sairaalaan pitäisi lähteä. Monesti sairaalaan siirtyminen saattaa myös hidastaa synnytyksen edistymistä, kun tutusta ympäristöstä poistutaan.
Oma synnytykseni oli muutenkin lyhyehkö ja hyvin intensiivinen, niin voi olla, ettemme olisi edes sairaalaan ehtineet loppujen lopuksi. Ja matkasynnytys ei ollut hakusessa.

Vesisynnytys. Meidän synnärillä ei vielä viime vuonna ollut mahdollista synnyttää veteen. Vesi on mm. hyvä kivunlievittäjä ja pehmittää kudoksia. Halusin ihan ehdottomasti veteen, jonne lapseni sitten syntyikin.

Synnytyskokemus. Edellisestä synnytyksestä huomasin, kuinka suuri merkitys sillä synnytyskokemuksella oikeasti on koko perheelle. Esikoisen synnytys oli hyvä, mutta moni juurikin sairaalaan, ja henkilökunnan toimintaan liittyvä asia ahdisti kovasti vielä jälkeenpäinkin. Tunne siitä, että oman tahtoni ylitse yritetään kävellä, ja vielä perusteetta. Tiettyjä esikoisen synnytykseen liittyviä asioita käsitellessä meni itselläni yli vuosi.


Kuva googlesta


Jos aihe kiinnostaa, niin tässäpä tällaisia:

Oma kotisynnytykseni tässä
Ystäväni kotisynnytys tässä
Katsaus kotisynnytyksiin liittyvistä tutkimuksista löytyy tästä
Kotisynnytyslinkkejä Aktiivinen synnytys ry:n sivulla
Kotisynnytysopas
Perhevloggaajien Millin&Aben video "Miksi kotisynnytys"
Synnytyksen somekohut



12 kommenttia:

  1. On mielenkiintoista lukea kotisynnytyksestä, vaikka tällä kipukynnyksellä se ei kuulosta houkuttelevalle omalla kohdalla �� varmasti ihana kokemus jos pystyy rentoutumaan ❤️ Itsellä ensimmäinen synnytys oli pitkä ja kivulias. En pystynyt rentoutumaan, joten se myös luultavasti vaikutti. Olisi ihana kuulla jotain lähdevinkkejä esim. huippukirjoista, joissa käsitellään rentoutumista ja luonnollista synnytystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Synnytyksissä, joissa ei lääkkeitä ole käytössä, on avainasemassa juurikin ne lääkkeettömät kivunlievitykset, rentoutus on kyllä iso tekijä! Rentoutumista käsitellään monissa eri kirjoissa. Suurin osa on englanniksi, esim.
      Gaskin, Ina May: Ina May´s Guide to Childbirth
      Mongan, Marie: HypnoBirthing: The Mognan Method: A Natural Approach to a Safe, Easier, More Comfortable Birthing
      Suomeksi ainakin Miettinen, Aila "Nainen naiselle: luonnollinen syntymä" ja Hirvonen, Hanna: Isä syntymässä ovat hyviä teoksia.
      Itse ostin myös verkkokurssin, nimeltään Rento synnytys. Tykkäsin. Myös fb on aktiivinen synnytys ry:n keskusteluryhmä, jota suosittelen, jos ei ole vielä tuttu :)

      Tieto kehon toiminnasta synnytyksessä lisää varmuutta. Autonominen hermosto, mikä kaikki vaikuttaa kudoksiin ja mieleen synnytyksessä yms yms. On helpompi myös rentoutua, kun on tietoa, eikä sen vuoksi vaikkapa pelkää.
      Tsemppiä tiedonhakuun! :)

      Poista
    2. Oi kiitos! Täytyypä ruveta pänttäämään :)

      Poista
  2. Kiitos jälleen mielenkiintoisesta postauksesta! Pitää käydä myös lukemassa noita linkkejä. Muistan, että oma mummoni totesi tykänneensä synnyttää nimenomaan kotona kun paikka oli tuttu eikä siinä ollut ylimääräistä hässäkkää. Sairaalassa synnyttämisen hän oli kokenut vieraana. Toki ikääkin hänellä oli sen verran, että valtaosa lapsista oli tyypillistä synnyttää kotosalla ainakin maaseudulla. Mutta kyllä mä pystyn saamaan kiinni myös siitä hänen ajatuksestaan, koti kun on itsellenikin se paikka jossa olen rennoimmillani.

    Kotisynnytya ei kuitenkaan meidän kohdalla olisi luultavasti mahdollinen pitkähkön välimatkan vuoksi. Lähimpään sairaalaan on siis noin 50km.

    Onneksi tuo mahdollisuus on kuitenkin tietyissä olosuhteissa mahdollista etenkin, jos sairaalasynnytyksestä on jäänyt vähän ikäviä fiiliksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Muutamat ihanat vanhemmat naiset ovatkin mulle kans kertoilleet tuota samaa, kuinka tykkäsivät kotisynnytyksistänä :) Myös omalla mumminillani on samankaltainen kokemus, hän synnytti neljä lasta kotona ja yhden sairaalassa.

      Kotisynnytys muutenkaan ei ole kaikille sopiva ratkaisu, mutta onneksi tällainenkin vaihtoehto on olemassa, joskin se Suomessa vaatii itseltä aika paljon. Ehkä vielä joku päivä Suomessakin on sairaalan lisäksi myös synnytystupia ja kotisynnytyksiä tuetaan paremmin :)

      Poista
  3. Kiitos jälleen mielenkiintoisesta postauksesta! Pitää käydä myös lukemassa noita linkkejä. Muistan, että oma mummoni totesi tykänneensä synnyttää nimenomaan kotona kun paikka oli tuttu eikä siinä ollut ylimääräistä hässäkkää. Sairaalassa synnyttämisen hän oli kokenut vieraana. Toki ikääkin hänellä oli sen verran, että valtaosa lapsista oli tyypillistä synnyttää kotosalla ainakin maaseudulla. Mutta kyllä mä pystyn saamaan kiinni myös siitä hänen ajatuksestaan, koti kun on itsellenikin se paikka jossa olen rennoimmillani.

    Kotisynnytya ei kuitenkaan meidän kohdalla olisi luultavasti mahdollinen pitkähkön välimatkan vuoksi. Lähimpään sairaalaan on siis noin 50km.

    Onneksi tuo mahdollisuus on kuitenkin tietyissä olosuhteissa mahdollista etenkin, jos sairaalasynnytyksestä on jäänyt vähän ikäviä fiiliksiä.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen postaus! Varmasti molemmissa on puolensa ja on kieltämättä ihana ajatus, että saisi olla tutussa ympäristössä. Minun kohdallani kotisynnytys ei olisi vaihtoehto diabeteksen vuoksi ja onkin hyvä, että on tietyt ehdot, joiden pitää täyttyä. Minulla on myös sairaalasta positiivinen synnytyskokemus, joten sinänsä ei harmita, mutta on silti kiva lukea toisten kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Joo, sairaudet ja muut lisää liikaa mahdollisia muuttujia, mutta onneksi sairaalakin voi olla toisille ihan yhtä hyvä paikka synnyttää :)

      Poista
  5. No rehellisiä ollaan, niin ennen omia lapsia pidin hulluina sekopäinä kaikkia, jotka synnyttivät kotona. Hengenvaarallista äidin ja lapsen terveydellä leikkimistä! Mutta tämä johtui varmasti itsellä ja monella muulla siitä, että 'tieto' ja mielikuvat synnytyksistä tulivat lähinnä elokuvista ja tv-sarjoista, joissa synnytys etenee valtavaa vauhtia ja kaikki huutavat ja kiljuvat paniikissa. Vaikka eihän se sitä ole. Onneksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se ei pääsääntöisesti semmoista ole :) Mie en itse asiassa muista, onko miulla ollut minkälainen käsitys joskus aiemmin, kun oon synnytysjuttuja ruennu tankkaamaan itteeni jo joskus kun sisko sai ekan lapsensa, eli vuosia vuosia ennen kun oon itse edes ollut raskaana :)

      Poista
  6. Ihania ajatuksia. <3 Itse en kotisynnytykseen uskaltanut lähteä, mutta paljon on mietitty luonnollista synnytystä ja tsempattu itseämme siihen, että sairaalassakin jäisi turhat puuttumiset väliin, toisin kun esikoisen kohdalla. Tähän synnytyshommaan hurahtaa kyllä totaalisesti! Aktiivisen synnytys ry:n keskusteluilloista, juttelusta doulan kanssa ja rentosynnytys verkkovalmennuksesta on ollut kans ihana tuki. Ei kuitenkaan doulaa haluttu mukaan omaan synnytykseen, mutta aika hyväksi synnytystiimiksi ollaan tässä miehen kanssa pyritty tulemaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän onneksi sairaalassakin voi saada hyvän ja aktiivisen synnytyksen :) Ja juu, tähän kyllä tosiaan hurahtaa! :D Ihana kuulla, että ootte valmistautuneet asiaan :)

      Poista