Vauvan pukeminen 2.0

Hassua nähdä, miten oma mieli monessa asiassa on muuttunut nyt toisen lapsen kohdalla. Myös näköjään lapsen pukeminen on yksi näistä, joten vauvan vaatevarastossa ja vanhempien mieltymyksissä on kyllä jonkin verran eroja ensimmäisen vauvavuoden ja nyt tämän toisen välillä.

Kietaisubodyt

Esikoisen ollessa vastasyntynyt oli kietaisubodyt meidän mielestä parasta ikinä. Niin helppo pukea päälle pienelle. No tällä kertaa taas ne olikin lähinnä ärsyttäviä, niissä on niiiiiiin paljon neppareita, joita pitää laitella kiinni saadakseen koko vaatteen pysymään päällä edes jotenkin! Hidaaasta hommaa. Mietittiinkin miehen kanssa, että miten ihmeessä nää oli meistä muka kivoja viimeksi? :D  Muutama kietaisubody onkin jäänyt kokonaan käyttämättä tällä kierroksella.

Perusvaatteina body&housut

Ekalla kierroksella pikkutyypin vaatteina oli lähinnä vain bodyja ja housuja. Toista odottaessa heivasin eteenpäin kaikki muut housut, paitsi leggarit. Ei vaan napannut enää yhtään. En tiedä, oliko ne silloinkaan niin lemppareita, niihin vain tuli puettua kun niitä kaapista löytyi.

Kokonaisuudet

Tämä on kai tyypillistä, että ekan lapsen kanssa kaikki vaatteet ei välttämättä sovi toisiinsa, kun on ostellut vain vaatteita, eikä kokonaisuuksia. Tällä kertaa siis ostelin enemmän yhteensopivia vaatteita, ja edelleen ne on juuri niitä esikoiselta perittyjä vaatteita, jotka aiheuttaa kuosien eripuraa.

Mekot ja tunikat

Esikoisella oli vauvana aina vain muutama mekko per koko (paitsi toki vähän isompana), tunikoita ei tainnut juurikaan olla. Nyt niitä on kyllä jostain syystä huomattavasti enemmän :D Ja toki niitä käytetäänkin usein! Vähintään aina silloin kun poistutaan kotoa, mutta kyllä aika monesti ihan kotosalla ollessa myös.

Värimaailma

Edellisellä tyypillä oli ihan kaikenkirjavia pukimia vaatteinaan. Värioksennusta? Värit on ihania, me tykätään edelleen miehen kanssa värikkäistä vaatteista, mutta rajansa kullakin. Tällä kertaa vauva on saanut myös muutamia hemppiksiä, hempeän sävyisiä yksilöitä kaappiinsa, ja ihan päällekin asti!

Vain ihania vaatteita

Niin kauan kun lapsonen ei osoita omaa makua vaatteissa, niin meillä puetaan vain vaatteita, jotka on äidin mielestä ihania! Elämä on liian lyhyt, katselen siis mieluummin ihania vaatteita, kuin ei kivoja yksilöitä, tai edes niitä jotka ovat "ihan ok". 

Tyttömäiset vaatteet

Vaan tämä ei olekaan muuttunut, jo esikoista puettiin tyttömäisiin röyhelöihin ja muihin ihaniin, mutta kuopusta on kyllä puettu vieläkin enemmän. Koska onhan ne nyt kaikki rimpsut ja muut niin ihania! ♥

Onko teillä lastenvaatemieltymykset muuttuneet matkan varrella? 

Raskauskilot ja motivaatiohattu

Raskauskilot ja hattu. Mutta miten ne liittyy toisiinsa? Let me tell!

No ne kilot

Kevättä kohti mennään, ja mukana roikkuu yhäkin noita iki-ihania raskauskiloja. Loppusyksy tai talvi on siitä armollista aikaa synnyttää, kun joka tapauksessa kylmältä kääriydytään paksuun vaatekerrokseen, niin ne ylimääräisetkään makkarat ei sieltä heti ole vilkkumassa.

Mutta sitten taas se toinen puoli. Tarkoittaa monilla, ei kaikilla, sitä, että ei ne vanhat vaatteetkaan vielä mahdu päälle. Ja talvella kun tarvitsee tosiaan paljon päälle taretakseen. Täälläkin on lähipäivinä pyörinyt pakkasmittari kahdessakympissä. Itseltäni löytyy onneksi yksi talvitakki, joka mahtuu päälle, vaikka tosiaan vararavintoa raskaudesta vielä jäljellä on. Toppahousut taas, ei toivoakaan. Onneksi voi sentään kerrospukeutua.

Tässä kohtaa se hattu tulee mukaan

Syksyllä jo katselin ihanaa, kirkkaan pinkkiä välikausitakkia, joka kovasti huuteli mun nimeä siellä kaupan vaateosastolla. Vaan silloin asui vielä yksi vauva mun keskivartaloni paikkeilla, joten eipä ehkä se parhain ajankohta ostella vaatteita itselle. Ja tuskinpa yksikään koko niistä takeista olisi mahtunut minua verhoamaan. 

Tällä hetkellä kiloja on vielä, mutta on niitä ihan hyvin tippunutkin jo, ja olen jopa ruennut näkemään vaivaakin sen eteen. Satun kuulumaan niihin raukkoihin, joille kertyy helposti sen miljoona raskauskiloa. Ja ei, en syönyt munkkeja joka päivä. Varmaan ois pitänyt, kun sama tulos tuli silti.

Siksipä menin ja tilasinkin itselleni hatun. Enkä minkä tahansa hatun, vaan motivaatiohatun. Se on juuri saman sävyinen, kuin haaveilemani takki siellä kaupassa. Vielä aion sen takinkin sieltä kaupasta kotiuttaa, jokusen kilon päästä. Kaikki aikanaan.

Mutta onneksi edes pää aina säästyy niiltä raskauskiloilta!

Miten te ootte motivoineet tai tsempanneet itseänne asian tiimoilta?

Älkää sanoko, että ootte kaikki muut niitä onnekkaita, jotka astelee laihempina sairaalasta.. Vai onko se juttu se, kun en sinne sairaalaan synnyttämään mennyt, niin raskauskilojakaan ei voinut sinne jättää..? Kilojen kosto? :D 

Hatun ostostahan syytän Sariannaa. Hatun on tehnyt Pikkulakki

Vapaus olla oma itsensä, vaikka on äiti

Äitiys. Se tuo mukanaan elämään ihan älyttömän paljon uusia asioita, ajatuksia ja tunteita. Ja tietenkin sen lapsenkin vielä. Äitiys on äärettömän suuri siunaus, suurimpia lahjoja, joita olen elämässäni saanut. Mutta se ei kuitenkaan määritä sitä, minkälainen ihminen sieltä äitiyden takaa kurkistelee.

Ja toivottavasti kurkistelee, koska joskus voi olla niinkin, että oma identiteetti jää sen kaiken alle, ja korvautuu ajatuksella "olen äiti". On toki ihan normaalia ja kuuluu tähän äitiyden toimenkuvaan, että sitä ajattelee lapsen tarpeita ja arjen hyörinän hetkissä ne ajavat omien tarpeiden edelle. Mutta sen ei ole hyvä olla se koko totuus.

Kuka oikein olen?

Olen ajatellut, etten halua muutaman vuoden päästä herätä ajatukseen "kuka minä oikein olen, olenko muutakin kuin vain äiti?". Äitiys ei määritä minua, vaan minä äitiyteni. Saatan ehkä kulkea imetysvaatteissa, mutta nekin ovat itseni valitsemia, omannäköisiä. Imetysluukku niissä ei määrittele minua. Hengaan lasteni kanssa päivät pitkät, mutta olen toki kiinnostunut myös muista asioista. Vähän valikoiden, mutta kuitenkin.

Kaiken äitiyspörinän keskellä haluan myös vaalia itseäni. Ja jotenkin olen huomannut, kuinka tärkeää se on. Olen ihan tosi huippu tyyppi, vaikka aina en tunnekaan itseäni niin kauhean onnistuneeksi äidiksi. Ja eihän tämä mikään kilpailu olekaan.

Omanlainen

On ihanaa, kuinka nykyajan äitiys on suhteellisen monimuotoista. Jokainen saa olla omanlaisensa äiti lapsilleen. Äitiyden alle ei tarvitse kadota, omat asiat, mielipiteet ja harrastukset voivat jatkua silti. Ei tarvitse odottaa keski-ikäistymistä ja lasten kasvamista tai uran tekemistä. Vaan ihan tavallisessa äitiarjessa kaiken keskellä voi olla ihan itsensä. Ei tarvitse tavoitella tietynlaista suoritusta äitiydessä.

Joskus aikojen alussa on tainnut ollakin sellainen meno ja meininki, että oli vain yhdenlainen äitimuotti, ja sitten ne muut äidit, joista kuiskuteltiin, kun eivät muottiin muovautuneet sopiviksi. Nykyään onneksi hyvin harvoin kuulee myyttiä äitiyden prototyypeistä.

Minä tykkään olla kotona lasten kanssa. Ja syy ei ole se, että minä vaan olisin valmiiksi jotain "äitityyppiä", ehei. En tosiaan ole. Mutta kukapa olisi? Sen sijaan olen haalinut myös kotiätielämän keskelle niitä ihania, kivoja juttuja. Yleensä äitiys kuitenkin mahdollistaa myös sen oman minuuden ylläpidon.

On ihanan vapauttava ajatus, että vaikka on äiti, saa silti olla se sama tyyppi, kuin ennenkin!

Miksi synnytin kotona?

Perheemme nuorimmainen, nyt neljän kuukauden ikäinen tyyppi,  on syntynyt suunnitellusti kotona lokakuussa. Synnytys oli ihana. Mutta miksi ihmeessä kukaan haluaa synnyttää kotona? Tässä vähän pohdintaa aiheesta. Meidän perheellemme tämä oli juuri oikea ratkaisu.

Aluksi voisin mainita nämä perusjutut, jotka eivät ole vastaus kysymykseen:

Jännityksen hakeminen
Riskin otto
Turvallisuudella leikkiminen
Se että kuvittelisi näin olevansa jotenkin muita parempi ihminen tai äiti
Elämyksen hakeminen itselle

Yllämainitut kun taitavat olla seikkoja, asioita, joita perheet, jotka ovat valinneet kotisynnytyksen, saavat kuulla, tai joita heistä yleisesti puhutaan.

Kotisynnytystä suunnitellessa yleisesti suositellaan, että äiti olisi matalan riskin synnyttäjä (mm. perusterve, yksisikiöinen raskaus, täysiaikainen vauva), ja että sairaalaan olisi lyhyehkö matka. Kotisynnytyksien turvallisuudesta on olemassa tutkimuksia, joissa todetaan kotisynnytyksen olevan yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys, kun aiemmin mainitsemani ehdot täyttyvät.

Miksi siis synnytin kotona?

Synnytysrauha. Edetäkseen synnytys tarvitsee tiettyjä hormoneja. Nämä hormonit eivät pääse kunnolla toimimaan, jos äiti, synnyttäjä pelkää, kokee toistuvia keskeytyksiä tai muuta. Itse koin, että kotona minulla on turvallisin olo synnyttää.

Rutiinitoimenpiteet. Sairaaloissa tehdään monia asioita vain varmuuden vuoksi, tai siksi, että niin on tapana tehdä juuri kyseisessä sairaalassa. Rutiinitoimenpiteet eivät kuitenkaan aina perustu uusimpiin tutkimustuloksiin, tai tutkittuun tietoon ylipäätänsä. Tästä kertoo esimerkiksi Suomessakin monenkirjavat käytännöt, jotka vaihtelevat ihan vain synnäristä toiseen. Ja toki myös kaikki kätilöt ovat ihmisiä, ja siksi erilaisia. Asiakkaan kohtaaminen ja toimenpiteet voivat vaihdella myös työntekijän näkemyksen mukaan.

Toimenpiteiden oravanpyörä. Synnytyksessä interventiot, synnytykseen puuttumiset usein johtavat aina seuraavaan puuttumiseen. Sairaalassa se onkin ihan ok, koska siellä on jatkuva sektiovalmius kuitenkin (ja toki toimenpiteille on aikansa ja paikkansa monissa tilanteissa, mutta aina näin ei valitettavasti ole). Toisinsanoen sairaalassa on ihan omat riskinsä periaatteella "mitä enemmän teet, sitä enemmän korjaat". Kotona sektiovalmiutta ei tietenkään ole, ja sen vuoksi synnytyksen kulkuun pyritään puuttumaan mahdollisimman vähän, ja sairaalaan lähdetäänkin välittömästi, jos minkään sortin huoli herää.

Sain synnyttää niinkuin halusin. Omalla tavallani, omaa kehoani kuunnellen, oman synnytykseni haltuun ottaen. Päättäen itse asennoista ja noh, kaikesta oleellisesta.

Tutut ihmiset. Synnytyksessäni oli läsnä vain henkilöitä, jotka olin itse halunnut paikalle. Mies, ihana kätilö ja ihana doula. Ihmiset, joiden kanssa oltiin etukäteen varmistettu, että meillä on sama käsitys asioista ja synnytyksessäni toimimisesta. En halunnut ottaa riskiä, että sairaalassa kohdalle osuisi kätilö, jonka kanssa emme pääse yhteisymmärrykseen ja näin ollen synnytykseni eteneminen ja turvallisuus voisi vaarantua.

Lempeä, luonnollinen ja turvallinen syntymä. Parasta äidille ja vauvalle.

Siirtyminen kesken synnytyksen. Ei tarvinnut arpoa, milloin sairaalaan pitäisi lähteä. Monesti sairaalaan siirtyminen saattaa myös hidastaa synnytyksen edistymistä, kun tutusta ympäristöstä poistutaan.
Oma synnytykseni oli muutenkin lyhyehkö ja hyvin intensiivinen, niin voi olla, ettemme olisi edes sairaalaan ehtineet loppujen lopuksi. Ja matkasynnytys ei ollut hakusessa.

Vesisynnytys. Meidän synnärillä ei vielä viime vuonna ollut mahdollista synnyttää veteen. Vesi on mm. hyvä kivunlievittäjä ja pehmittää kudoksia. Halusin ihan ehdottomasti veteen, jonne lapseni sitten syntyikin.

Synnytyskokemus. Edellisestä synnytyksestä huomasin, kuinka suuri merkitys sillä synnytyskokemuksella oikeasti on koko perheelle. Esikoisen synnytys oli hyvä, mutta moni juurikin sairaalaan, ja henkilökunnan toimintaan liittyvä asia ahdisti kovasti vielä jälkeenpäinkin. Tunne siitä, että oman tahtoni ylitse yritetään kävellä, ja vielä perusteetta. Tiettyjä esikoisen synnytykseen liittyviä asioita käsitellessä meni itselläni yli vuosi.

Kuva googlesta

Jos aihe kiinnostaa, niin tässäpä tällaisia:

Oma kotisynnytykseni tässä
Ystäväni kotisynnytys tässä
Katsaus kotisynnytyksiin liittyvistä tutkimuksista löytyy tästä
Kotisynnytyslinkkejä Aktiivinen synnytys ry:n sivulla
Kotisynnytysopas
Perhevloggaajien Millin&Aben video "Miksi kotisynnytys"
Synnytyksen somekohut

"Missä mun lapsi on?"

Mulle on tälleen toisen lapsen kohdalla iskenyt toistuvasti ihan puskista paniikinomainen "missä mun lapsi on?"-ajatus, joka vaatii välitöntä lapsen olinpaikan tarkastamista. Kai se liittyy jotenkin siihen, että kun niitä tosiaan on se kaksi, niin joutuu lukua pitämään eri lailla, kun molemmat ei välttämättä pidä ääntä tai ole silmän kantamissa yhtä aikaa.

Parasta on, kun pitelee rauhallista vauvaa sylissä, seuraa isomman lapsen menoa ja samalla vaikka vilkuilee puhelinta. Sitten yhtäkkiä ajatus, että "apua missä mun vauva on?" Se ei ole pitkä hetki, mutta puolikkaan sekunnin ajan jo ehtii hädissään miettimään, että nyt oon muuten unohtanut vauvan olemassaolon ja  jättänyt tyypin vaan jonnekin! Vaikka oikeasti siinä se tosiaan napottaa sylissä koko ajan. Hahaa.

Ja autossa myös sama homma toistuu. Isompi lapsi yleensä autossa laulelee, juttelee tai muuten pitää ääntä. Ja vaikka tietäisin satavarmasti, että vauvakin on kyydissä, hiljaisena, mutta mukana, niin aivan pakko tarkistaa ja kurkata takapenkille, että onko se turvakaukalo vauvoineen siellä! Jos se sieltä vaikka mystisesti olisi kadonnut jonnekin..

Oltiin juuri useamman päivän reissussa junalla, jonka vuoksi matkassa oli tuplarattaat mukana. Meidän tuplissa pystyy vaihtelemaan vaunukopan ja ratasistuimen paikkaa, ja usein nukkuvan vauvan laitankin rattaiden keulaan. Ja juu, pakko, PAKKO tarkistaa että se on siellä tallessa. Jos se olisi vaikka teleporttautunut jonnekin mun valvovan silmän alta!

Ja juu, koskaan ei ole oikeasti lapsi häveyksissä ollut, mutta se on vaan se olo.

Onko tää joku äitiaivo-juttu? Pliis sanokaa, etten ole ainoa :D

Kotiäitiarjen top-10

Kotiäitiarki. Parastahan siinä tietenkin on lapsen kanssa oleminen, arjen jakaminen ja oman rakkaudenhedelmän kasvun ja hauskojen juttujen näkeminen. Mutta kun niitä ei lasketa, niin mitkä on ne muut parhaat jutut? Koska niitäkin on vaikka mitä! Tässäpä tämän hetken parhaita paloja.

Kotiäitiarjen top-10 

1. Rauhalliset aamut. Voi syödä aamupalaa kello 10, keskellä viikkoa. Kotikalsareissa, tietenkin. 

2. Ei ole pakko poistua kotoa, jos ei nyt vain satu huvittamaan, tai on ankea sää. Tai vaikka huono hiuspäivä. 

3. Jos nyt kuitenkin haluaa poistua kotoa, niin voi toteuttaa ex-tempore ideoita. Ihan vaan, koska voi. Ja jos perheessä ei ole vielä eskari- tai kouluikäisiä, voi reissussa olla keskellä viikkoakin, päiväkausia.

4. Superkehittyneet taidot ihan uusissa jutuissa, ja niiden käyttö arjessa. Lattialla olevien tavaroiden väistelyssä ja sotkun huomiotta jättämisessä alkaa olla jo etevyys huipussaan. Ja imurointikin onnistuu, vaikka lattialla olisi kuinka paljon roinaa tahansa. Kuka olisi uskonut ihan muutama hassu vuosi sitten!

5. Vähemmän stressiä. Itsellä ainakin töissä ollessa on usein kiireen poikasta, stressiä pukkaa kun on paljon asioita tapahtumassa yhtä aikaa, ja vähintään yhtä monta asiaa tehtävälistalla. Ja kyllä niitä työasioita tuo päässään kotiin tahtomattaan. Kotiäitiarjessa asiat ei onneksi ole niin justiinsa, vaikka toki paljon kaikkea tapahtuu yhäkin yhtä aikaa. No stress.

6. On aikaa kierrellä kirppareita, metsästää lapsille tarvittavia seuraavia vaatekokoja edullisesti, eikä hätäkädessä kalliilla silloin, kun on tarve justnytheti. Niin ja juu, kaupoissa ei ole muutenkaan ruuhkaa päiväsaikaan. Eläkeläiset ja kotiäidit sulassa sovussa.

7. Uudet tuttavuudet ja ystävät itselle, lapsen ja äitilapsijuttujen myötä. Näistä on kyllä ihan erityisen onnellinen. En mä ollut osannut ajatella, että aikuisiällä saisi näin paljon uusia ihmisiä elämäänsä!

8. Voi pitkittää sängystä nousemista, ja halitella ipanoiden kanssa peiton alla, ehkä jopa kirjoja yhdessä lukien ♥ 

9. Päikkärit! Omat päikkärit on välillä mahdolliset keskellä päivää. Luksushetkiä!

10. Oman ajan arvostus on noussut ihan tappiinsa. Sitä ihan melkein suunnittelee, että sitten kun on se oma hetki, niin mihin sen haluaa käyttää, sillä onhan se ihan kullanarvoista!

Pelottava Pikku Kakkonen -Lastenohjelmien ikärajoista

Lastenohjelmanoviisi

Olen aika uusi näissä lastenohjelmakuvioissa. Esikoinen on vasta 2,5-vuotias, joten meillä ei ole vielä kovin kauaa katseltu lastenohjelmia. Sen vuoksi itselläni ei olekaan vielä suurempaa kokemusta lastenohjelmien tooodella laajasta kirjosta. Lastenohjelmia meillä ei katsella aivan joka päivä, mutta useampi kerta viikossa kuitenkin.

Ikärajasuositukset katson aina tarkasti, ja niitä meillä noudatetaankin. Niitähän löytyykin lastenohjlemista vain kahta kastia, 7 tai S. Ne kun yleensä kertovat ainakin sen verran, että 7-merkkisessä on elementtejä, jotka ei välttämättä ole pienimmille sopivia. Mahdollisesti jänniä tai hurjia juttuja. Meillä katsellaan niitä S niinkuin sallittu-ohjelmia. Toisinaan lapsi katselee niitä itsekseen, kun minä puuhailen kotihommia, ja toisinaan niitä katsellaan yhdessä. 

On ehkä ollut naiivia itseltäni ajatella, että kaikki sallitut ohjelmat oikeasti sopivat kaikille, pienelle lapsellekin. Kaksivuotias on kuitenkin vielä niin kovin pieni loppujen lopuksi, vaikka se välillä itseltä unohtuukin. Ja onhan kaksivuotiaissakin erilaisia, joillekin kaikki voi sopia, mutta meillä on huomattu, että meidän tyypille kaikki eivät sovi.

Vuosi sitten

Hurjat ja kurjat jutut ohjelmissa

Eräänä päivänä oltiin katsomassa lapsosen kanssa aamun kesyjä ohjelmia, kun ohjelmissa olikin vuorossa pelottavaa vampyyrijahtia taskulamppujen kera. Lapsesta huomasi, että nyt on vähän liian jännää menoa. Möh. Vaihdettiin äkkiä toiselle kanavalle, josta kaikeksi onneksi tuli samaan aikaan ihan leppoisan oloinen ohjelma. Edellisen kerran, kun jotain vastaavaa oli, rupesi lapsoseni juttelemaan että "äiti minä pelkään pimeää!" Sitä on meillä välillä toisteltu sen jälkeen. Eiiiih.

Myös omat lapsuuden lempparit, ponit, eivät olleetkaan telkkarissa nykypäivänä yhtä kesyjä kuin silloin muinoin. Ulkonäön lisäksi myös niiden jutut olivat muuttuneet kovasti, eivätkä välttämättä parempaan suuntaan. 

Lasten ikilemppari Kaapo taas opetti lapselleni, että ruoasta voi myös sanoa esimerkiksi, että hyi yök! Voi Kaapo minkä teit! Sitä on meillä sen jälkeen toisteltu. En henkilökohtaisesti kaivannut yhtään noita "hyihyi hyiii hyiii"-juttuja, että kiitos vaan! 

Ehkä me katsotaan jatkossa vain superkesyjä jaksoja?

Ehkä me vaan tyydytään jatkossa valitsemaan Areenasta itse jotain varmasti, supervarmasti kesyjä juttuja, itseaiheutetut painajaiset lapsoselle ei nyt ollut se juttu, mikä on hakusessa. Olispa lastenohjelmien sisältö yhtä helppo tsekata kuin kirjojen!

Ja eeeeei, en minä ylireagoi (paitsi ehkä tuossa Kaapo-jutussa ;) ). Kyse kuitenkin lapsen tunne-elämästä. Maailmalta ei voi lasta sulkea, eikä tynnyrissä kasvattaa, mutta joiltakin asioilta voi onneksi suojella lasta, ainakin vielä tässä vaiheessa ja juurikin ikätason ja lapsen kykyjen mukaisesti.

Me varmaan katsotaan jatkossa vain Teletappeja ja "Nalle apina ankkaa" kunnes tyyppi täyttää viisi..

Mikä muilla on ajatus lastenohjelmien suhteen?

Pihi kirppismuija ja kestovaipat

Kas tässäpä romaani kestovaipoista. Meillä on yksi vaippaikä onnistuneesti kestoiltu, ja toista vaippaikää kestoillaan samoilla vermeillä. En ehkä sanoisi, että tiedän kovin paljoa kestovaippailusta, omaan vain kokemuksen näiden omien murujen kestovaippojen käytöstä ja meillä käytössä olevista vaipoista. 

Olen itse henkeen ja vereen kirppismuija, ja kaikki vaipat muutamaa ilmaiseksi saatua poikkeutta lukuunottamatta ovat kirpparilta. Ja kaiken lisäksi vielä niitä kirppareiden edullisempia vaippoja. Meillä ei siis ehkä ole ne kaikista kauneimmat, hifeimmät ja ihanimmat kuosit ja merkit käytössä, mutta ihan toimiva setti meiltä kuitenkin löytyy! 

Hauskasti nuo kirpputorien edullisimmat vaipat sattuvat usein olemaan tiettyä merkkiä, ja siksi meidän vaipat eivät ole mitään kovaa kuosihurjastelua. Juuri ne edullisemmat pikkukoossa ovat sattuneet olemaan valkoisia ImseVimsejä, välikoko toista valkoista ImseVimseä ja isommat vaipat puolestaan Myllymuksuja vihreinä ja violetteina, sekä yövaippoina Pilvi-vaippoja. Pilvi-vaipat ja Myllymuksut on kaikki ilmeisesti jonkun vuoden äitiyspakkauksessa olleita, siksi niitä niin edullisesti ihmiset myyvät turhina pois. Ei siis hirveän montaa erilaista vaippaa löydy meiltä. 

Kuinka monta vaippaa tarvitsee olla?

Kuvassa näkyy meidän vaippamääriä. Kaikki vaipat eivät suinkaan ole käytössä onneksi yhtä aikaa, vaan tuossa on kaikki mitä me omistetaan. Mutta käytännössä meillä on kaksi eri kokoa, ja isompia ImseVimsejä puolestaan käytetään molempien kokojen kanssa vähän limittäin (toisen koon loppupuolella, toisen alkupäässä).

Pikkuvauvan vaippoja meillä on tosi reilusti, mutta noita imuosia me laitetaan kaksi päällekkäin, niin imee paremmin. Kuivausrumpua meillä ei ole, jos olisi, niin vaippojahan ei tarvitsisi olla minimissään kuin yhden päivän tarpeiksi. Ja toki muutoinkin pesuväli vaikuttaa siihen, kuinka paljon vaippoja tarvitsee olla. Meillä pestään vaippoja kolmen päivän välein. Päivässä vaippoja menee se 5-10. 

Isompia kokoja on vähemmän, mutta meillä juuri sopivasti, kun lasta on kuitenkin käytetty potalla ja osa tuotoksista on alusta asti mennyt pottaan tai pönttöön.

Miten usein kestovaippaa vaihdetaan?

Riippuu, kuinka paljon vaipan sisään on laittanut imevää kangasta, imuja. Kotioloissa me laitetaan vähemmän, koska vaippaa kuitenkin tsekataan useammin, ja lasta viedään välillä potalle. Harrastuksissa, automatkoilla, kaupungilla ja muissa reissuissa ollessa vaippaa tulee vaihdettua vähän harvemmin, ja silloin me sinne torpataankin tuhdimpi imusetti, ja usein päällimmäiseksi semmoinen imukangas, joka ei tunnu ihoa vasten niin litsläts-märältä. 

Pissavälikin vaihtelee vauvasta riippuen. Vauva voi pissata vartin tai tunnin välein. Isommat vauvat ja taaperot todennäköisemmin pissaavat harvemmin kuin pikkuvauvat. Masuvaivaiset lapsoset taas pissaavat keskimäärin useammin kuin ilman vaivoja olevat yksilöt (oireilu lisää usein virtsaneritystä).

Miten ne kestovaippojen koot oikein menevät?

Riippuu niin vauvasta ja vaipastakin, eli sinällään helppoa vastausta ei ole. Me rikotaan noita vaippojen ohjeistuksen kilomääriä, pidetään noita pikkuvauvojen 3-6kg vaippoja vielä 7kg vauvalla, hyvin mahtuu. Isommatkin varmaan menisivät jo, mutta siirrytään niihin varmaan siinä kohtaa kun ikää alkaa olla 6-7kk ja mahaan menee muutakin kuin maitoa. Painoa silloin varmaan joku 8-9kg. Näin tehtiin esikoisenkin kanssa. Ollaan siis säästetty limaisin maitokakakan vaihe noihin pikku ImseVimseihin. 

Isommat vaipat meillä ovat "vain" koko S/M, eli 5-10kg. Niillä kuitenkin pärjättiin taaperon koko vaippakausi, vaikka tuo viitteellinen kilomäärä ylittyi niissäkin. Ei siis hommattu missään vaiheessa isompia vaippoja. Joillakin on vaippoja montaa eri kokoa, jotkut taas satsaavat yksiin vaippoihin, jotka menevät koko vaippaiän. Me ollaan varmaan siltä väliltä.

Kuinka paljon käytetyistä kestovaipoista kannattaa maksaa?

Vaihtelee tosi paljon merkin mukaan! Nimekkäämmät, ja joidenkin mielestä juuri ne paremmat kestovaipat saattaa maksaa vielä käytettynä hyväkuntoisina 10-25€ kipaleelta. Itse olen maksanut pikku ImseVimseistä 0,5€/kpl, tai edullisemmalla isomman nipun. Isommista vaipoista vain 0,5-2€ kipaleelta. Halpaa halpaa, etenkin kun ne kaikki ovat olleet uusia, käyttämättömiä. Vain pikkuiset ImseVimset ovat olleet käytettyjä, mutta erittäin hyväkuntoisia. Eli juu, olen metsästänyt juurikin niitä halpoja yksilöitä kirpparilta, mutta en silti mitään nukkavieruja kakkaraidoilla varustettuina. 

Mutta. Se on vienyt kyllä aika paljon aikaa, ennalta kun ei voi tietää, milloin niitä löytää ja mihin hintaan. Itse aloitin kestovaippoja kerryttämään kaappeihin jo himpun verran ennenkuin oli vauva edes tilauksessa. Näin ollen aikaa oli puolitoista vuotta vaippojen kalasteluun, heh.

Toki jos ei ihan yhtä kova pakkomielle ole asiaan, niin usein kyllä löytää hyviä vaippoja myös 4-5€ kipale, joka ei myöskään ole paha hinta.

Edullisimmat vaippalöydöt löytyykin usein juuri heiltä, jotka eivät kestoile, vaan ovat saaneet vaipan esimerkiksi juuri äitiyspakkauksesta. Toinen vaihtoehto ovat lapsiperheet, joilla vaippaikä on jo takana, ja haluavat epätoivoisesti vain vaipat pois nurkista pyörimästä. Heiltä saattaa ihan pikkurahalla saada koko vaippasatsin. 

Missä tilanteissa kestovaipat eivät toimi?

Monilta kuulee kahta juttua, milloin kestovaipat ei toimi. Vastasyntyneellä rimpulajalalla ja sitten yöllä. Meillä on toiminut kyllä niissäkin, tosin meidän vastasyntyneet eivät ole sitä pienintä mallia (3755g&3975g), mutta kyllä ne jalat on laihat rimpuliinat olleet heilläkin sen hetken aikaa. Ollaan kuitenkin nuo newborn ImseVimset saatu tarpeeksi tiukalle, etteivät ole jaloistakaan falskanneet. Toki vauvoissa ja vaippamerkeissä on eroja.

Ja ne yöt sitten. Yöksihän saa kestovaipan sisään tungettua vaikka miten tuhdin paketin, joka varmasti imee kyllä. Ghetto booty. Ja päälle me laitetaan vielä vauvalle siihen villahousut ja yökkärit. Ei ole fuskaillut, paitsi toki esikoisen kanssa muutaman kerran alussa, kun vasta harjoiteltiin asiaa. 

Milloin sitten käytetään kertakäyttövaippoja?

No eipä oikeastaan kovinkaan usein ole tarvetta ollut. Esikoisen kanssa muutoin käytettiin koko ajan kestoja, paitsi vauvavuoden aikana käytiin kahdella ulkomaanmatkalla, joissa meillä oli kertakäyttövaippoja mukana. Tosin, koska oli pesu- ja kuivausmahdollisuus, niin tottakai minä sitten tulin raahanneeksi myös muutaman kestovaipan mukaan, ja viikon Espanjan reissulta olikin sitten kotiin tuotavana melkein täysi paketti Muumivaippoja, hahhah. (Joita löytyy kaapista vieläkin muutama, hups. No ehkä ne tulee käytettyä tällä vauvalla..)

Nyt kun näitä lapsosia on kaksi, niin olen sen verran antanut periksi, että jos olen molempien lasten kanssa useamman päivän junareissulla, niin silloin mulla on myös niitä kertsejä sitten mukana. Ihan vain, koska mukaan ei saa otettua ihan järkyttävän suurta tavaramäärää, kun kuitenkin kahden lapsen ja yhden aikuisen tavarat pitää saada lastattua yksiin lastenvaunuihin. Eli silloin mulla on mukana kestovaippoja suunnilleen yhden päivän tarpeiksi, joita sitten pesen mahdollisuuksien mukaan, ja muutoin kertsejä.

Toiset käyttävät kestoja kotona, kertsejä muualla, toiset taas käyttävät sen pari kestovaippaa viikossa. Tyylejä siis on monia, ja jos haluaa kestoilla, voi aloittaa varovaisestikin myös kestovaipalla silloin tällöin.

Miksi kestovaipat ovat meidän mielestä niin kiva juttu?

Oi, löytyy tosi monta syytä! Ja tuolla "meidän mielestä" viittaan itseeni ja mieheeni, joka kans on ihan fani, oikeasti! Meillä mies pesee vaipat, ripustaa ne, hakee narulta ja laittaa valmiiksi paketeiksi kaappiin. ♥

Toki tietenkin, olenhan pihi kirppismuija, niin toki se raha on yksi juttu. Me ollaan pienemmistä vaipoista maksettu yhteensä noin 40€ (pikku ImseVimset käytettyjä, isommat ImseVimset käyttämättömiä), ja isommista sitten semmoinen 60€ yhteensä (kaikki isommat ovat uusia, käyttämättömiä. Lisäksi myös todella paljon ylimääräisiä imuja). Eli satku on mennyt vaippoihin. Mies on laskenut, että kun meillä vaippoja pestään kolmen päivän välein, niin se kustantaa 40€ vuodessa (sähkö 24€, pesuaineena meillä Ecover, 16€). Jos käyttäisi lisäksi kuivausrumpua, tulisi siitä vuodessa 54€ meillä lisää. Kestoilu tulisi siltikin edullisemmaksi. Ja toki kuivausrummun ansiosta vaippoja ei tarvitsisi olla kuin minimissään yhden päivän tarpeiksi.

Eli alkukustannus 100€, plus 40€ vuoteen. Ja nyt kun nuo samat vaipat ovat jo toisella kierroksella, niin huh, säästö onkin jo heti paljon isompi, kun alkuinvestointiin ei ole mennyt rahaa lainkaan, pelkkiin pesukuluihin vain. 

Vertailun vuoksi, kertakäyttövaippoihin  yhdellä lapsella menee kevyen googlailun perusteella 400-600€ vuodessa, riippuen vaippamerkistä ja vaipanvaihtovälistä. Keskimäärin vaippoja kai käytetään se 2-3v, eli 800-1800€ vaippoihin.

Jäte. Roskien vienti on ehdottamasti yksi inhottavimmista kotihommista! Ja lisäksi kertakäyttövaipat haisee omaan nenään ihan karsealle (juu, olen haistellut monia erilaisia) jo sellaisenaan, saati sitten märkä kertsivaippa, tai se kakka siinä vaipassa ja vaippa roskiksessa. Hyhhyh!

Lisäksi vaippoja löytyy kotoa aina, jos vain on muistanut pestä vaippapyykkiä. Ei tarvitse ravata kaupassa vaippatarjousten perässä. 

No ne niskakakat! Täällä kirjoittelinkin siitä, kuinka meillä ei kestovaipoilla ole koskaan tullut niskakkakkoja, mutta ne harvat kerrat kun ollaan kertiksiä käytetty, niin sillon niitä sitten on tullut, vaikka kuinka ollaan koitettu vaippa tiukalle laittaa. 

Kemikaalihommelit. Aika paljon kaikkea muovimatskua kertakäyttövaipoista löytyy. Itse olen aina sen iloisempi, mitä vähemmän kaikkea muovikamaa tarvitsee käytellä. 

Ihan varmasti pelastan maailman näillä! No ei vaan, hehheeh. En pelasta. Toki vähemmän jätettä syntyy, ihan kiva juttu, mutta ei ole itselläni se kovin motiivi kestoiluun kuitenkaan.

Vaippakausi on lyhyempi, ainakin todennäköisesti. Esikoinen oli kuiva 1v9kk iässä, saa nähdä milloin tämä toinen sitten. Keskimäärin kuivaksi opitaan suunnilleen 2-3 vuoden iässä.

Vauvan/taaperon pissakakkarytmin oppiminen. Kestoillessa on helpompi tarkkailla, milloin lapsi pissaa, ja näin ollen vaikka viedä se potalle tekemään. Vauvan vessajutuista olen kirjoitellutkin täällä.

Ärsyttävin juttu kestovaipoissa?

Maitokakka, limainen sellainen. Ehdottomasti. Edellisen käyttäjän maitokakka ei ollut niin limaista kuin nykyisen. Ja nykyinen kestovaipan käyttäjä on mallia all over the place, ja sitä limaista maitokakkaa onkin sitten vaipan täydeltä silloin kun sitä on. Esikoinen on lanseerannutkin termin "likaista kakkaa". Toiset nakkaa sellaisenaan pesuun/pesua odottamaan, toiset laittaa kakkavaipat likoamaan veteen. Me huuhdellaan käsisuihkulla kakat poies. Onneksi maitokakkavaihetta on aika lyhyt aika, kiinteemmän kakan satsit on helpompi homma!

Lue myös 

Vauvan vessähätäviestintä

Taaperon kuivaksioppiminen

Mainio maanantai - meidän päivä

Meidän maanantai. Ihana arkinen puuhailupäivä. Arkipäivisin meillä on aika vaihtelevaa ohjelmaa, viikonpäivästä riippuen. Enimmäkseen tapahtuu paljon ja kaikkea, mutta välillä otetaan lepoa ja vietetään lasten kanssa kotipäivää. Tervetuloa mukaan meidän maanantaipäivän fiiliksiin :)

6:45 Kuulen, kuinka mies lähtee juuri töihin. Nousen sängystä. Vauva kuitenkin huutelee sängyssä, joten käyn vielä imettämässä hänet ja menen itse heräilemään kuumaan suihkuun.

7:15 Esikoinen herää. Hän halajaa lastenohjelmien katseluun, joten tv2 auki hetkeksi. Samalla hän pukee päälle. Avaan tietokoneen ja ehdin viettää vartin verran someaikaa, ennenkuin vauva jo heräilee, normaalia aiemmin tänä aamuna. Vauvan aamupesut ja vaipanvaihto. Täytän pyykkikoneen.

8:00 Huomaan, että puhtaat kestovaipat ovat vähän vähissä. Vaatisi varmaankin vierailua kuivaushuoneeseen kellariin, jossa puhtaat vaipat roikkuvat, nyt jo kuivina. En ole meillä sinne koskaan vienyt tai sieltä pyykkejä tuonut, kun mies yleensä hoitaa homman. Mietiskelen, että missä välissä sinne menisi, kun ei ei viitsisi molempia tyttöjä sinne raahata, minuutin reissu venähtäisi muuten lähemmäs kymmeneksi minuutiksi.. Viesteilen samalla kaverin kanssa.

Käydään esikoisen kanssa puuronkeittoon ja syömään aamupalaa.

 Baby Merc -vaunut saatu Preecolta

8:30 Laitan esikoiselle saparot. Omat hiukseni ovat yhä märät, joten kuivaan ne ja meikkaan.

Imetän vauvan. Käydään valmistautumaan kerhoon lähtöön. Kerhossa on tänään valokuvauspäivä, ja ollaan miehen kanssa mietitty tyttöjen kuvausvaatteet jo valmiiksi. Samistelua, tietenkin. Miettiiköhän tytöt sitten kymmenen vuoden päästä, että noloa kun äiti puki aina tilaisuuden tullen samanlaisiin vaatteisiin..

9:05 Lähdetään kerhoon päin. Haen samalla alhaalta nopeasti muutaman vaipan, lapset odottavat ulkona sen aikaa. Skipataan tänään kerhon aamupala suosiolla, siksi ollaan vähän normaalia myöhemmin liikenteessä.

9:15 Kerhossa. Aluksi leikitään, sitten on yhteinen aamuhetki, hartaus. Vauva on nukahtanut kerhomatkalla, ja herääkin juuri sopivasti valokuvauksen alkaessa. Kuvauksessa kestää tovi, ja jäädään vielä juttelemaan tutun kerhokaverin kanssa ennen lähtöä. Imetän vauvaa esikoisen pukiessa ulkovaatteita. Kerhon jälkeen suunnataan kauppaan nopealle visiitille.

Kaupassa yhteisvastuukeräyksen setä kehuu minun ja tytön  huopikkaita.

11:45 Kotona. Kaupassa kestikin tovi. Vauva on vielä niin vauveli, että nukahtaa lähes aina liikkuviin vaunuihin, vaikkei olisikaan väsynyt, kuten nytkin kotimatkalla. Herää kuitenkin juuri kun saavutaan kotirappukäytävään.

Käyn nopeasti valmistelemaan lounasta, esikoisella ja itselläni on jo vähän liian kova nälkä. Silti vältymme onneksi molemminpuoliselta draamailulta. Syödään, vauva leikkii lattialla.

12:40 Isompi päiväunille. Imetän vauvaa. Siivoilen nopsaa vielä loput lounaan jäljet, jonka jälkeen leikitään vauvan kanssa.

13:15 Laitan myös vauvan päiväunille. Uni ei meinaakaan tulla heti, vaan hän kaipaisi lisää maitoa, joten imetän vähän lisää. Uni alkaa viedä voiton. Nautin hiljaisuudesta ja luen kirjaa hetken.

14:00 Esikoinen herää. Tänään on iltapäivälläkin ohjelmaa, meille on tulossa useampi leikkijä äiteineen kylään, facebookin paikallisen leikkitreffi-ryhmän kautta. Laitan vähän välipalaa esille.

14:30 Vauva herää. Kylässä neljä äitiä ja kuusi lasta. Otetaan vähän välipalaa, ja lapset menevät leikkeihinsä. Imetän vauvan. Me äidit jäädään tarinoimaan pöydän ääreen. Koitan tyrkyttää äideille lastenvaatteita, jotka eivät meillä mene jatkoon. Osasta pääsenkin eroon, jes!

16:45 Viimeiset leikkijät poistuvat. Mukava iltapäivä. Imetän vauvan ja laitan hänet unille. Ryhdyn valmistelemaan iltaruokaa.

17:00 Mies tulee töistä kaupan kautta kotiin. Syödään. Vauva herää. Koneeseen aamulla lastatut pyykit laitetaan vihdoin pyörimään. Keittiön siivousta. Imetän vauvan. 

18:30 Esikoinen puuhailee omia leikkejään, ovat Peppi-nuken kanssa välillä ravintolassa, välillä merenneitoja uimapukuineen. Jutellaan miehen kanssa ja samalla seuraillaan esikoisen leikkiä. Vauva hengailee mukana, kunnes meinaa jo uuvahtaa. En viitsi vielä laittaa yöunille, vaan vien hänet leikkimatolle, jossa hän innostuukin vielä leikkimään.

19:30 Esikoiselle iltapalaa ja  iltapesut. Iltakertomus ja iltahöpinät. Sängyssä hän on kahdeksalta. Mies laittaa myös vauvan valmiiksi nukkumaanmenoa varten. Vauva on nälkäinen, joten syötän vauvan sängyssä. Tytöt jäävät makuuhuoneeseen odottelemaan unta. 

20:15 Päivän hyörinät on ohi. Harvinaista kyllä, makuuhuone on ihan hiljainen, ei kuulu vauvan kujertelua, eikä esikoisen höpinöitä. Rankka päivä on ilmeisesti imenyt mehut tyypeistä.

Mies pelaa hetken pleikkaa, itse olen koneella.

21:15 Suunnittelen poistumista koneelta. Ilta jatkuu vielä sohvalla, aikomus miehen kanssa katsella Downshiftaajien uusia jaksoja ja syödä iltapalaa samalla. Ai niin ja ne pyykit on tietenkin koneessa märkinä vielä. Ajatuksen tasolla aina siintää aikainen nukkumaanmeno, mutta voi olla, että se on todellisuudessa siinä puolisen yksitoista, kun meillä aikuisetkin luovuttaa ja käy nukkumaan.

Tavallinen, onnellinen päivä. ♥

Koko perhe samassa makuuhuoneessa - nukkuuko kukaan?

Jokaisella perheellä taitaa olla ihan omanlaisensa nukkumisjärjestelyt, mitkä nyt kenenkin perheessä on toimiviksi todettu. Meillä nukkuu koko perhe samassa huoneessa. Sänkyä sängyn vieressä, ja eipä sinne makuuhuoneeseen paljoa muuta sitten mahdukaan. Pääsääntöisesti voisi sanoa, että kyllä meillä ihan hyvin nukutaan, vaikka aika monta tekijää samassa huoneessa nukkumisessa onkin.

Ollaan ajateltu, että sitten, kun meidän vauvakin on vähän isompi, niin tytöt pääsevät sitten yhdessä muuttamaan sänkyjensä kanssa toiseen makuuhuoneeseen. Ei olla raaskittu esikoista laittaa yksin nukkumaan toiseen huoneeseen, kun me muut tyypit nukutaan samassa huoneessa ja samassa sängyssäkin. Ja ehkä myös oma lehmä ojassa sen verran, että sitten sitä tarvitsisi juoksennella paljon kauemmas, jos esikoinen tarvitsee halia tai jotain henkistä tukea yöaikaan.

Miten ne nukkumishommat sitten käytännössä?

Ennen vauvan syntymää jo vähän pohdiskelin, että mitenhän me nukutaan sitten kaikki samassa huoneessa. Riippuisi niin paljon vauvasta, että minkälainen nukkuja hän olisi. Että kuka herättää öisin kenetkin, ja nukkuuko tosiaan kukaan. 

Meidän vauva on tähän 3,5kk ikään mennessä ollut kyllä tosi hyvä nukkuja. Ihanaaa! Siitä olen tosi iloinen ja kiitollinen. Hän herää syömään 2-4 kertaa yössä, ja jatkaa heti uniaan. Hänen heräämiset eivät juuri siis lisää omaa väsymystä, koska itsekin saan unen päästä kiinni heti.

Mutta voi esikoista. Viime vuoden puolella kirjoittelinkin täällä esikoisen villeistä öistä, kun hän herää itkemään jotain. Nämä itkeskelyt ovat jatkuneet yhäkin, ei onneksi joka yö, mutta välillä. Ja juu, niihin itkuihin meillä aikuiset herää, vauva onneksi ei. Välillä turhauttaa nuo yöitkeskelyt, kun oh boy sitä itsekin haluaisi nukkua. Mutta eiköhän tämäkin, yöhuutelut, ole vain vaihe, niinkuin pikkulapsiperheessä monet, monet muutkin jutut. Ja olen vähän kartoittanut tutuilta ja muilta, niin suurimmalla osalla samanikäisistä on aika lailla sama vaihe menossa. Huh, ei siis tosiaan mitään vakavaa, vaikka ei myöskään ihanin vaihe.

Ja onnellisin vaihe tässä lapsosten nukkumisessa on tällä hetkellä se, että molemmat käyvät yöunille siinä iltakasin paikkeilla. Hyvät yöt ja muut lirkutukset ja laulelut, ja sinne ne jäävät. Jos vauva on kylläinen, niin häntäkään ei erikseen tarvitse tissitainnutella, vaan molemmat nukahtavat omaan tahtiinsa. Pari päivää sitten kirjoittelinkin tässä, että mikä on tämä oman ajan yhtäkkinen määrä, ihan ihmeellistä!

Tästä vaiheesta siis nautitaan, kyllä! 

Arki-iloja vol. 2

Joskus arjen pienet asiat on ihan tosi ihania, ilostuttavia. Ihan aina ei itselläkään ole kaikki päivät niin hurjan ihania, ja silloin etenkin sitä repii iloa myös näistä pienistäkin jutuista. Näin esimerkiksi tänään.

Tänään arjen iloina on ollut

Vasta värjätyt pinkit harsot. Tuo väri jotenkin energisoi suorastaan.

Hyvä kirja, joka on ollut jo hetken aikaa kesken. Vaikka eteneminen on välillä hidasta, niin hyvä kirja on sellainen, että jo pelkkä ajatus sen lukemisesta sulostuttaa ja nostattaa arkea.

Lapsen ilo uusista pinneistä ja ponnareista. Saman lapsosen leikkien seuraaminen on myös välillä kuin paremmankin elokuvan juonessa perässäpysymistä.

Arkihamppari itselle kaupan eineshyllyn vegeburgerista omin lisäyksin. Tykkään. Selkeä arkihetken nostattaja.

Lasten ihanat vaatteet. Niitä vaan ihastelee kerta toisensa jälkeen.

Ensi viikolla oleva kerhokuvaus. Viime vuoden kerhokuvat oli iiiihania! 

Yhtenevät uniajat. Molemmat lapset nukkuu yleensä päikkärit yhtäaikaa, ja yöunillekin käydään melko samaan aikaan jo! Hohoo, mikä on tämä oman ajan yhtäkkinen määrä!

Uudet pirteät tiskirätit. Miksi käyttää tylsiä, kun voi käyttää ihania!

Pienempi tyyppi on ruennut viihtymään leikkimatolla välillä 30min-45min pätkiä! Vau!

Isomman lapsen ruokavalioon ollaan ajamassa nyt kanaa mukaan. Varovasti näyttäisi siltä, että saattaisi alkaa jo sopimaan :) 

Selvästi tällaisten listojen tekeminen kannattaa, kun oma päiväkin muuttui omasta mielestä tätä lukiessa paljon paremmaksi!

Arki-iloa vol. 1